En ymmärrä miksi eri-ikäisten lasten pitäisi saada sama määrä herkkuja?
eihän 9- ja 4-vuotiaat lapset syö samaa määrää myökään perunaa ja kastiketta. Ei tuu riitaa kun on selvä että isoveli saa aina isomman kakunpalan. Samoin leluja tulee kyllä yhtä monta, mutta isoveli saa kalliimpia. Siinä missä 4-vuotias harjoittelee yksinkertaisilla legosarjoilla, isoveli rakentaa kaupunkeja. Eikö siis legopaketin koko kuulu olla eri??
olenko mielestänne epätasa-arvoinen?
Kommentit (13)
4-vuotias ymmärtää erittäin hyvin, että isoveli saa vaikka 10 karkkia ja hän 6. Ei 1-vuotiaskaan pikusisko saa kuin 0-2 karkkia. Ja ymmärsi muuten myös ennen siskoa, tästä ei ole tullut KOSKAAN riitaa. Toisissa perheissä kakunpala mitataan viivottimella, meillä pikkuveli on ainoastaan tarkka siitä että saahan siskokin edes maistaa. Kun tähän on alusta asti kasvettu, ei ole ongelmia. Ei meillä kukaan kyseenalaistanut sitäkään, kuka saa suurimman huoneen kun muutettiin uuteen kotiin. Musta taas täysin kristillinen jako on epäreilua, isommalla on velvotteita, miksei siis myös oikeuksia?
Ja meillä lapset ovat erittäin läheisiä ja hyvissä väleissä, riitelevät todella vähän. En tiedä onistuuko tämä siksi, vai onko hyvät välit seuraus tästä..
Jos pienempi saa ENEMMÄN, siitä kyllä nousee meillä mekkala...
4-vuotias ymmärtää erittäin hyvin, että isoveli saa vaikka 10 karkkia ja hän 6. Ei 1-vuotiaskaan pikusisko saa kuin 0-2 karkkia. Ja ymmärsi muuten myös ennen siskoa, tästä ei ole tullut KOSKAAN riitaa. Toisissa perheissä kakunpala mitataan viivottimella, meillä pikkuveli on ainoastaan tarkka siitä että saahan siskokin edes maistaa. Kun tähän on alusta asti kasvettu, ei ole ongelmia. Ei meillä kukaan kyseenalaistanut sitäkään, kuka saa suurimman huoneen kun muutettiin uuteen kotiin. Musta taas täysin kristillinen jako on epäreilua, isommalla on velvotteita, miksei siis myös oikeuksia? Ja meillä lapset ovat erittäin läheisiä ja hyvissä väleissä, riitelevät todella vähän. En tiedä onistuuko tämä siksi, vai onko hyvät välit seuraus tästä..
Äitini on vieläkin katkera siitä, että veljensä sai aina enemmän kastiketta. Sanomattakin on selvää, että ovat riidelleet koko aikuisikänsä. Eli toiminnassasi on omat riskinsa.
Siis jos pikkusisarus haluaisi lisää kakkua, mutta isoveli/-sisko ei halua, ei pienempi voi saada, kun isomman kuuluu saada enemmän?
Viivottimella mitataan kakunpala? Eikä? ;)
Kyllä meillä molemmat karkkia syövät saa noin suunnilleen saman verran. Ja kakkua niin paljon kun haluaa, silloin kun sitä on tarjolla.
jos kuitenkin molemmat saa jotain mieluista.
Mutta, että syömisissäkin katsotaan, kuka sa enemmän....
syömisongelmahan tosta tulee!
Varmasti kun pääsee joskus kylään tm. syömään, vetää mahan täyteen, kun ei ole normaaliin tottunut.
Tämä pätee ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Esim. vaateostoksilla; jos esikoinen tarvitsee haalarit niin enhän minä kolmia haalareita osta siksi, että muistakin varmaan olisi kiva saada uudet enkä osta edes lohdukkeeksi lapasia tms vaan sitten kun vaikka keskimmäinen kuluttaa toppahousunsa puhki niin silloin ostan hänelle.
Iän mukaan meillä ei kuitenkaan syömisiä porrasteta. Karkkipäivänä jokainen lapsi saa valita pienen mieleisensä karkkipussin, jokainen saa yhtä monta keksiä ja suunnilleen samanlaisen kakunpalan. Jos joku ei jaksa syödä niin äiti voi kyllä auttaa siinä tai sitten se jämä "testamentataan" jommalle kummalle siskolle. ;) Ja meilläkin lapset leikkivät paljon yhdessä ja jakavat tavarat sovussa, toki välillä riitelevätkin, mutta en nyt kuitenkaan paukuttele henkseleitä kasvattajan taidoillani. Ja kun muutimme jaoimme huoneet ihan sulassa sovussa. Sekään ei tapahtunut iän mukaan vaan ihan sen mukaan mihin huoneeseen kukakin tykästyi. Tosin toistaiseksi kaikki tytöt haluavat nukkua yhteisessä huoneessa, usein jopa samassa sängyssä, mutta näistä toistaiseksi ylimääräisistä huoneista kaikilla on selkeä käsitys mikä on kenenkin huone sitten tulevaisuudessa.
herkkuja tms. Ikäeroa on tosin 1,5 vuotta.
Tykkäävät eri herkuista, joten kun on toiselle mieluista, niin se syö enemmän kuin toinen. Mutta molemmat kyllä pitävät huolen, ettei toinen saa enempää karkkeja tai tikkareita.
Tyyliin pieni lapsi saa karkkipäivänä karkkia vähemmän =esim. karkkiaskin ja isompi enemmän esim. karkkipussin. Tästä ei tule ongelmaa ellei siitä sellaista tee.
Lahjoissa sama juttu; pieni saa vaikka pallon tai pehmon ja on siitä yhtä onnellinen mitä isompi kallista lego-paketista tai mb3-soittimesta.
Sama juttu jos pienelle ostaa hämähäkkimies-pyjaman on riemu katossa vaikka se maksaa vain 15€ ja isomman merkkifarkut 100€.
Toki on itsestään selvää että pienempi syö vähemmän kun isompi. Ja tosiaan osan lahjoista voi ostaa ~samahintaina, vaikkapa jouluna isommille esim. Harry Pottereita ja pienemmille Kunnaksen kirjoja jne.
Ja se pieni muumi karkkiaski voi olla isompi juttu sille pienelle vert. esim. pantteripussi kun siinä askissa on muuminkuva jne.
meillä kohta 3v. ja 5,5v. ja isompi saa kyllä enemmän karkkeja karkkipäivänä. ostetaan lähes aina irtokarkkeja, joissa ainakin isompi useimmiten valitsee omansa. pienempi saa yleensä vajaalla eurolla karkkia, isompi noin puolet enemmän.
Jauheliakastiketta saa kyllä ottaa ihan mahan täydeltä, mutta kakkua ei tosiaankaan. Mä oon kai sitten terveysfriikki, mut musta esim sipsejä ei ihan hirveästi viitsi syöttää 4-vuotiaalle, 9-vuotias nyt voi jä vähän niitäkin syödä. Ero toki tasaantuu kun kasvavat, ei 10 ja 15 -vuotiaiden annoksessa eroa tarvitse olla.
ap
Meillä kakku leikataan siististi paloihin, eikä aleta mittailemaan. Lelujen hintoja en alkaisi myöskään vertailemaan, kaikki saavat meillä muutaman toivelistansa lahjoista. Teinin toive voi olla kalliimpi kuin viisivuotiaan, mutta ei sitä tietenkään nuoremmalle mainosteta. Minusta teillä on jotain vinksallaan, jos kerran tulee huutoa siitä, että pienempi saakin joskus enemmän.
Ei se 4 v ymmärrä pointtiasi, koska lapset ajattelevat asiat yksinkertaisemmin. Lapset eivät vaan tajua katsoa kokonaisuutta. 4v helposti ajattelee ettei hän ansaitse yhtä paljoa. ja se 9v että hän on jotenkin parempi kuin sisaruksensa. Ei tee hyvää sisarusten väleille.
Minä itse koitan ottaa molemmat yhtä paljon huomioon vaikka ikäeroa onkin.