Miten arvosi ja asenteesi ovat muuttuneet ikääntyessäsi?

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Vierailija kirjoitti:

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Arvottomuus! Hyvä termi. Ennen olin jotenkin myös poliittisesti valveutunut. Nyt tuntuu, että kaikki puolueet samaa huttua. 😁

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Arvottomuus! Hyvä termi. Ennen olin jotenkin myös poliittisesti valveutunut. Nyt tuntuu, että kaikki puolueet samaa huttua. 😁

Ap

Tuli vielä mieleen, johtuukohan mielensäpahoittaminen juuri liian jäykistä ja joustamattomista arvoista? Siksi vedetään hernettä nenään asioista, joista joku toinen on eri mieltä.

N53

Nuorempana olin tiukkapipoinen moralisti joka pauhasi helluntaiseurakunnassa tuomiota kaikille. Huomasin voivani pahoin. Avioeron ja elämänkolhujen myötä kokeilin pari kertaa maksullista ja tajusin, et hei elämästä saa nauttiakin!

Samanlaisia havaintoja. Täytän parin kuukauden päästä 40.

Ihan sama painolle, kunhan saa syödä. Elämä on muutenkin kärsimystä.

N35 98kiloa

Minusta arvoni ja asenteeni eivät juuri ole muuttuneet. En alkanut arvostamaan samoja uskonnolliskonservatiivisia maalaisten arvoja vanhetessani kuin vanhempani, vaikka he olivat asiasta aikoinaan niin varmoja. Enkä ole omaksunut seuraavan sukupolven punavihreää  hipstereiden maailmantuskaakaan.

Itse asiassa minusta tuntuu, etteivät ystäväni ole muuttuneet sen enempää, vaikka elämäntilanteet ja maailma ympärillä on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Arvottomuus! Hyvä termi. Ennen olin jotenkin myös poliittisesti valveutunut. Nyt tuntuu, että kaikki puolueet samaa huttua. 😁

Ap

Tuli vielä mieleen, johtuukohan mielensäpahoittaminen juuri liian jäykistä ja joustamattomista arvoista? Siksi vedetään hernettä nenään asioista, joista joku toinen on eri mieltä.

N53

Kyllä ja joustavuuden kasvuhan on viisastumista. Viisas pystyy katsomaan asioita monelta kannalta, ei vain omastaan. Mehän eletään hyvin keskiluokkaisessa kuplassa monet. Kun näkee useammat puolet, ei voi olla niin ehdoton.

Olen paljon umpimielisempi ja epäluuloisempi ihmisiä kohtaan nykyään. Ennen ajattelin että kaikki ovat tärkeitä ja ansaitsevat kaverin/kuuntelijan/mahdollisuuden. Nykyään ajattelen, ettei minun tarvitse kuunnella tai sietää ihmisiä jotka eivät kiinnosta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Arvottomuus! Hyvä termi. Ennen olin jotenkin myös poliittisesti valveutunut. Nyt tuntuu, että kaikki puolueet samaa huttua. 😁

Ap

Tuli vielä mieleen, johtuukohan mielensäpahoittaminen juuri liian jäykistä ja joustamattomista arvoista? Siksi vedetään hernettä nenään asioista, joista joku toinen on eri mieltä.

N53

Kyllä ja joustavuuden kasvuhan on viisastumista. Viisas pystyy katsomaan asioita monelta kannalta, ei vain omastaan. Mehän eletään hyvin keskiluokkaisessa kuplassa monet. Kun näkee useammat puolet, ei voi olla niin ehdoton.

Riippuu mistä kohtaa joustavuuden skaalasta lähtee. Minulla se on vähentynyt terveiden rajojen myötä.

Arvot on muuttuneet oikeistolaisimmiksi. Tästä johtuen on myös muiden ihmisten auttamishaluni vähentynyt ja itseni hemmotteluhalu lisääntynyt. Kodinhoitoon suhtaudun rennommin nykyään, mutta se johtuu siitä että parisuhteissa hankitut traumani alkaa vihdoinkin hellittää eikä ne enää ilmene neuroottisena siivoamisena ja pakonomaisena urheilemisena.

Kun on katto päänpäällä ja ruokaa kaapissa niin onkin jo kaikki oleellinen. M40

Rauhallisuus on parasta. Ei jaksa minkäänlaista draamaa elämässä, paitsi pakolliset ihmisten menehtyessä. Olen yrittänyt pelata kortit niin, että ei ole taloudellista tai terveydellistä stressiä (toki terveydestä ei koskaan tiedä). Nyt vaan odotellaan muutama vuosi, hypätään pois noidankehästä ja muutetaan Espanjaan. En mä voi kuin ihmetellä tätä näytelmää koronan ympärillä, ei ole sekään juuri vaikuttanut omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa rataa. Olen huomannut, että aika harva asia elämässä on kovin tärkeää, eli pikkuasioista ei jaksa nipottaa.

Itse asiassa minuun on iskenyt jonkin asteinen arvottomuus.

Ennen oli tärkeää, että asiat tehtiin just eikä melkein. Pyh. Tärkeämpää on, että on mukavaa.

N53

Arvottomuus! Hyvä termi. Ennen olin jotenkin myös poliittisesti valveutunut. Nyt tuntuu, että kaikki puolueet samaa huttua. 😁

Ap

Tuli vielä mieleen, johtuukohan mielensäpahoittaminen juuri liian jäykistä ja joustamattomista arvoista? Siksi vedetään hernettä nenään asioista, joista joku toinen on eri mieltä.

N53

Kyllä ja joustavuuden kasvuhan on viisastumista. Viisas pystyy katsomaan asioita monelta kannalta, ei vain omastaan. Mehän eletään hyvin keskiluokkaisessa kuplassa monet. Kun näkee useammat puolet, ei voi olla niin ehdoton.

Riippuu mistä kohtaa joustavuuden skaalasta lähtee. Minulla se on vähentynyt terveiden rajojen myötä.

Lähinnä mielipiteitä tarkoitin. Ettei ole niin mustavalkoinen. Kynnysmattona ei tarvitse olla.

Ajatteluun tullut harmaan sävyjä, ei enää niin mustavalkoiselta näytä elämä.

Minusta on kuoriutunut aika konservatiivinen ihminen. Ei tästä ole kuin muutama vuosi kun olin liberaali mimmi, jonka mielestä ihan kaikkea ja kikkia tulisi ymmärtää ja antaa olla sellainen kuin on.

Mitä enemmän on alkanut tulla överiksi meneviä sukupuolisekasotkuja ym., sitä konservatiivisemmaksi olen muuttunut.

Minä olen 40+ ja arvostan edelleen ahkeruutta, selkärankaa ja ehdottomasti hyviä tapoja.

Lisäksi olen aina arvostanut ja arvostan edelleen tunnistamista, rehellisiä mielipiteitä, oman ajan vaalimista ja sitä, ettei tarvitse miellyttää kaikkia.

Töissä stressaamisen lopetin jo vuonna 2007 eli noin kolmikymppisenä, ei siitä mitään hyötyä ollut. Kehitän edelleen, hoidan työni hyvin ja asiantuntijan pätevyydellä.

Kotona on tapahtunut ehkä se muutos eli en enää siivoa niin paljon kuin aiemmin, lähinnä kait lattioiden ja ikkunoiden peseminen on vähentynyt.

Jos vertaan noihin sun arvojen ja asenteiden muutoksiin näitä mun juttuja, mulla on jo nuoresta pitäen ollut arvot ja asenteet kohdillaan. Mitäpä niitä silloin sitten muuttamaan.

Olin aikaisemmin työnarkomaani ja tunsin voimakasta ahdistusta ja syyllisyyttä, ellen ollut joka päivä riittävän tehokas töissä. Siis vaikka sain kaikki hommat tehtyä ajallaan eikä mitään ongelmaa ollut. Kasvoin sairaassa kasvuympäristössä, jossa mitään joutenoloa ei siedetty. Nykyään arvostan paljon enemmän sitä, että voin hyvin. Alan pikkuhiljaa sisäistämään ajatuksen, että minullakin on oikeus tuntea oloni hyväksi, levänneeksi ja rentoutuneeksi eikä siinä ole mitään pahaa. Olen myös löysännyt liikkumisen ja syömisen suhteen, sairastin aikoinaan syömishäiriötä, joka heijasteli vielä yli kymmenen vuotta pahimman vaiheen jälkeen. Nykyään en jaksa enää suorittaa liikkumista ja syömistä samalla tavalla kuin ennen, senkin suhteen haluan panostaa ennemmin hyvinvointiin kuin siihen, että olen xs-kokoinen väkisin.

Olin nuorempana esim. politiikan suhteen paljon mustavalkoisempi. Isäni on aina ollut todella häikäilemätön ja rahanahne, hän on jopa vienyt minun rahojani ja jouduin alaikäisenä maksamaan hänelle omista ruoistani ja tekemään töitä kustantaakseni hänen mielestään tarpeettomia hankintoja (vaatteita, ihonhoitoaineita, kuukautissuojia, meikkejä, hiusvärejä, herkkuja yms.). Yhdistin pitkään kaikki kokoomuslaiset isääni ja niputin heidät kaikki rahanahneiksi hyväksikäyttäjiksi, olin vankkumaton vasemmistolainen. Olen edelleen vasemmalla enemmän kuin muualla, mutta alan nähdä muitakin värejä.

Muutenkin mustavalkoisuus ahdistaa, en jaksa enää jyrkkiä mielipiteitä ja asenteita, koska totuus on yleensä paljon moninaisempi. En myöskään jaksa enää samalla tavalla yrittää miellyttää muita, olen oppinut pitämään kiinni omista oikeuksistani ja pitämään puoleni.

Elämä on tasaisempaa, enää ei ahdista 24/7. En ole ollut enää pariin vuoteen masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kuoriutunut aika konservatiivinen ihminen. Ei tästä ole kuin muutama vuosi kun olin liberaali mimmi, jonka mielestä ihan kaikkea ja kikkia tulisi ymmärtää ja antaa olla sellainen kuin on.

Mitä enemmän on alkanut tulla överiksi meneviä sukupuolisekasotkuja ym., sitä konservatiivisemmaksi olen muuttunut.

Sama. Lisäksi itse olen muuttunut myös siinä mielessä, että nuorena en lokeroinut ihmisiä koulutuksen enkä minkään muunkaan mukaan vaan pidin kaikkia samanarvoisina ja vierastin puheita elämäm koululaisista tai kaupungin vuokra-asunnoissa asuvien yleistämisestä röökaaviksi alkkiksiksi.

Nykyisin huomaan, etten lenkkeillessäkään halua liikkua lähelläkään näitä alueita ja inhoan ajatustakin että asuntopolitiikkaa pitäisi ajaa siihen suuntaan, että omistus- ja vuokra-asunnot ei olisi selkeästi omilla alueillaan vaan sekaisin.

Lisäksi olen paljasjalkaisena helsinkiläisenä tullut vanhentuessani siihen tulokseen, ettei tämä ole enää minun kaupunkini.

N45