Vanha koira, kivut ja elämänhalu - vaikea päätös.

Sain tukea päätökselleni koiran tilanteen tietävältä lääkäriltä. Muutama päivä yhteistä aikaa jäljellä. Kaverille kipulääkettä maksimiannos päivässä siihen asti ja paljon rapsuttelemista... :'(

Osanotto tulevan takia, ap.

Been there, ap, voimia teille ;,,(

Mulle tuli itku silmään tätä ketjua lukiessani. Jouduin itse päättämään lopetuksesta elokuussa kun rakasta 10-vuotiasta sakemannityttöämme puri kyy. Kaksi päivää koira taisteli mutta munuaiset pettivät ja koira sai sisäisen verenvuodon. Ei ollut vaihtoehtoja.



Koirakin sen varmaan tiesi. Kävelytimme vaikeasti liikkuvan ystävämme vielä viimeiselle pisulle eläinlääkäriaseman viereiseen metsikköön ja koira heilautti kerran häntäänsä katsoen minua ja miestäni suoraan silmiin. Tilanne oli iahn hirveä, nytkin kyyneleet puskee silmiin.



Tämä lopetus on niin kauhea paikka, että ainakin juuri minulla se nyt pidättelee uuden koiran hankinnasta. Olen joutunut aikanaan tekemään lopetuspäätöksen toisenkin koiran sekä rakkaan hevoseni kohdalla. Uutta hevostakaan en ole pystynyt hankkimaan vielä kun tuntuu, että en pysty luopumaan.



Voimia ap. Pitäkää rakkaasta haukustanne hyvää huolta viimeiset päivät!

Herkkuja ja hellyyttä.

tiedän tuskasi. oman koiran päätös oli alle 2kk sitten ja oli se oikea. parempi että lähtee vielä jalat maassa. kipuja on ja kivuissaan eivät raukat osaa sitä kertoa mitä ihmellisimmin tulee esiin..kovaa se on ja todella inhottavaa.. ikävä todella omaa rakasta kultaani on!

Todella tiukka paikkahan tämä on. Uskon että ratkaisu on oikea, mutta silti se tuntuu pahalta. Vaikea keskittyä mihinkään...



ap

pitää olla samaan aikaan asiakaspalvelussa..

Osanottoni tahdoin ilmaista, tsemppiä ap:lle ja kaikesta huolimatta Hyvää Joulua koko perheelle. Voi kunpa voisin auttaa.

sillä keikalla 4 kertaa, kolmesti koiran ja viimeksi keväällä 17-v. kissan kanssa. Ei ole koskaan ollut helppoa, mutta aina olen tiennyt, että päätös on ollut tasan se oikea. Nyt viimeisellä kerralla jouduin valmistamaan siihen 6-ja 8-vee lapsiani, että "kissa on niin kipeä, että se ei ehkä tule takaisin tältä reissulta. Jos eläinlääkäri sanoo, että kissa ei parane vaan kuolee, silloin minä annan antaa sille sellaista lääkettä, että se kuolee ilman kipua ja heti. Minä en halua että siihen sattuu enää yhtään" Ottihan se lapsille tiukalle, kun tyhjän kopan kanssa tultiin, mutta lapset näkivät itsekkin, että kissa voi huonosti ja hautaaminen ja sen sellainen helpotti tuskaa.



Voimia sinulle.

varmasti teet.



Jos kyse olisi minun koirastani ja lapsistani, itse tekisin niin että odottaisin vuoden vaihteen jälkeen.



Lapsia ajatellen, he tulevat muistamaan asian yllättävän pitkään jne.



Koira voi toki voinniltaan huonontua radikaalisti tässä seuraavan parin viikon sisällä. Mutta itse ottaisin riskin.



Oma kokemus puhuu myös, 1,5v sitten vein vanhuksemme koirien taivaaseen.

Lapsille, silloin 5v ja 6.5v oli todella rankka paikka. Meillä kävi vielä niin että nuorimman syntymäpäivää ennen, viikko ennen siis, tapahtui tämä. Ei kukaan, ei vieraat eikä lapsi, osaanut nauttia synttäreistä...

varmasti teet. Jos kyse olisi minun koirastani ja lapsistani, itse tekisin niin että odottaisin vuoden vaihteen jälkeen. Lapsia ajatellen, he tulevat muistamaan asian yllättävän pitkään jne. Koira voi toki voinniltaan huonontua radikaalisti tässä seuraavan parin viikon sisällä. Mutta itse ottaisin riskin. Oma kokemus puhuu myös, 1,5v sitten vein vanhuksemme koirien taivaaseen. Lapsille, silloin 5v ja 6.5v oli todella rankka paikka. Meillä kävi vielä niin että nuorimman syntymäpäivää ennen, viikko ennen siis, tapahtui tämä. Ei kukaan, ei vieraat eikä lapsi, osaanut nauttia synttäreistä...

Juuri nyt taitaa olla aika jättää hyvästit ystävälle. Ei kannattane enää odottaa, koska käännöstä parempaan päin tuskin tulee.

Näköjään itsekin ymmärrät mikä on ainoa ratkaisu.

vanhan koiransa. Koiran kunto oli tosi hyvä aina tähän syksyyn saakka (oli lääkitys eräseen vaivaan, muuten hyvä vointi). Koiran kunto romahti parissa viikossa, ja lopettaminen oli tosi kova paikka. Koira oli meillä paljon hoidossa, oli meillekin tosi rakas. Koira oli meillä vielä paria päivää ennen lopetuspäätöstä, ja silloin tajusimme ettei enää nähdä. Tee päätös ystäväsi lopettamisesta, suru on kova, mutta koira ansaitsee päästä lepoon. Voimia sinulle, ei ole helppo paikka tuo!

Juuri nyt taitaa olla aika jättää hyvästit ystävälle. Ei kannattane enää odottaa, koska käännöstä parempaan päin tuskin tulee.

Lisärasitteena koiralla kasvain, joka ei vielä vaivaa (kai?), mutta jota ei neää aleta leikkelemään. Taitaa tosiaan olla se oikea hetki hyvästeille, en haluaisi pojan kärsivän enää enempää...

Lapsille erityisen tiukka tilanne, vielä näin joulun alla.

ap

Meillä labbis jouduttiin yllättäen lopettamaan juuri 12:n vuoden iässä toissa kesänä. Veimme lääkäriin takapään pettämisen vuoksi eikä osattu arvata (kuten ei kukaan lääkärikään etukäteen), että syy löytyisi suuresta kasvaimesta. Mahdollisuus olisi ollut enintään muutamaan lisäpäivään rakkaan ystävän kanssa mutta asiaa pohdittuamme totesimme, että elämä ei ollut hänelle enää elämisen arvoista, joten päätimme päästää hänet kärsimyksestä. Oman itsekkyyden vuoksi ei voi toisen elämää pitkittää. Onneksi sairaus oireili vain pari päivää, joten ystävämme sai elää touhukasta elämää lähes loppuun saakka.

Suru oli aivan kauhea, tuntui, että siihen kuristui. Se kuitenkin hälvenee ajan myötä ja rakkaat yhteiset muistot palaavat mieleen päivittäin. Koiran pyyteetöntä ystävyyttä ja rakkautta ei mikään voi korvata.

Olkaa onnellisia, että olette saaneet kulkea pitkän tien yhdessä.

Meillä labbis jouduttiin yllättäen lopettamaan juuri 12:n vuoden iässä toissa kesänä. Veimme lääkäriin takapään pettämisen vuoksi eikä osattu arvata (kuten ei kukaan lääkärikään etukäteen), että syy löytyisi suuresta kasvaimesta. Mahdollisuus olisi ollut enintään muutamaan lisäpäivään rakkaan ystävän kanssa mutta asiaa pohdittuamme totesimme, että elämä ei ollut hänelle enää elämisen arvoista, joten päätimme päästää hänet kärsimyksestä. Oman itsekkyyden vuoksi ei voi toisen elämää pitkittää. Onneksi sairaus oireili vain pari päivää, joten ystävämme sai elää touhukasta elämää lähes loppuun saakka. Suru oli aivan kauhea, tuntui, että siihen kuristui. Se kuitenkin hälvenee ajan myötä ja rakkaat yhteiset muistot palaavat mieleen päivittäin. Koiran pyyteetöntä ystävyyttä ja rakkautta ei mikään voi korvata. Olkaa onnellisia, että olette saaneet kulkea pitkän tien yhdessä.

Asiasta on aikaa jo pitkästi toistakymmentä vuotta, mutta silti se on mielessä kuin eilispäivä. Silloin jouduimme lopettamaan "elämäni koiran" aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin kuvaat. Ikää elämäni koiralla oli jo 13v, mutta silti se oli kamalaa! Ja nyt sitten taas tämä tilanne edessä...

ap

Mutta kyllähän sen itse tietää - myös koira - milloin on tullut aika lähteä.

Monellahan uuden koiran hankkimisen estää kokemus edellisen lopettamisesta. Itse kuitenkin ajattelen, että se kaikki hyvä ja arvokas, jonka koiran elämän aikana saa yhdessä kokea ja kaikki se, mitä hyvä omistaja voi koiralleen antaa, on monin verroin suurempaa kuin ne tuskan ja surun hetket lähdön tullessa. Ne 12 vuotta yhdessä labbiksemme kanssa olivat mahtavia, ja surun kestää niiden vuosien tuomalla voimalla. Edelleenkin.

Kyllä sen itse tietää koska on vain aika luopua vaikka kuinka rakas lemmikki olisikin.



Meillä oli hyvin nuori koira, kovin sairas lopulta ja kaikkemme sen eteen teimme lääkäreiden kanssa kun näki kuinka virtaa olisi ollut elämää jatkaa mutta sitten kun tuli kaikkea muuta ongelmaa ja näki miten sairas oikeasti eläin oli ja lääkäri sanoi sen omilla sanoillaan että kyllä hän tukee tätä nyt siihen suuntaan, että kaikki voitava on tehty eikä edellytyksiä ole enää jatkaa hyvää elämää tämän eläimen kohdalla. Se oli sitten siinä. Se auttoi paljon kun lääkäri oli vahvasti ja selkeästi samaa mieltä. Eikä antanut enää vaihtoehtoja.



Vaikka tästä on vuosia vuosia aikaa, nousee silti nytkin kyynel silmään niin tiukkaa se silloin teki viedä rakas koira sinne viimeisen kerran.

Suru oli suunnattoman kova pitkään ja ne lumessa näkyvät jäljet, jäähän painuneet tassun jäljet muistuttivat koko kevään meitä.



Nyt aina muistamme niitä kommelluksia mitä sattui koiramme kanssa ja onhan muistot upeita, niitä ei vaihtaisi koskaan pois.



Olen lapsena aikaisemminkin menettänyt pitkään meillä olleen vanhan koiran ja kyllä se suru otti meihin lapsiin kovasti mutta kyllä siitä lapsi selviää hyvin, ei sitä kannata etukäteen surra, puhukaa toki jo jos lapset ovat sen ikäisiä , valmistelkaa asiaa.