Suhde arkistunut liikaa

Mietin sitäkin, että oliko se kiva yhteinen aika vain mun mielestä kivaa, eli petinkö itseäni. Nimittäin jos se oli molemmista kivaa, niin miksi sitä ei enää ole juurikaan? En ole koskaan halunnut mitään jokapäiväistä yhdessäoloa ja omat elämät molemmilla on enemmän kuin ok, en odota että suurin osa viikon illoista vietettäisiin yhdessä.

Mulla on ollut vain aiemmin taipumusta jäädä huonoihin suhteisiin enkä ehkä osaa arvioida, olenko taas tehnyt saman virheen. Alkuun tämä henkilö tuntui erilaiselta ja huomioivammalta kuin edelliset miehet.

Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että onko mulla jokin häiriö ja vaadin liikaa. Muuttuvatko kaikki parisuhteet lopulta tällaisiksi.

Alkuhuuma haihtumassa. Mitäpä jos keskustelisit miehesi kanssa noista mitä tänne palstalle suolsit. Keskusteleminen on kaiken a ja o muutoksessa.

Kaikissa suhteissa käy arkistuminen jossain vaiheessa. Mutta vuosi on kyllä aika nopea aika...

Missä menee ero siinä, että kyse on arkistumisesta tai sitten puhtaasta välinpitämättömyydestä/tunteiden puutteesta?

Meillä urheilullinen, itsestään huolta pitävä mies muuttui muutaman kuukauden tapailun jälkeen sohvaperunaksi. Mätti illat ruokaa ja katsoi telkkaria, lihoi nopeasti huomattavan paljon. En tiedä oliko vika minussa vai missä, lopetin tapailun koska itse liikunnallisena ihmisenä en jaksanut tuota katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä urheilullinen, itsestään huolta pitävä mies muuttui muutaman kuukauden tapailun jälkeen sohvaperunaksi. Mätti illat ruokaa ja katsoi telkkaria, lihoi nopeasti huomattavan paljon. En tiedä oliko vika minussa vai missä, lopetin tapailun koska itse liikunnallisena ihmisenä en jaksanut tuota katsoa.

Naisystävälleni kävi samoin. Oli pakko erota kun alkoi lihomaan.

Jätä se sika

Mitä SINÄ olet tehnyt suhteen eteen ap?

Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja meillä on vieläkin tosi kivaa yhdessä. Molemmat ottavat suhteesta vastuun ja huolehtivat, että yhdessä on mukava olotila, rauhallista aikaa, hyviä keskusteluja ja mukavaa yhteistä tekemistä, sekä tietenkin seksiä ja läheisyyttä.

Ettekö asu samassa osoitteessa? Muuttakaa nyt ensin yhteen ennenkuin eroatte. Muuten on aivan liian helppoa. Lisäksi onko seksiä tarpeeksi? Kokeileppa pukeutua hepeneisiin ja laitat kuvan että tällainen odottaisi. Jos ei tule niin voit ilmoittaa ettei enää tartte koskaan tulla.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitäkin, että oliko se kiva yhteinen aika vain mun mielestä kivaa, eli petinkö itseäni. Nimittäin jos se oli molemmista kivaa, niin miksi sitä ei enää ole juurikaan? En ole koskaan halunnut mitään jokapäiväistä yhdessäoloa ja omat elämät molemmilla on enemmän kuin ok, en odota että suurin osa viikon illoista vietettäisiin yhdessä.

Mulla on ollut vain aiemmin taipumusta jäädä huonoihin suhteisiin enkä ehkä osaa arvioida, olenko taas tehnyt saman virheen. Alkuun tämä henkilö tuntui erilaiselta ja huomioivammalta kuin edelliset miehet.

Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että onko mulla jokin häiriö ja vaadin liikaa. Muuttuvatko kaikki parisuhteet lopulta tällaisiksi.

Sanotko tätä suhdetta nyt siis huonoksi parisuhteeksi? Oletko sinä mielestäsi tehnyt miehen onnelliseksi vai odotatko, että mies tekee kaiken?

Kolme vuotta ja puoliso yhä järkkää yllätyksiä, kehuu kauniiksi, pitää itsestään huolta... Minä tietenkin samoin. Seksi on mahtavaa ja romantiikka kukoistaa. Itse juoksisin jos ei puhuminen auta (oikeasti ilman puhettakin, tuntuu olevan kovin eri toiveet teillä).

Kuulostaa enemmän tapailulta kuin seurustelulta. Yleensä vuoden seurustelun jälkeen aletaan vähintään suunnitella yhteenmuuttoa. Ei kuulosta että suhde olisi kovin vakaalla pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma haihtumassa. Mitäpä jos keskustelisit miehesi kanssa noista mitä tänne palstalle suolsit. Keskusteleminen on kaiken a ja o muutoksessa.

Niinpä, ap ei ole ilmeisesti edes viitsinyt jutella miehen kanssa, vaan odottaa, että prinssi uljas keksii yhteistä tekemistä ja palvoo maata hänen jalkojen alla.

Ehkä ap ei ole miehen mielestä myöskään samanlainen, yhtä kiva ja mielenkiintoinen kuin oli alussa? Ehkä ap on juuri se, joka on pieruverkkarit jalassa sohvan nurkassa naama nurinpäin ja vain pyörittelee silmiään, jos mies yrittää ehdottaa jotain? Luultavasti. Ehkä ap ei edes yritä mitään, sillä ainakaan se yrittäminen ei tule mitenkään ilmi viesteissä.

Onko arkistua varmasti sana? Muuttua arkiseksi? Arkiintua? Muuttua vihreämmäksi voi ilmaista myös vihertyä. Muuttua arkisemmaksi... arkistua? Nykyään on niin paljon näitä epäsuomelta kuulostavia sanoja kuten, arkistua ei vain kuulosta oikealta. Arkipäiväistyä on yksi, mutta ei sekään ehkä ihan samaa tarkoita kuin muuttua arjeksi. Arkistua... onko se oikeasti arkistua? Voisiko sanoa mieluummin suhteen muuttuvan arkiseksi kuin arkistuvan? No kai se sitten on arkistunut. Arkinen. Arkea. Arkisuhde.

Ap, nyt olisi mahdollista tehdä yhdessä erilaisia talvisia juttuja, menkää luistelemaan luonnonjäille tai jos ei luistelemaan, niin kävelemään jonnekin järvelle, ottakaa evästä mukaan, termariin kuumaa juomaa ja herkkuja ja olette ihan rennosti ilman sitä kännykän tuijottamista.

Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin lähdette kiertämään Luxin läpi. Kävelette käsi kädessä ja ihastelette valotaidenäytökset, pussailette ja juttelette mukavia.

Vuokraatte viikonlopuksi jonkun mökin, jossa on kunnon sauna ja takka, ulkoilettelet, teette hyvää ruokaa yhdessä, saunottu, istutte sylikkäin takan lähellä ja höpötätte.

Teette siis jotain yhdessä muuta kuin möllötätte. Jos suhde ei siitä parane, niin ehkä niin ei ole tarkoituskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt oìlisi mahdollista tehdä yhdessä erilaisia talvisia juttuja, menkää luistelemaan luonnonjäille tai jos ei luistelemaan, niin kävelemään jonnekin järvelle, ottakaa evästä mukaan, termariin kuumaa juomaa ja herkkuja ja olette ihan rennosti ilman sitä kännykän tuijottamista.

Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin lähdette kiertämään Luxin läpi. Kävelette käsi kädessä ja ihastelette valotaidenäytökset, pussailette ja juttelette mukavia.

Vuokraatte viikonlopuksi jonkun mökin, jossa on kunnon sauna ja takka, ulkoilettelet, teette hyvää ruokaa yhdessä, saunottu, istutte sylikkäin takan lähellä ja höpötätte.

Teette siis jotain yhdessä muuta kuin möllötätte. Jos suhde ei siitä parane, niin ehkä niin ei ole tarkoituskaan.

Nämä kaikki kuulostaa ihanilta asioilta, mutta toteuttaminen aika haasteellista, kun toisella osapuolella ei sitä aikaa omilta puuhiltaan yhteisille jutuille ole. Mulle on alkanut tulla olo, että en edes uskalla ehdottaa mitään, koska seurani ei enää tunnu häntä kiinnostavan. Eli olen tavallaan jo luovuttanut asian suhteen.

Kommunikaation suhteen on myös ongelmia. En koe että voin ilmaista mitä oikeasti haluan, ja niinpä voin jatkuvasti huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma haihtumassa. Mitäpä jos keskustelisit miehesi kanssa noista mitä tänne palstalle suolsit. Keskusteleminen on kaiken a ja o muutoksessa.

Niinpä, ap ei ole ilmeisesti edes viitsinyt jutella miehen kanssa, vaan odottaa, että prinssi uljas keksii yhteistä tekemistä ja palvoo maata hänen jalkojen alla.

Ehkä ap ei ole miehen mielestä myöskään samanlainen, yhtä kiva ja mielenkiintoinen kuin oli alussa? Ehkä ap on juuri se, joka on pieruverkkarit jalassa sohvan nurkassa naama nurinpäin ja vain pyörittelee silmiään, jos mies yrittää ehdottaa jotain? Luultavasti. Ehkä ap ei edes yritä mitään, sillä ainakaan se yrittäminen ei tule mitenkään ilmi viesteissä.

En varmaan olekaan. Persoonaa on kuitenkin vaikea muuttaa jännemmäksi. Oma elämä mulla on, sellainen kuin sinkkunakin. Ulkonäöstäni olen pitänyt huolta ja välinpitämättömyys sen tyyppisten seikkojen suhteen on ollut hänen puolellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt oìlisi mahdollista tehdä yhdessä erilaisia talvisia juttuja, menkää luistelemaan luonnonjäille tai jos ei luistelemaan, niin kävelemään jonnekin järvelle, ottakaa evästä mukaan, termariin kuumaa juomaa ja herkkuja ja olette ihan rennosti ilman sitä kännykän tuijottamista.

Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin lähdette kiertämään Luxin läpi. Kävelette käsi kädessä ja ihastelette valotaidenäytökset, pussailette ja juttelette mukavia.

Vuokraatte viikonlopuksi jonkun mökin, jossa on kunnon sauna ja takka, ulkoilettelet, teette hyvää ruokaa yhdessä, saunottu, istutte sylikkäin takan lähellä ja höpötätte.

Teette siis jotain yhdessä muuta kuin möllötätte. Jos suhde ei siitä parane, niin ehkä niin ei ole tarkoituskaan.

Nämä kaikki kuulostaa ihanilta asioilta, mutta toteuttaminen aika haasteellista, kun toisella osapuolella ei sitä aikaa omilta puuhiltaan yhteisille jutuille ole. Mulle on alkanut tulla olo, että en edes uskalla ehdottaa mitään, koska seurani ei enää tunnu häntä kiinnostavan. Eli olen tavallaan jo luovuttanut asian suhteen.

Kommunikaation suhteen on myös ongelmia. En koe että voin ilmaista mitä oikeasti haluan, ja niinpä voin jatkuvasti huonommin.

Hohhoijaa... Ehkä kaikki ongelmasi eivät ole muiden syytä, vaikka itse kovasti niin väitätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt oìlisi mahdollista tehdä yhdessä erilaisia talvisia juttuja, menkää luistelemaan luonnonjäille tai jos ei luistelemaan, niin kävelemään jonnekin järvelle, ottakaa evästä mukaan, termariin kuumaa juomaa ja herkkuja ja olette ihan rennosti ilman sitä kännykän tuijottamista.

Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin lähdette kiertämään Luxin läpi. Kävelette käsi kädessä ja ihastelette valotaidenäytökset, pussailette ja juttelette mukavia.

Vuokraatte viikonlopuksi jonkun mökin, jossa on kunnon sauna ja takka, ulkoilettelet, teette hyvää ruokaa yhdessä, saunottu, istutte sylikkäin takan lähellä ja höpötätte.

Teette siis jotain yhdessä muuta kuin möllötätte. Jos suhde ei siitä parane, niin ehkä niin ei ole tarkoituskaan.

Nämä kaikki kuulostaa ihanilta asioilta, mutta toteuttaminen aika haasteellista, kun toisella osapuolella ei sitä aikaa omilta puuhiltaan yhteisille jutuille ole. Mulle on alkanut tulla olo, että en edes uskalla ehdottaa mitään, koska seurani ei enää tunnu häntä kiinnostavan. Eli olen tavallaan jo luovuttanut asian suhteen.

Kommunikaation suhteen on myös ongelmia. En koe että voin ilmaista mitä oikeasti haluan, ja niinpä voin jatkuvasti huonommin.

Hohhoijaa... Ehkä kaikki ongelmasi eivät ole muiden syytä, vaikka itse kovasti niin väitätkin.

En ole väittänyt niin, ja koitin tuoda edellä esille omia virheitäni. Kritiikkiä otan mielelläni vastaan.

Et kuullosta vaativalta vaan siltä, että aiot heittää elämästäsi menemään kaiken sellaisen mikä on sinulle tärkeää eli kaiken hauskanpidon ja mukavat asiat.

Etsi uusi mies.

Mun miestä ei kiinnosta ainakaan mikään tekeminen, ei edes seksi. Puhumiseen hänestä ei ole. Ei halunnut viettää jouluakaan minun kanssa, koska sellainen kuulemma ahdistaa.... Te tai puhu nyt sellaisen kanssa jotain... Olen jättänyt monet kerrat, mutta aina mies on pitkänkin ajan päästä kiemurrellut takaisin ja esittänyt hetken muuttunutta......En ymmärrä... Eikö olisi hänellekin parempi olla ilman minua, kun ei kerta minun kanssa oleminen kuitenkaan kiinnosta.