Lue keskustelun säännöt.
Kolmi- tai nelikielinen lapsi - onko liikaa?
10.01.2022 |
Me siis kumppanin kanssa puhutaan eri kieliä, ja toisillemme englantia. Nyt vihdoin odotamme vauvaa ja ollaan tietysti puhuttu, mitä kieltä opetamme lapselle.
Ongelma on se, että kieliä tulee väkisin liikaa. Meidän molempien äidinkielet, englanti jota puhutaan toisillemme ja vielä lisäksi tämän maan kieli, missä asutaan.
Onko kellään kokemusta aiheesta?
Kommentit (57)
Voi käydä niin, ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat on vähintään kolmikielisiä. Ruotsi äidinkielenä ja suomi toisena kotimaisena. Siihen sitten lisäksi englanti koulussa opittuna vieraana kielenä.
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä niin, ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla.
Äärimmäisen harvinaista. Yleensä vähintään oma äidinkieli tulee vahvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat on vähintään kolmikielisiä. Ruotsi äidinkielenä ja suomi toisena kotimaisena. Siihen sitten lisäksi englanti koulussa opittuna vieraana kielenä.
Minun mielestäni koulussa opittu englanti ei ole sama kuin ”kolmikielisyys”, vaikka lapsi olisikin ennestään kaksikielinen.
Kolmikielisyydellä tarkoitan kieliä mitä lapsi oppii ympäristöltä, ei siis itse opiskelemalla koulussa.
Esim. Suomenruotsalainen lapsi joka on laitettu englanninkieliseen päiväkotiin/kouluun on kolmikielinen. Myöskään ”tavallisessa” suomenkielisessä perheessä kasvanut lapsi ei ole kaksikielinen aloitettuaan kielten opiskelun koulussa
Tunnen tuollaisen perheen. Lapset ymmärtävät kaikkia kolmea perheen kieltä sujuvasti. Parhaiten puhuvat maan kieltä ja sitä puhuvat keskenäänkin. Kotikielten taito on vähän heikkoa, mutta kykenevät vastaamaan vanhemmalle samalla kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsinkielisillä englanninkielentaito on usein hyvällä tasolla. Myös lausuminen.
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä niin, ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla.
Äärimmäisen harvinaista. Yleensä vähintään oma äidinkieli tulee vahvaksi.
Kyllähän näitä näkyy jo suomenruotsalaisissa. Osalla on aika heikko äidinkielen, siis ruotsin, taito suhteessa äidinkielen taitotavoitteisiin. Se, että pärjää arki- ja työelämässä molemmilla kielillä, ei tarkoita hyvää natiivitaitoa.
Meillä minä suomalainen, lasten isä ranskalainen ja keskenämme puhumme englantia.
Lapset puhuvat kaikkia kolmea kieltä sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä suomalainen, lasten isä ranskalainen ja keskenämme puhumme englantia.
Lapset puhuvat kaikkia kolmea kieltä sujuvasti.
Kiva kuulla! Kauan lapsilta kesti oppia puhumaan kaikkia kieliä sujuvasti? Puhutko sinä myös ranskaa? Onko lapsilla ”vahvinta” kieltä vai onko kaikki yhtä vahvoja?
Millainen englanninkielentaito lapsilla on? Kun ette ilmeisesti kumpikaan puhu äidinkielenä englantia (niin kuin ei mekään), vaikuttiko se paljon lasten kielitaitoon
Meillä on arkikielenä "vain" kaksi kieltä, koska tämä todettiin tässä vaiheessa parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Kolmaskin kieli puolisoni sukujuurien vuoksi olisi ollut mahdollinen, mutta koimme, että tämä olisi ollut lapselle hieman liian haastavaa, sillä asumme ulkomailla missä lapsi kuulee päiväkodissa myös neljättä kieltä. Joten emme turhaan halua sekoittaa lapsen päätä. Myöhemmin kyllä aiomme ottaa tuon kolmannen kielen leikkiin ja arkeen mukaan, kunhan lapsi on oppinut kaksi pääkieltä riittävän sujuvasti.
Lapsi on nyt 3v, ja on oppinut nuo kaksi kieltä jo nyt todella hyvin ja osaa niitä (yllättävää kyllä) jopa paremmin kuin monet ikäisensä yksikieliset lapset sitä yhtä kieltä. Tunnen myös yhden perheen joka on kolmikielinen, ja tässä perheessä 3v lapsi puhuu todella vähän ja silloinkin kun puhuu niin hän on sekoittanut kaikki kolme kieltä keskenään. On selkeästi verbaalisesti vielä todella arka, johtuuko tämä sitten hänen luonteestaan vai kielien sekamelskasta - en osaa sanoa.
Teillä on toisaalta hankala tilanne, jos vanhemmat eivät ymmärrä toistensa kieltä ja ainoa yhteinen kieli perheenä on se englanti. Tällöin kolmen kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voitte kommunikoida yhdessä perheenä. Meidän tapauksessa minä osaan puolisoni kieltä, jolloin tämä toimii perheemme yhteisenä kielenä, eikä englantia tarvita.
Alku voi olla hankalaa, lapsi luultavasti sekoittaa eri kieliä keskenään eikä välttämättä aina tiedä missä tilanteessa pitää puhua mitäkin kieltä. Meillä esimerkiksi lapsi saattaa Suomessa vieraillessa puhua sukulaisille aluksi puolisoni kieltä kunnes jossain vaiheessa tajuaa, ettei häntä ymmärretä ja vaihtaa sitten kielen täysin suomeksi. Joillakin puhumaan oppiminen saattaa myös kestää kauemmin kun juuri tuo monen kielen sekamelska sekoittaa lapsen pään.
Mutta totuus on, että lapset oppivat kieliä paljon helpommin kuin aikuiset, joten tämä on ehdoton etu ja lapselle suuri rikkaus jos ja kun myöhemmin osaa vaikka kolmekin kieltä jo ennen kouluun menoa.
Tärkeää on, että vanhemmat ovat johdonmukaisia arjessa: sinä puhut lapselle omaa tunnekieltäsi (suomea) kaikissa tilanteissa, isä puhuu lapselle omaa kieltään kaikissa tilanteissa. Sitä en osaa sanoa, miten tuon englannin saa vielä luontevasti tuohon lisäksi, toisaalta on varmaan pakko pitää yhdessä perheenä vaikka jotain satuhetkiä englanniksi ja katsella yhdessä lasten piirrettyjä englanniksi, jotta hän osaa yhdistää juuri tuon kielen perheen "yhteiseksi". Ja tätä kieltä lapsi tietysti kuulee muutenkin joka päivä kuunnellessaan yhdessä vanhempien keskusteluja.
Neljännen kielen unohtaisi tässä vaiheessa ehdottomasti ja harkitsisin sen opettelua, kun lapsi on muuten oppinut puhumaan kunnolla ja hallitsee tärkeimmät arkikielet riittävän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen perheeen, jossa 4-vuotias lapsi. Vanhemmat puhuvat keskenään englantia, päiväkodin ja isän kieli on suomi. Lapsen äidin äidinkielen osaaminen on alkeellisella tasolla, lähinnä vain lauluja ja loruja. Lapsi keskustelee äitinsä kanssa mieluummin englanniksi.
Lapsi oppisi helposti 3 kieltä, jos niitä puhuttaisiin hänelle johdonmukaisesti, eli ihminen käyttää lapsen kanssa aina vain omaa äidinkieltään. Tähän on vaikea perheessä päästä. Lapsen isä ei osaa äidin äidinkieltä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin yritysten mikrotukihenkilöinä on englantia intialaisittain murtavia bittivelhoja, työelämässä riittää rallienglanti.
Kaikki siitä eteenpäin on turhaa snobbailua, mutta sitähän nähtävästi haluatte, jotta voitte lesota sukujuhlissa muille kuinka kosmopoliittisen edistynyttä.
Halutaan puhua lapselle omia kiellämme pelkästään siitä syystä, että vanhempamme eivät puhu englantia niin hyvin. Tavoite olisi, että lapsi osaisi puhua molemmille isovanhemmille (ja myös iso-iso vanhemmille).
Myös oma kieli on tietyllä tavalla tärkeä itselle, vaikken sitä jokapäiväisessä elämässä enää käytäkään. Ajatus siitä, etten opettaisi lapselleni suomea tuntuu tosi surulliselta, ja mies ajattelee samalla tavalla.
Joten ei, syy ei ole jotta voidaan kehuskella muille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä Molemmat voisi opetella toistensa kielet.
Näin Molemmat puhuisi kotonaan äidinkieltään. Lapsi oppisi sitten koulussa maan kieltä, jos sinne jäätte. Jollei ole tarkoitus jäädä, laittakaa englanninkieliseen kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on arkikielenä "vain" kaksi kieltä, koska tämä todettiin tässä vaiheessa parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Kolmaskin kieli puolisoni sukujuurien vuoksi olisi ollut mahdollinen, mutta koimme, että tämä olisi ollut lapselle hieman liian haastavaa, sillä asumme ulkomailla missä lapsi kuulee päiväkodissa myös neljättä kieltä. Joten emme turhaan halua sekoittaa lapsen päätä. Myöhemmin kyllä aiomme ottaa tuon kolmannen kielen leikkiin ja arkeen mukaan, kunhan lapsi on oppinut kaksi pääkieltä riittävän sujuvasti.
Lapsi on nyt 3v, ja on oppinut nuo kaksi kieltä jo nyt todella hyvin ja osaa niitä (yllättävää kyllä) jopa paremmin kuin monet ikäisensä yksikieliset lapset sitä yhtä kieltä. Tunnen myös yhden perheen joka on kolmikielinen, ja tässä perheessä 3v lapsi puhuu todella vähän ja silloinkin kun puhuu niin hän on sekoittanut kaikki kolme kieltä keskenään. On selkeästi verbaalisesti vielä todella arka, johtuuko tämä sitten hänen luonteestaan vai kielien sekamelskasta - en osaa sanoa.
Teillä on toisaalta hankala tilanne, jos vanhemmat eivät ymmärrä toistensa kieltä ja ainoa yhteinen kieli perheenä on se englanti. Tällöin kolmen kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voitte kommunikoida yhdessä perheenä. Meidän tapauksessa minä osaan puolisoni kieltä, jolloin tämä toimii perheemme yhteisenä kielenä, eikä englantia tarvita.
Alku voi olla hankalaa, lapsi luultavasti sekoittaa eri kieliä keskenään eikä välttämättä aina tiedä missä tilanteessa pitää puhua mitäkin kieltä. Meillä esimerkiksi lapsi saattaa Suomessa vieraillessa puhua sukulaisille aluksi puolisoni kieltä kunnes jossain vaiheessa tajuaa, ettei häntä ymmärretä ja vaihtaa sitten kielen täysin suomeksi. Joillakin puhumaan oppiminen saattaa myös kestää kauemmin kun juuri tuo monen kielen sekamelska sekoittaa lapsen pään.
Mutta totuus on, että lapset oppivat kieliä paljon helpommin kuin aikuiset, joten tämä on ehdoton etu ja lapselle suuri rikkaus jos ja kun myöhemmin osaa vaikka kolmekin kieltä jo ennen kouluun menoa.
Tärkeää on, että vanhemmat ovat johdonmukaisia arjessa: sinä puhut lapselle omaa tunnekieltäsi (suomea) kaikissa tilanteissa, isä puhuu lapselle omaa kieltään kaikissa tilanteissa. Sitä en osaa sanoa, miten tuon englannin saa vielä luontevasti tuohon lisäksi, toisaalta on varmaan pakko pitää yhdessä perheenä vaikka jotain satuhetkiä englanniksi ja katsella yhdessä lasten piirrettyjä englanniksi, jotta hän osaa yhdistää juuri tuon kielen perheen "yhteiseksi". Ja tätä kieltä lapsi tietysti kuulee muutenkin joka päivä kuunnellessaan yhdessä vanhempien keskusteluja.
Neljännen kielen unohtaisi tässä vaiheessa ehdottomasti ja harkitsisin sen opettelua, kun lapsi on muuten oppinut puhumaan kunnolla ja hallitsee tärkeimmät arkikielet riittävän hyvin.
Kiitos pitkästä vastauksesta! Ehkä jätämme neljännen kielen kokonaan pois sekoittamasta, meillä ei ole sidoksia tähän maahan ja jos työt vie niin saatetaan vaikka muuttaakin.
Riippuu, mutta luultavasti lapsi ei opi kaikkia kieliä ainakaan kovin hyvin. Ymmärtämään ja jotenkuten puhumaan varmaankin. Oppiakseen kielen hyvin lapsen tukisi kuulla sitä puhuttavan paljon ja mieluiten sen kielisiä keskusteluja, joten yksi vanhempi harvoin pystyy opettamaan kielen lapselle kovin hyvin puhumalla kieltä ja lukemalla satuja, katsomalla lastenohjelmia. Suomenruotsalaisetkin lapset oppivat kielen isossa yhteisössä (pk, koulut) ja siksi heillä molemmat kielet ovat yleensä aika hyvin hallussa, toki aika monesti voisi olla paremminkin... Tiedän mm. kolmosluokkalaisen vanhempana monia lapsia, joiden toinen vanhempi on vieraskielinen ja sen kyllä kuulee suomenkin osaamisessa ja se toinen kieli voi olla hyvinkin hakusessa (esim. jos olen kysynyt miten sanotaan "nimeni on X" niin lapsi ei tiedä). Se vanhempien keskenään puhuma (usein englanti) voi jopa haitata lapsen kielen oppimista koska virheetkin opitaan. Toisaalta en nyt tiedä onko se sitten niin kamalaa, ettei lapsi osaa kaikkia kieliä erinomaisesti. Kyllä se alkeellinenkin kielenosaaminen on iloinen asia ja helpottaa varmasti lapsen sukulaissuhteiden ylläpitoa. Kannattaa nähdä vain sitten vaivaa, että lapsi kuulee juurikin kieltä puhuttavan kielenpuhujien kesken paljon vuosien ajan. Sillä oppimista voi tuke ainakin paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on arkikielenä "vain" kaksi kieltä, koska tämä todettiin tässä vaiheessa parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Kolmaskin kieli puolisoni sukujuurien vuoksi olisi ollut mahdollinen, mutta koimme, että tämä olisi ollut lapselle hieman liian haastavaa, sillä asumme ulkomailla missä lapsi kuulee päiväkodissa myös neljättä kieltä. Joten emme turhaan halua sekoittaa lapsen päätä. Myöhemmin kyllä aiomme ottaa tuon kolmannen kielen leikkiin ja arkeen mukaan, kunhan lapsi on oppinut kaksi pääkieltä riittävän sujuvasti.
Lapsi on nyt 3v, ja on oppinut nuo kaksi kieltä jo nyt todella hyvin ja osaa niitä (yllättävää kyllä) jopa paremmin kuin monet ikäisensä yksikieliset lapset sitä yhtä kieltä. Tunnen myös yhden perheen joka on kolmikielinen, ja tässä perheessä 3v lapsi puhuu todella vähän ja silloinkin kun puhuu niin hän on sekoittanut kaikki kolme kieltä keskenään. On selkeästi verbaalisesti vielä todella arka, johtuuko tämä sitten hänen luonteestaan vai kielien sekamelskasta - en osaa sanoa.
Teillä on toisaalta hankala tilanne, jos vanhemmat eivät ymmärrä toistensa kieltä ja ainoa yhteinen kieli perheenä on se englanti. Tällöin kolmen kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voitte kommunikoida yhdessä perheenä. Meidän tapauksessa minä osaan puolisoni kieltä, jolloin tämä toimii perheemme yhteisenä kielenä, eikä englantia tarvita.
Alku voi olla hankalaa, lapsi luultavasti sekoittaa eri kieliä keskenään eikä välttämättä aina tiedä missä tilanteessa pitää puhua mitäkin kieltä. Meillä esimerkiksi lapsi saattaa Suomessa vieraillessa puhua sukulaisille aluksi puolisoni kieltä kunnes jossain vaiheessa tajuaa, ettei häntä ymmärretä ja vaihtaa sitten kielen täysin suomeksi. Joillakin puhumaan oppiminen saattaa myös kestää kauemmin kun juuri tuo monen kielen sekamelska sekoittaa lapsen pään.
Mutta totuus on, että lapset oppivat kieliä paljon helpommin kuin aikuiset, joten tämä on ehdoton etu ja lapselle suuri rikkaus jos ja kun myöhemmin osaa vaikka kolmekin kieltä jo ennen kouluun menoa.
Tärkeää on, että vanhemmat ovat johdonmukaisia arjessa: sinä puhut lapselle omaa tunnekieltäsi (suomea) kaikissa tilanteissa, isä puhuu lapselle omaa kieltään kaikissa tilanteissa. Sitä en osaa sanoa, miten tuon englannin saa vielä luontevasti tuohon lisäksi, toisaalta on varmaan pakko pitää yhdessä perheenä vaikka jotain satuhetkiä englanniksi ja katsella yhdessä lasten piirrettyjä englanniksi, jotta hän osaa yhdistää juuri tuon kielen perheen "yhteiseksi". Ja tätä kieltä lapsi tietysti kuulee muutenkin joka päivä kuunnellessaan yhdessä vanhempien keskusteluja.
Neljännen kielen unohtaisi tässä vaiheessa ehdottomasti ja harkitsisin sen opettelua, kun lapsi on muuten oppinut puhumaan kunnolla ja hallitsee tärkeimmät arkikielet riittävän hyvin.
Kiitos pitkästä vastauksesta! Ehkä jätämme neljännen kielen kokonaan pois sekoittamasta, meillä ei ole sidoksia tähän maahan ja jos työt vie niin saatetaan vaikka muuttaakin.
Neljäs kieli tulee automaattisesti päiväkodista ja koulusta. On aika tylsä asua maassa, jonka kieltä ei osaa
Vierailija kirjoitti:
Riippuu, mutta luultavasti lapsi ei opi kaikkia kieliä ainakaan kovin hyvin. Ymmärtämään ja jotenkuten puhumaan varmaankin. Oppiakseen kielen hyvin lapsen tukisi kuulla sitä puhuttavan paljon ja mieluiten sen kielisiä keskusteluja, joten yksi vanhempi harvoin pystyy opettamaan kielen lapselle kovin hyvin puhumalla kieltä ja lukemalla satuja, katsomalla lastenohjelmia. Suomenruotsalaisetkin lapset oppivat kielen isossa yhteisössä (pk, koulut) ja siksi heillä molemmat kielet ovat yleensä aika hyvin hallussa, toki aika monesti voisi olla paremminkin... Tiedän mm. kolmosluokkalaisen vanhempana monia lapsia, joiden toinen vanhempi on vieraskielinen ja sen kyllä kuulee suomenkin osaamisessa ja se toinen kieli voi olla hyvinkin hakusessa (esim. jos olen kysynyt miten sanotaan "nimeni on X" niin lapsi ei tiedä). Se vanhempien keskenään puhuma (usein englanti) voi jopa haitata lapsen kielen oppimista koska virheetkin opitaan. Toisaalta en nyt tiedä onko se sitten niin kamalaa, ettei lapsi osaa kaikkia kieliä erinomaisesti. Kyllä se alkeellinenkin kielenosaaminen on iloinen asia ja helpottaa varmasti lapsen sukulaissuhteiden ylläpitoa. Kannattaa nähdä vain sitten vaivaa, että lapsi kuulee juurikin kieltä puhuttavan kielenpuhujien kesken paljon vuosien ajan. Sillä oppimista voi tuke ainakin paremmaksi.
Tätä vähän pelkäsinkin, varsinkaan kun ei kumpikaan puhuta englantia äidinkielenä ja vaikka se lapsen vahvin kieli olisikin, ei välttämättä silti ole täydellinen, ”kuulee eron”. Suomen ja miehen kielen ei noin täydellisiä tarvitse ollakaan, kunhan pystyy sukulaisten kanssa juttelemaan. Täydellistä suomen kielioppia ei mielestäni tarvitse
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat on vähintään kolmikielisiä. Ruotsi äidinkielenä ja suomi toisena kotimaisena. Siihen sitten lisäksi englanti koulussa opittuna vieraana kielenä.
Koulussa opittu kieli on täysin eri asia. Muutenhan suomenkielisetkin olisivat automaattisesti kolmikielisiä: Kotona opittu suomi, koulussa opittu englanti (tai mikä tahansa muu) ja pakkoruotsi.
Lahjakas lapsi oppii kyllä kieliä yhtä aikaa montaakin, vrt esimerkiksi venäläissyntyinen kirjailija Vladimir Nabokov, jonka vanhemmat puhuivat venäjää, paitsi ruokaillessa sivistyneesti ranskaa, ja kotiopettaja oli englantilainen. Ongelmiin joudutaan, jos lapsella on jokin oppimisvaikeus. Tai vanhemmat eivät puhu ja lue lapselle riittävästi.
Kuitenkin, suositus on, että vanhemmat puhuvat lapselle kumpikin äidinkieltään. Neljä kieltä kuulostaa paljolta, joten se, vaihdatteko yhteisen kielenne englannista joksikin muuksi, esimerkiksi asuinalueenne kieleksi, vai jätättekö asuinalueenne kielen kokonaan sivuun riippuu tietysti siitä, aiotteko jäädä kyseiselle asuinalueelle pysyvästi vai muuttaa sieltä tulevaisuudessa jollekin muulle kielialueelle.