Voiko rakkaus loppua?

Mua ei kiinnosta mieheni lainkaan. Mitenkään, koskaan, ikinä. Mulle on aivan sama missä on ja mitä tekee. Olikohan tämä nyt tässä? Rakkaus loppu? Onkohan mahdollisuus rakastua uudelleen? Mitään erikoista ei siis ole tapahtunut mistä tämä johtuisi. Ei mitään selvää syytä. Väsyttää...

Tekee pahaa lukea tuollaista!

En voi sietää, että hän tulee lähellekään minua. Seksiäkään emme ole harrastaneet pariin vuoteen. Olen miettinyt mitä ihmettä tekisin. Jos ei olis lapsia, homma olisi selvä, mutta en halua erota lasten vuoksi.

Jos miehellä ei ole halujakaan yrittää.

Pelkään että jos menisimme esim. pariterapiaan, lopputulos olisi että edelleenkään en olisi kiinnostunut miehestäni, mutta sen lisäksi olisin vielä joutunut sanomaan hänelle kamalia asioita ääneen (tai valehtelemaan).

Lapset ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa, enkä halua heidän kärsivän eron vuoksi.

Te voitte tehdä asialle jotain muutakin kuin erota ja vaikka eroaisittekin niin sitä ennen asiaat kannattaa selvittää. Ehdotan että tutustutte kataja ry sivuille. itse olen löytänyt tilanteeseemme apua sieltä! suosittelen solmu kurssia tai muita parisuhde kursseja. Sieltä löytyy myös hyviä parisuhdeterpeutteja. Puhuminen kannattaa aina. Lastenkin tähden ja ennen kaikkea itsesi!

[Ero ei todellakaan ole yksinkertaista kun on lapsia, mutta ennen pitkää lapset kärsivät siinä perheessäkin jos teidän suhteenne ei toimi. Jos olet itse onnellinen, lapsesikin ovat. Jos tahtoa löytyy kummaltakin uskon että voitte rakastua vielä uudelleen, mutta asioista pitää keskustella. Suhdetta pitää hoitaa...

mutta se voi syttyä myös uudelleen. Kannattaa puhua toiselle suoraan ja kertoa, miltä itsestä tuntuu. Älä kuitenkaan loukkaa toista arvostelemalla häntä vaan kerro kuinka huonosti itse voit ja voit myös kertoa jopa miettineesi avioeroa. Omalla kohdallani avoin keskustelu auttoi, vaikka alkuun mies loukkaantui ja meni puhumattomaksi. Aikansa mietittyään pystyi keskustelemaan ja halusimme molemmat vielä yrittää. Alamäkiä on toki tullut tuon jälkeenkin, mutta ne kuuluvat parisuhteeseen. Avioliitto on tahdon asia.

Kun mikään ei tunnu enää miltään. Olo on jatkuvasti alavireinen, ei tee mieli edes keskustella oman miehen kanssa mistään saati sitten, että oltais lähekkäin.

Illat menee niin, että kun lapset on saatu nukkumaan, menee kumpikin omiin oloihinsa toisilleen mitään puhumatta.

En voi sietää, että hän tulee lähellekään minua. Seksiäkään emme ole harrastaneet pariin vuoteen. Olen miettinyt mitä ihmettä tekisin. Jos ei olis lapsia, homma olisi selvä, mutta en halua erota lasten vuoksi.

Säälin miestäsi

Alkuperäiseen kysymykseen, kyllä puolisoon voi rakastua uudelleen, kunhan mietit mihin rakastuitkaan hänessä silloin alussa.

Katsot häntä vieraan silmin alat ajattelemaan että hän on ihana ja rakas ja rakastelet hänen kanssa

Haluatteko että omat lapsenne elää joskus noin kun te nyt? Sen mallinhan te annatte

vaikka eroaisi. Tai joutuisi erilleen

joka 'piiloutuu', ilmenee kylmenemisenä toiselle. Oletko menettänyt luottamuksesi häneen yhdessä isossa tai monessa pienessä asiassa, ehkä jopa pari vuotta sitten?



Jos, niin asioiden selvittely voi olla. Ja vaikka eroaisittekin, se olisi itseymmärryksellesi avuksi.

Olen alkanut seurustelemaan mieheni kanssa 18-vuotiaana ja välillä pohdin, rakastuisinko häneen lainkaan jos olisimme tutustuneet nyt, melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Miehet joita katselen nykyisin, ovat paljon avoimempia ja sosiaalisempia tapauksia kuin omani..rakastan miestäni edelleen ja suhteessa ei ole suuria ongelmia, mutta tiedostan että erilleen kasvamisen uhka on suuri.



Luulen, että olisin jo eronnut miehestäni ellei meillä olisi lasta, rakkaudesta huolimatta. Jos olisin lapseton haluaisin ehdottomasti vielä kokea jotain uutta, mutta miksi luopua hyvästä suhteesta ja onnellisesta perhe-elämästä vaihtelunhalun vuoksi..toisaalta mietin,kadunko tätä ratkaisua myöhemmin. Kuten arvata saattaa, mieheni on ensimmäinen, kenen kanssa olen koskaan seurustellut vakavasti.



Ei ole helppoa ei..