Rauhoittavia syövä mummo
voinko antaa lapsia (1 v, 6 v ja 8 v) mummon hoiviin, jonka kuulin syövän Diapameja?
Pysyykö skarppina lasten kanssa?
Ei tietoa lääkkeestä ja sen vaikutuksesta, siksi kysyn mielipidettänne.
Kommentit (26)
Tietääkseni ei niitä kukaan päivittäin vetele. Jatkuvaan lääkitykseen on muut lääkkeet ja rauhoittavat on vain tarpeen vaatiessa.
Kysy siltä mummolta kuinka usein niitä napsii.
Varmistakaa kuitenkin yhdessä että lääkkeet on sellaisessa paikassa mihin lapset ei mitenkään voi päästä käsiksi.
Tuli vaan mieleen oma isäni, joka kuljettelee ties mitä nikotiinipurkkiaan ja sydänlääkkeitään taskuissaan, joista niitä sitten tippuu lattialle tenavan ihmeteltäväksi.
hoitaa lapsia silloin tällöin, pari tuntia kerrallaan, ehkä n. kerran viikossa-kerran kahdessa viikossa.
Ei ole itse kertonut niitä syövänsä, vaan tiedän muuta kautta.
En siis tiedä kuinka usein ja paljon niitä syö.
Kyseessä 6-kymppinen perusterve nainen, jolla hiukan stressiä ja kait masennustakin.
Ei puhu asioistaan juurikaan, esittää kuinka kaikki on hyvin, vaikka ihan niin ei olekaan.
Kehtaanko kysyä kuinka usein ja paljon noita syö?
ap
Tarvitseeko mummon tehdä tiliä sinulle lääkkeistään, tiedätkö sydänlääkkeet yms? pamit ei ole jatkuvaan käyttöön, ja jos mummo muuten ok, ei huolta varmasti ole.. Ihmetyttää ihmisten asenne masentuneisuutta kohtaan, ei se tartu lapsiisi.. !
Terveisin: Mielenterveys hoitaja
Itse ja äitini syömme samantapaisia lääkkeitä. Jos mummo on muuten ok, niin sinne vaan.
Itse syön, jotta saisin nukuttua paremmin enkä heräislisi.
"Ihmetyttää ihmisten asenne masentuneisuutta kohtaan, ei se tartu lapsiisi.. ! Terveisin: Mielenterveys hoitaja"
Masennukseen liittyy usein tarkkaavaisuusongelmia, muistiongelmia, toimintakyvyn laskua, hidastuneisuutta jne. Eivät varmasti ole mitään positiivisia asioita lastenhoidon kannalta. Masennus aiheuttaa monesti sairaslomia, työkyvyttömyyttä jne. Ei silloin välttämättä ole kykenevä hoitamaan pieniä lapsia.
vaikka hän syö masennuslääkkeitä, unilääkkeitä ja rauhottavia. Ei vaaraa minusta.
Pitäisi mitenkään vaarattomina. Oma äitini niitä popsi, ei muka selvinnyt juhlista yms. ilman, ja sitten olikin ihan kännissä. Usealla nuo määrät koko ajan nousevat ja tuloksena on huppeli koko ajan..
Luulisi kyllä, että olisit huomannut käyttääkö hän niitä päivän aikana. Surullista, että noita lääkkeitä niin helposti määrätään, eräänkin useamman lapsen äidin tiedän, joka oli suhteellisen hiprakassa koko ajan, ja jossain vaiheessa huomattiin, että vieroitukseen tarvitaankin laitoshoitoa. Äiti kai itse kuvitteli olevansa ajokunnossa, eikä korttiakaan missään vaiheessa otettu pois..
Mielialalääkkeet ovatkin sitten ihan eri asia.
Niiden teho vähenee, kun käyttää pitkään. Siksi annosta on lisättävä. Ei siitä mitään hiprakkaa enää tule, jos on käyttänyt kauan. Ihan normaali olo vain.
Minä olen joskus joutunut ottamaan diapamia selän spasmeihin.
Masentaahan se välillä kun selkä on pirun kipeä.
Vähänkö tuntuu, että ap.ta ärsyttää kun mummo ei kerro hänelle kaikkea.
Omat lapsemme ovat olleet anopilla hoidossa, joka sairastaa skitsofreniaa. Lääkityksellä pysyy tasapainossa. Hyvin on mennyt ja ei ole koskaan edes tullut mieleen, että tässä olisi jotain omituista. Anoppi kuuluu perheeseemme ja autamme toisiamme aina sen mukaan, miten kykenemme.
Tuli ap.sta mieleen, että heitän vastakysymyksen. Uskaltaisinko antaa lasteni olla kaveri noin ennakkoluuloisen äidin lasten kanssa?
"Omat lapsemme ovat olleet anopilla hoidossa, joka sairastaa skitsofreniaa. Lääkityksellä pysyy tasapainossa. Hyvin on mennyt ja ei ole koskaan edes tullut mieleen, että tässä olisi jotain omituista. Anoppi kuuluu perheeseemme ja autamme toisiamme aina sen mukaan, miten kykenemme. Tuli ap.sta mieleen, että heitän vastakysymyksen. Uskaltaisinko antaa lasteni olla kaveri noin ennakkoluuloisen äidin lasten kanssa?"
Ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole. Rauhoittava todella väsyttää ja rauhoittaa. Esim. itse olen skitsofrenialääkityksellä siinä kunnossa, että voin hoitaa yksin lapsiani. Mutta jos otan rauhoittavan, niin mies on hoitovastuussa lapsista. Ja kannattaa myös muistaa, että eri ihmiset reagoivat eri tavalla rauhoittaviin.
Jos olisin ap, kysyisin asiaa avoimesti. Jos mummo käyttäisi rauhoittavia lääkkeitä silloin, kun lapseni olisivat hoidossa, en veisi hoitoon. Sillä, jos ihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee rauhoittavaa, hän ei ole siinä kunnossa, että voisi hoitaa 1 v lasta. Jos mummo lupaa, ettei ole lääkityksen alaisena hoitaessa lapsiani, saattaisin viedä lapset hoitoon.
Olen sairaanhoitaja ammatiltani. Ja uskallan viedä lapsen hoitoon skitsofreniaa sairastavalle anopille.
Sillä ei ole mitään merkitystä jos ottaa 5mg diapamia illalla selän spasmiin jos seuraavana päivänä hoitaa lasta.
Joten ihan turhaan ap kiihkoilee ja liioittelee. Jos häntä vaivaa niin voi mennä suoraan kysymään, että tuolla juorutaan sun käyttävän diapamia ja olevan masentunut. Pystytkö edes mun lasta hoitamaan enää.
Diapamia käytetään niin moniin tarkoituksiin, mutta sitä ei todellakaan käytetä masennuslääkkeenä. Jos kuulisin käyttävän muita lääkkeitä olisin huolissani, mutta satunnaisesta diapamin otosta en kyllä huolestuisi.
Mutta ihmiset on joskus niin hysteerisiä.
"Omat lapsemme ovat olleet anopilla hoidossa, joka sairastaa skitsofreniaa. Lääkityksellä pysyy tasapainossa. Hyvin on mennyt ja ei ole koskaan edes tullut mieleen, että tässä olisi jotain omituista. Anoppi kuuluu perheeseemme ja autamme toisiamme aina sen mukaan, miten kykenemme. Tuli ap.sta mieleen, että heitän vastakysymyksen. Uskaltaisinko antaa lasteni olla kaveri noin ennakkoluuloisen äidin lasten kanssa?"
Ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole. Rauhoittava todella väsyttää ja rauhoittaa. Esim. itse olen skitsofrenialääkityksellä siinä kunnossa, että voin hoitaa yksin lapsiani. Mutta jos otan rauhoittavan, niin mies on hoitovastuussa lapsista. Ja kannattaa myös muistaa, että eri ihmiset reagoivat eri tavalla rauhoittaviin.
Jos olisin ap, kysyisin asiaa avoimesti. Jos mummo käyttäisi rauhoittavia lääkkeitä silloin, kun lapseni olisivat hoidossa, en veisi hoitoon. Sillä, jos ihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee rauhoittavaa, hän ei ole siinä kunnossa, että voisi hoitaa 1 v lasta. Jos mummo lupaa, ettei ole lääkityksen alaisena hoitaessa lapsiani, saattaisin viedä lapset hoitoon.
ja lääkeannostuksen määrästä.
Vaikea sanoa mummoa lähemmin tuntematta.
"Olen sairaanhoitaja ammatiltani. Ja uskallan viedä lapsen hoitoon skitsofreniaa sairastavalle anopille. Sillä ei ole mitään merkitystä jos ottaa 5mg diapamia illalla selän spasmiin jos seuraavana päivänä hoitaa lasta."
Ei sillä olekaan väliä, jos ottaa ko. lääkkeen edellisenä päivänä. Sillä on väliä, jos ottaa lääkkeen silloin, kun on yksin vastuussa lapsista.
Että mummo käyttää vain satunnaisesti iltaisin. Käytöllä kun on tapana ryöstäytyä.. Ja mikäs on stressaavampi tilanne kuin pienet lapset.. Otanpas yhden, jotta jaksan..
Ja totta nyt ei puhuta tietenkään, eivätkä lupaukset pidä. Vai ovatko mun tuntemani rauhoittavien käyttäjät sitten kaikki erikoistapauksia, väärinkäyttäjiä ja useimmilla se pysyy täysin hallinnassa..
niin, en ole missään vaiheessa väittänyt, että lääkityksensä sinällänsä mulle kuuluisi, mutta siinä mielessä kyllä, että jos ja kun meidän lapsiamme hoitaa, niin pitäisi kyetä olemaan skarppina.
Vastuuntuntoisena vanhempana sitä vaan tulee miettineeksi, että mikähän mahtaa olla vireystilansa lääkkeitten kanssa.
Mielikuvani mukaan rauhoittava lääke väsyttää, ja mietinkin, että onko tarkkaavaisuus vilkkaitten lasten kanssa hyvä.
Yhtälailla, enhän veisi lapsiani hoitoon humalassa olevalle ihmiselle.
ap
sillä en ole ennakkoluuloinen, enkä edes hysteerinen. Ja tuskin lapsesi kanssa juttelisin lääkityksistä ;-)
ap
Tuli ap.sta mieleen, että heitän vastakysymyksen. Uskaltaisinko antaa lasteni olla kaveri noin ennakkoluuloisen äidin lasten kanssa?
[/quote]
kun hoitaa lapsia?
Vai kuuluuko sinulle myös se jos mummo ottaa lasin viiniä joskus päivällisellä. Huudat sitten heti kaikille, että en vie lasta humalaiselle.
Mistä tiedät, että mummolla on diapameja. Mistä tiedät, paljon hän niitä syö. Kuka on kertonut mummon diagnoosin?
Vai onko tämä vain jotain kyläjuoruilua.
niin, en ole missään vaiheessa väittänyt, että lääkityksensä sinällänsä mulle kuuluisi, mutta siinä mielessä kyllä, että jos ja kun meidän lapsiamme hoitaa, niin pitäisi kyetä olemaan skarppina.
Vastuuntuntoisena vanhempana sitä vaan tulee miettineeksi, että mikähän mahtaa olla vireystilansa lääkkeitten kanssa.
Mielikuvani mukaan rauhoittava lääke väsyttää, ja mietinkin, että onko tarkkaavaisuus vilkkaitten lasten kanssa hyvä.
Yhtälailla, enhän veisi lapsiani hoitoon humalassa olevalle ihmiselle.ap
"Kukas sen takaa että mummo käyttää vain satunnaisesti iltaisin. Käytöllä kun on tapana ryöstäytyä.. Ja mikäs on stressaavampi tilanne kuin pienet lapset.. Otanpas yhden, jotta jaksan.. Ja totta nyt ei puhuta tietenkään, eivätkä lupaukset pidä. Vai ovatko mun tuntemani rauhoittavien käyttäjät sitten kaikki erikoistapauksia, väärinkäyttäjiä ja useimmilla se pysyy täysin hallinnassa.."
Sä tunnet vain väärinkäyttäjiä. Mulla ollut pamipurkkeja kaapissa jo 15 vuoden ajan. Tulee käytettyä noin 0-10 tablettia vuodessa. Ovat vain hätätilanteita varten. Neurolepti on pääsääntöinen lääkitys.
Riippuu aika paljon annostuksesta. Jos ottaa illalla yhden unta tuomaan, niin ei se varmaankaan haittaa. Mutta jaksaakohan mummo muuten? Ja kuinka pitkän aikaa mummo lapsia hoitaa?