En KESTÄ enää siivoushullua äitiäni! :(

kaikki minun huushollini puutteet.



Ja meillä todellakin on rikkalapio keittiössä, koskaan ei ole vaatteita sohvilla, eikä lelut loju kuin leikkihuoneessa.



Että minusta äitisi taso on vielä suht asiallinen... Mutta eihän sinun kotisi asiat silti hänen ongelmansa ole!

Minua rassaa äidissä sekin, kun hän vertailee ääneen meidän sisarusten koteja. Isoveljeni perheen koti on kuulemma todella epäviihtyisä, kun siellä on niin sotkuista. Ennen äiti valitti minulle tästä koko ajan, mutta lopulta kyllästyin niin, että kielsin häntä puhumasta asiasta minulle sanallakaan enää ikinä. Nyt hän marmattaa siitä sitten enää sivulauseen puolikkaassa epäsuorasti.



Pikkuveljeni perheen kodissa taas on kuulemma niin ihanaa ja viihtyisää, kun siellä on siistiä. Ja mikä parasta: heillä on imuri jatkuvasti olohuoneessa valmiina niin, että sillä saa heti siivottua pikku sotkut, aah, ooh.



Mitä lie äiti sitten meistä puhuu ulkopuolisille. Oman arvioni mukaan meidän kotimme on veljien kotien välimuoto.



ap

Meillä vain minulla ja 10 vuotta vanhemmalla veljelläni on lapsia.



Veljeni poika on 10 vuotta vanhempi kuin minun esikoiseni - ja yllättäen meidän lastenkasvatuksessa on äänenpainoja ja sanavalintoja myöten koko ajan samat puutteet kuin veljelläni 10 vuotta sitten. Äitini ei muuta tehnytkään kuin haukkunut selän takana.



Sanoin jo kerran, että sääli, etten silloin nauhoittanut silloisia puheitaan. Voisi nyt kulkea mankan kanssa ympäri sukua ja vaihtaa vain nimet alkuun. Ei leuat rasittuisi.



2

Sanoin jo kerran, että sääli, etten silloin nauhoittanut silloisia puheitaan. Voisi nyt kulkea mankan kanssa ympäri sukua ja vaihtaa vain nimet alkuun. Ei leuat rasittuisi.

2

että tekee jotain koko ajan. Et varmaan voi muuttaa äitisi toimintaa, mutta omaasi voit. Voisitko koittaa nauttia siitä että joku muukin haluaa pitää teillä paikkoja kunnossa? Pienten lasten kanssa siivottavaa riittää. Voisit ottaa äitisi toiminnan tervetulleena apuna. Ajattele vaikka että onpa joku aloittanut joulusiivouksen, ehdinkin itse tehdä illalla jotain kivaa.



Tämä voi olla sukupolvijuttu. Vanhempiemme ikäpolvi ei ole välttämättä ehtinyt aikanaan leikkiä lasten kanssa. Rakkautta osoitetaan toiminnalla = vaikka sitten siivoamalla. Se ei välttämättä tarkoita että arvostelee teidän tapaanne elää.



Ja pyydä ensi kerralla tuomaan tuliaisena rikkalapio ja harja niin voi sitten siivoilla muruja. Mullekin äitini osti sellaisen:) Kävi oikein torilla hakemassa ja oli kovasti tohkeissaan:)

Meillä tuo vain lisäisi vettä myllyyn - ja äiti siivoaisi täällä ympärivuorokautisesti.



Ei siis tepsi niihin oikeasti vallanhimoisiin.



2

äitini on aina ihan hermoromahduksen partaalla jos miellä on lasten lapaset lattialla tai muuta sotkua. Ei ole kasvatus mennyt tyttärellä perille...



tänäänkin hän tuli hoitamaan lasta ja heti ensimmäiseksi alkoi putsata aamiaispöytää .

ja tehdä jotain. Hän pääsee käymään meillä 2-4 krt/vuodessa ja on yleensä viikon/pari kerralla. ja kyllä on käppäkin sen jälkeen putsplank ja olen todella iloinen että viitsii auttaa.

Ymmärrän, että sinulla ja äidilläsi on erilainen näkemys siisteydestä ja "hälytystasonne" eivät kohtaa. Siinä missä äidille riittää murunen, niin sinulle hieman enemmän ennen kuin imuriin tartut. Ehkä äitisi on myös jonkilainen ikiliikkuja, ei vain kestä olla paikallaan.



Itse en ottaisi sitä äitisi siivousta niin henkilökohtaisesti, että loukkaantuisin tai että siitä tulisi "the issue". (Päinvastoin huokaisisin ehkä helpotuksesta kun joku viitsii viikata sohvalla lojuvat vaatteet ja järjestää kerrankin lelut minun puolestani.) Äitisi vain on tiptop ihminen, mutta älä anna sen tulla teidän väliinne. Anna hänen siivota jos se tekee hänet onnelliseksi ja löysää omia paineitasi. Sanot vaan että teillä nyt on tämmöstä ja olette oikein onnellisia näin, että sinulla on toiset prioriteetit: olet onnellisempi lasten kanssa vietetystä ajasta askarrellen kuin niin että pistäisit kaiken aikasi kodin puunaukseen joka ei kuitenkaan lopu ikinä. Että olet ajatellut sitten ryhtyväsi himosiivoajaksi kun lapset on kasvaneet isoiksi eivätkä enää sotke.

Meillä taas äiti käy noin kerran viikossa, pari tuntia kerrallaan. Minusta on sääli tuhlata se aika siivoamiseen, kun olisi kiva istuskella olohuoneessa ja vaihtaa kuulumisia.



Toki meille on silloin tällöin siivousapu tervetullutta, mutta sen pitäisi olla enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja todellakin siihen pitäisi kysyä isäntäväen lupa. Ei kylään mennä siivoamaan, vaan seurustelemaan!



Joku ehdotti, että pyytäisi äiti tuomaan tuliaisiksi harjan ja rikkalapion. Juuri eilen ajattelin, että jos hän ensi kerralla ilmestyy ovelle niiden kanssa, niin kieltäydyn ottamasta moista "lahjaa" vastaan.



ap

Siitä onko äiti siellä perheenjäsenenä vai kylässä. Minun äitini ei suostu tajuamaan, että hän on kotonani vieras, eikä hän ole perheenjäsen, jolla on oikeus puuttua kaikkeen taivaan ja maan välillä ja tehdä mitä lystää.



2

Meillä taas äiti käy noin kerran viikossa, pari tuntia kerrallaan. Minusta on sääli tuhlata se aika siivoamiseen, kun olisi kiva istuskella olohuoneessa ja vaihtaa kuulumisia.

Toki meille on silloin tällöin siivousapu tervetullutta, mutta sen pitäisi olla enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja todellakin siihen pitäisi kysyä isäntäväen lupa. Ei kylään mennä siivoamaan, vaan seurustelemaan!

Joku ehdotti, että pyytäisi äiti tuomaan tuliaisiksi harjan ja rikkalapion. Juuri eilen ajattelin, että jos hän ensi kerralla ilmestyy ovelle niiden kanssa, niin kieltäydyn ottamasta moista "lahjaa" vastaan.

ap

siivooja, joten kaipa se on sillä verissä ;) t.10

Hän on vähän hermoheikko tyyppi. Eilenkin näin jo hänen ilmeestään, ettei hän jaksanut yhtään kuunnella lasten metelöintiä, saati sitä kun tyttö soitti pianoa (soitti, ei hakannut). Sitten kun kysäisin, häiritseekö soittaminen, niin äiti mutisi vaivaantuneena että no kai se saa soittaa (ei kehdannut kieltäkään). Radion ym. hän kyllä sumeilematta sulkee tullessaan kylään. Kaiken pitää aina olla siistiä, hiljaista ja tiptop.



Mutta onhan se silti ikävää, ettei äiti voi viihtyä kodissamme niillä edellytyksillä, joita meillä siellä on. Meillä nyt vain on pienet lapset ja elämä sen mukaista - minusta ihan tavallista lapsiperheen arkea.



ap

niin kyllä se vaan niin on, ettet sinä sitä äitiä eri ihmiseksi saa, vaikka kuinka tuskailet asian kanssa. Sen sijaan itseesi pystyt vaikuttamaan paljon paremmin. Eli samaa mieltä jonkun edellä vastanneen kanssa.



Mun mielestä tuo kerran viikossa käyminen ei oo kohtuuttoman usein edes. Kyllä täällä monet kerrat on luettu, kuinka äiti tai anoppi käy ihan päivittäin, ja se on varmasti jo rasittavaa. Mutta tuo kerran viikossa on ihan kohtuullista, ja siitä pystyt selviämään, kun psyykkaat itsesi oikein.



Eli mun ehdotuskin olisi tuo, että hyväksy se, että äitisi haluaa siivota, ja nauti siitä, että teillä paikat siistiintyy hänen käydessään "aivan itsestään". Opettele uusi suhtautuminen hänen sanomisiinsa. Nyt otat ne hirmuisen henkilökohtaisesti, että jos äitisi sanoo, että keittiössä pitäisi olla harja, niin sinä tulkitset sen, että sinä olet jotenkin puutteellinen ihminen äitisi mielestä. Mutta eihän äitisi niin sanonut, vaan hän sanoi, että keittiöstä puuttuu harja!



Eli sun pitäisi opetella ottamaan asiat asioina, jolloin äitisi sanomiset eivät rassaisi sinua. Silloin pystyisit nauttimaan siitä avusta, jota äitisi antaa.

että jos äitisi sanoo, että keittiössä pitäisi olla harja, niin sinä tulkitset sen, että sinä olet jotenkin puutteellinen ihminen äitisi mielestä. Mutta eihän äitisi niin sanonut, vaan hän sanoi, että keittiöstä puuttuu harja!

sanoilla ole syvempää merkitystä kun tietää, että niillä on. En nyt tulkitse sitä ihan noin että olisi äidin mielestä puutteellinen ihminen, vaan etten täytä niitä normeja, jotka äitini mielestä minun pitäisi täyttää.

Sinänsähän äiti saa olla minusta mitä mieltä haluaa eikä meidän tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Mutta pitäisi (myös epäsuorat) mölyt mahassaan. Jatkuva kotimme asioihin puuttuminen pitää tämän ristiriidan ikävästi elossa. En minäkään puutu äitini asioihin. Autan kyllä jos hän pyytää apua, mutta harvemmin hän edes pyytää, koska on niin kaikkivoipa tyyliin "minähän pärjään yksin ja minuun apuuni voivat kaikki muutkin luottaa aina".

ap

Saa siivota kokoajan, sillä mulle kelpaisi tollainen äiti.

Olisi ihanaa, kun oma äitini siivoisi meillä.

että sinä olet hyvä ja ok, mutta äitiraukkasi on vähän sairas (niin kuin varmasti onkin neuroosi). Anna sairaan ihmisen marmatuksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Anna sairaan ihmisen purkaa ahdistustaan puuhailemalla. Rohkaise sairasparan ajoittaista selkeää käytöstä (jos vaikka rentoutuu hetkeksi sohvalla rupattelemaan, mainitse kuinka mukavasti juttelee).

Kun on vaikka esim. lapsia katsomassa, kun ollaan jossain käymässä, ei saa edes astioita tiskariin "kun ei tiedä onko siellä likaiset vai puhtaat". Daa, kai sen katsomalla näkee! Ja meillä on aina päivällä likaisia astioita koneessa. Yöllä pestään ja aamulla tyhjennetään.



Lasten pyykkejä ei saa likapyykkikaappiin "kun ei osaa laittaa" (meillä eri värisille pyykeille omat korit, ei kovin vaikeeta).



Leluja ei saa kerättyä leikkihuoneesta leikkien jälkeen vaan antaa lasten levittää kaikki koko huusholliin ja siihen ne sitten jää niinkuin p***ska.



Joo, no ei sen tarttis meille siivoon tulla, mutta ihan kiva ois, kun pyytää jonkun lapsia katsoon hetkeksi, ettei sitten tarvi käyttää tuplasti sitä aikaa siivoomiseen.



Anoppi kyllä viikkaa aina pyykit. "Väärin" ja joudun ne sitten itse viikkaan uudelleen. Oisko liikaa pyydetty, jos kerran haluaa ne viikata, että kävis kaapista katsomassa mallia?



Juu tiedän, oon kiittämätön.

Anoppi kyllä viikkaa aina pyykit. "Väärin" ja joudun ne sitten itse viikkaan uudelleen. Oisko liikaa pyydetty, jos kerran haluaa ne viikata, että kävis kaapista katsomassa mallia?

Juu tiedän, oon kiittämätön.

Meinaatko, että anopin viikkaamina vaatteet vievät kaapissa liikaa tilaa tai jotain?

Tuosta olen sen sijaan samaa mieltä, että jos on lapsia hoitamassa, niin silloin kuuluisi siivota ainakin isoimmat hoitoaikana tulleet sotkut. Esim. jos kattaa pöydän, niin myös siivoaa sen syönnin jälkeen. Mutta lastenhoito onkin eri asia kuin kyläily.

ap

että meillä eletään niin kuin meillä eletään, ja muiden luona olemme niin kuin muiden luona eletään. Eli jos olen siistissä paikassa vieraisilla niin jo vain siivoan lasten sotkuja ja tarjoan apuani jne. Mutta se siivoustaso, mikä meillä on, sen pitää vieraille kelvata, jos ei kelpaa, niin ei tarvitse tulla. Koen vahvasti omalle reviirilleni tulemisena sen, jos toinen alkaa siivoamaan - jos tämä ei ensin hoksaa kysyä että tarvitsetko apua tai saisiko tehdä näin tai näin. Minä olen kuitenkin tämän huushollin emäntä.



Hienotunteisuutta viestimiseen, mutta jämäkkää omista mielipiteistä kiinni pitämiseen suhteessa liikaa siivoavaan äitiin. Pääsee helpommalla, kun piirtää selkeät rajat heti alkuunsa. Äiti voi vähän mupista ja loukkaantuakin, mutta kun ystävällisesti kohtelee ja on niin kuin ei mitään, viestin olettaisi menevän perille. Saithan rajat piirrettyä siihen veljesi huushollin haukkumisenkin suhteen. Tsemppiä!