En KESTÄ enää siivoushullua äitiäni! :(

Sano että haluaisit hänet teille KYLÄÄN eikä siivoamaan, mutta valitettavasti et enää voi kutsua häntä teille ellei hän ei ole teidän kanssanne vaan siivoaa kotianne tai valittaa siisteyden tasosta.



Kysy myös, miten hän haluaa häntä muisteltavan hänen hautajaispuheessaan, mummona joka siivosi tai valitti rikkalapion puutteestsa vai mummona joka leikki ja oli läsnä.

läpi. Minä olem ainoastaan kiitollinen, kun äitini tulee meille, ja viikkaa esim. pyykit, tai siivoaa muita nurkkia. Välillä äiti on meillä hoitamassa lapsia, kun etse käyn asioilla, ja jos hän siinä ajassa huomaa jotakin epäkohtia, hän ne kyllä järjestää. Minä hymyilen, ja sanon kiitos, että äiti, rakas pitää minusta huolta. Hän vastaa siihen, että "no olethan sinä mun rakas tyttöni"-tyyliin...Mutta äitini ei kylläkään syytä, eikä vertailee meidän kodin kenenkään muun kodin kanssa. Luullen, että hän vain auttaa ihan sy

dämmestään.

se on ostanut mulle rikkalapion+harjan, ja etsii ne aina käsiinsä kun meillä poikkeaa...



Mut erona suhun, mä oon vaan tyyty ku mutsi kerää ja siivoo. Kävis vaan useemmin... :D , mut ei se viihdy meillä, ku meillä on hänelle liian sotkuista ja sekaista... (3 alle 7-vuotiasta ja rennompi äitiliini)

äidin nimi E:llä? tutulta kuulostaa joissakin piireissä.

Ymmärrän sua niin hyvin. Äitisi on ylittänyt rajan. Johon sinun on tehtävä stoppi,

meillä ei äidit eikä anopit yleensä huseeraa. Joskus on jotain tehneet. En kyllä kaipaa sitä vaan hoidan mielelläni itse huushollini.

Nykyään jos anoppi on lastenvahtina on vain lasten kanssa. Laitan ruuat valmiiks lautasille ja ne antaa ja kyllä siivoo jälkensä. Leluja on siellä täällä ja kieltämättä täytyy ensin järjestellä yleinen epäjärjestys kun tulee kotiin. No en kyllä tästä kehtais ääneen valittaa.

Kaapeille yms.ei anoppi todellakaan menis järjesteleen eikä kyllä äitinikään.

Ymmärrä äitiäsi. Hänellä on ollut rankka lapsuus. Lyöty, laiminlyöty, ei kehuttu vaan haukuttu, alkoholi-isä tms.



Tällaiset ihmiset sitten joutuvat aikuisena järjestämään oman pääkoppansa sekamelskaa siivoamalla. Terapiasta voisi olla apua, mutta joo, sanopa se nyt äidillesi.

kyllä hän käyttää valtaa. Ja se paljastuu kyllä selkeästi siinä vaiheessa, kun lapsi yrittää laittaa niitä rajoja.



Kokemusta on, sekä omasta että miehen äidistä.

Eli ärsyttää äidissä se sotkuisuus. Itse tykkään siivota, ja pitää paikat aina suht siistinä.

En ole mikään neuroottinen asian suhteen, tykkään siivota, mutta kyllä lapset saavat leluilla leikkiä olohuoneessa, kunhan ne leikin jälkeen kerätään poiskin.



Äitini käy 2-3 kertaa kuussa, ja joka kerta kun lähtee joudun alkaa siivoamaan hänen sotkujaan. Ihan käsittämättömän sotkun saa aikaan.



Esim tekee leipää keittiössä ja syö sitä leipää samalla kun kävelee huoneesta huoneeseen, kahvikuppi mukana. Ja aina löydän leivänkäntyn ja kupin jostain sohvan viesrestä tms. Kahvia usein kaatuneena johonkin paikkaan.



Meillä on 4 lasta, ja hekin osaavat olla siistimpiä kuin äitini.

Äitini penkoo lastenhuoneiden lelut kaapeista esiin, kun haluaa leikkiä lasten kanssa. Ihan ok, mutta miksi kaikki lelut täytyy repiä esille.



Saattaa lukea meillä sisustuslehtiä, joita säilytän yhdessä korissa. Äitini ottaa ne kaikki sieltä ja myöskin jättää ne kaikki esim olohuoneen lattialle lojumaan. Ja tämän lisäksi paljon muutakin, eikä koskaan siivoa mitään jälkiänsä!



Ahdistaa myöskin mennä äidilleni(Hän asuu yksin isossa talossa). Se on täynnä tavaraa ja likaa ja sotkua..Edes se sotku ei niin haittaa, mutta se lika, aaarggh. Vessa haisee ja pissaroiskeet ja kakkaviirut näkyvillä. Vessaa ei saa joka kerta kuulemma vetää(Siis silloin jos vain pissaa,yök), että vettä ei kuluisi niin paljon.

Ja lattia joka huoneessa, varsinkin keittiössä, on tahmanen ja likainen..Rikkinäisiä tavaroita, ei saa heittää menemään.



Ja yritäpä vähän auttaa siivouksessa, niin heti saa kuullu kunniansa! Aina kun tarjoudun esim tiskaamaan, niin en saa, koska kulutan hänen mielestä vettä liikaa(enkä siis edes pese juoksevan veden alla).



Ja lapsia saa tosi tarkkaan siellä vahtia kun on niin sottaista ja vaarallisiakin tavaroita lojuu lattiat täynnä, esim maalipurkkeja, tärpättiä, erilaisia liuottimia jne.

Ja jos jotain kaatuu tai tippuu lattialle, niin se jätetään siihen. Viimeksi järkytyin, kun äitini kaatoi maitoa lasiinsa, ja siitä sitten valui iso osa lattialle ja tasolle, niin siihen se myös jäi...



Ja kerrottakoon, äidilläni on todella hyvä palkka, esimiesasemassa, myös 2 autoa(toinen pienempi kuin toinen), mutta siis silti ei voi vetää vessaa joka kerta, ettei kulu liikaa vettä, anna mun kaikki kestää...





Meillä kuitenkin hyvät välit, enkä tämän takia niitä viitsi pilata.

Äitini on erilainen kuin minä siivouksen suhteen ja sillä siisti.. välillä harmittaa, mutta pidän sen sisälläni. Kuitenkin se oma ja lasteni suhde äitiini on tärkeämpi kuin siisteys.

En nyt tulkitse sitä ihan noin että olisi äidin mielestä puutteellinen ihminen, vaan etten täytä niitä normeja, jotka äitini mielestä minun pitäisi täyttää. ap

Ja miksi annat äitisi määrätä ne normit, mitkä teillä vallitsevat? Eikö se olisi sinun tehtäväsi? Sinun kotisi ja sinun normisi.

mutta meikäläisellä on oikein kööri, joka tätä toteuttaa: anoppi ja kaksi mieheni siskoa! Yksinäisiä ihmisiä kaikki. Siivoavat kotonaan hulluna ja sitten meidän kolmilapsisessa perheessä ei meinaa kestää olla... Mielestäni meillä on hyvin siistiä verrattuna moniin lapsiperheisiin, mutta ei kelpaa! Joka vierailulla tulee huomautuksia: "Teillä ei näköjään kukaan tykkää pyyhkiä pölyjä!" "Vessapaperitelineen päällä on taas pölyä!" jne.



Voin oikein kuvitella tämän akkaköörin kokouksia, joissa perheemme elintapoja retostellaan...



Eli ymmärrän hyvin. En mäkään kestä, vaikka varsinaisia toimenpiteitä en joudu kestämään, katseita ja huomautuksia vaan!

Minä ilmoitin että tämä on minun kotini. En sanonut että sinun ei tarvitse siivota enää minun kodissani vaan ilmoitin että Sinä et enää kertaakaan ikinä koskaan siivoa minun kodissani ellen vartavasten pyydä apua. Tämä on minun kotini ja täällä on minun siisteystasoni. Minä olen aikuinen ja vastaan itse elämästäni.

Hän on vähän hermoheikko tyyppi. Eilenkin näin jo hänen ilmeestään, ettei hän jaksanut yhtään kuunnella lasten metelöintiä, saati sitä kun tyttö soitti pianoa (soitti, ei hakannut). Sitten kun kysäisin, häiritseekö soittaminen, niin äiti mutisi vaivaantuneena että no kai se saa soittaa (ei kehdannut kieltäkään). Radion ym. hän kyllä sumeilematta sulkee tullessaan kylään. Kaiken pitää aina olla siistiä, hiljaista ja tiptop. Mutta onhan se silti ikävää, ettei äiti voi viihtyä kodissamme niillä edellytyksillä, joita meillä siellä on. Meillä nyt vain on pienet lapset ja elämä sen mukaista - minusta ihan tavallista lapsiperheen arkea. ap

tuo kuulostaa tyypilliseltä marttyyrin käytökseltä. Äitisi huokailee marttyyrina että "kai se lapsi saa soittaa". Äitisi saa luvan tulla toimeen ja sopeutua niihin sääntöihin ja siisteystasoon mikä teillä on. Jos siis sinä haluat olla aikuinen etkä enää äitisi lapsi, lapsi siis vielä. Jos hän ei viihdy teillä niin sitten hän ehkä tulee harvemmin. Mutta ainakin sinä olet itsenäinen ja sinulla menee hermot harvemmin. On oikeanlaista itsensä rakastamista että asettaa muille ihmisille rajat eikä anna muiden kävellä ylitseen.