Ihminen joka kysyy, saako halata
Ei oikeastaan edes anna vaihtoehtoa, kun on jo kädet ojossa ja kuinka moni ilkeää sanoa ettei saa halata.
Itse en pidä halaamisesta yhtään ja joudun usein pakkahalatuksi.
Kommentit (76)
Voi luoja. Kysyn tuota yleensä, kun ihminen itkee ja kyllä silloin voi sanoa: "ei, en pidä siitä, että minua halataan". Ja se on täysin ok!
Oon mä ainakin sanonut suoraan, että en pidä halatuksi tulemisesta. Eikä kukaan ole pahastunut, ehkä hieman naurahtanut.
Kysyn tuota kaikilta vastaantulevilta isorintaisilta typyköiltä.
Kieltäydy koronan vuoksi niin minäkin sanon.
Höpö höpö. Avaa suusi ja sano vaikka ”ei nyt korona-aikaan” tai ”kätellään mieluummin” (vaikka sekään ei nyt korona-aikaan ole hyvä). Kun sanot sen hymyn kera, kukaan ei vedä hernettä nenään. Siksihän se ihminen sitä kysyy, kun ei tiedä oletko halailija vai et.
Fiksu, kun kysyy näin pandemian aikoina. Eipä ole kohta kahden vuoden aikana tullut juurikaan halailtua, edes sitä vähää, mitä muutenkaan. En ole halailevaa tyyppiä. Sanallinen tervehtiminen riittää vallan mainiosti, vieraampien kanssa taudittomaan aikaan kättely.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Avaa suusi ja sano vaikka ”ei nyt korona-aikaan” tai ”kätellään mieluummin” (vaikka sekään ei nyt korona-aikaan ole hyvä). Kun sanot sen hymyn kera, kukaan ei vedä hernettä nenään. Siksihän se ihminen sitä kysyy, kun ei tiedä oletko halailija vai et.
En tarkoita pelkästään korona-aikana vaan kautta aikojen tapahtunutta pakkohalailua.
Olen aina kieltäytynyt halauksista. Ei siinä ole mitään noloa.
Halaileva ihminen on erilainen luonteeltaan kuin se joka ei halua tulla halatuksi eli jos halaajasta tuntuu, että toisen on helppo kieltäytyä jos hän kysyy, niin ei ymmärrä ettei se toinen ole välttämättä ihminen joka pystyy sanomaan kielteisesti toiselle.
Sen takia miettikää ketä lääpitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Avaa suusi ja sano vaikka ”ei nyt korona-aikaan” tai ”kätellään mieluummin” (vaikka sekään ei nyt korona-aikaan ole hyvä). Kun sanot sen hymyn kera, kukaan ei vedä hernettä nenään. Siksihän se ihminen sitä kysyy, kun ei tiedä oletko halailija vai et.
En tarkoita pelkästään korona-aikana vaan kautta aikojen tapahtunutta pakkohalailua.
Ei se ole mitään pakkohalausta, jos ap antaa luvan halata.
Jos kysytään, ojennan käteni ja sanon: kättelen mieluummin kuin halaan. En pidä halaamisesta kuin oman perheen jäsenten kesken.
Pellemäistä kysyä, saako halata. Siis, miksi on halattava.
Elin siihen aikaan lapsuuteni ja nuoruuteni, että ihmisiä ei halattu koskaan.
Ihmiset kävivät paljon kylissä, tapailivat postissa ja kaupoilla, eikä koskaan kukaan halaillut ketään, ei missään tilanteessa, ei oli sitten häät tai hautajaiset, ei halailtu.
Asuimme maalla, aikuiseksi kasvettuamme ja muutettua jokainen omilleen, kävimme paljon vanhempiemme luona, meitä sisaruksia oli paljon.
Me sisarukset ei vanhempiemme kanssa ei meistä kukaan ole koskaan halannut omien vanhempiemme kanssa.
Ei halailtu ketään, ei lapset vanhempiaan, eikä toisinpäin. Vanhempani ovat jo pois.
Eikä me sisarukset halailla edelleenkään tavatessamme toisiamme koskaan.
En itse halaile ketään, en lapsianikaan, kun tulevat käymään luonani, rakastan toki heitä.
En erityisemmin pidä halailuista, se tuntuu vähän tunkeilevalta toisen alueelle.
Mitä joku saa vieraan ihmisen puoliväkisin tapahtuneesta väkinäisestä halaamisesta, kysyn vaan.
Vierailija kirjoitti:
Pellemäistä kysyä, saako halata. Siis, miksi on halattava.
Elin siihen aikaan lapsuuteni ja nuoruuteni, että ihmisiä ei halattu koskaan.
Ihmiset kävivät paljon kylissä, tapailivat postissa ja kaupoilla, eikä koskaan kukaan halaillut ketään, ei missään tilanteessa, ei oli sitten häät tai hautajaiset, ei halailtu.
Asuimme maalla, aikuiseksi kasvettuamme ja muutettua jokainen omilleen, kävimme paljon vanhempiemme luona, meitä sisaruksia oli paljon.
Me sisarukset ei vanhempiemme kanssa ei meistä kukaan ole koskaan halannut omien vanhempiemme kanssa.
Ei halailtu ketään, ei lapset vanhempiaan, eikä toisinpäin. Vanhempani ovat jo pois.
Eikä me sisarukset halailla edelleenkään tavatessamme toisiamme koskaan.
En itse halaile ketään, en lapsianikaan, kun tulevat käymään luonani, rakastan toki heitä.
En erityisemmin pidä halailuista, se tuntuu vähän tunkeilevalta toisen alueelle.
Tuossapa kiteytyy suomalaisuus.
Aina kun multa on kysytty saako halata, on kysyjä tullut kädet ojossa vasta jos olen myöntynyt. Minusta hyvä tapa, mutta ehkä olen vain törmännyt fiksuihin tyyppeihin
Ensimmäinen tyttöystäväni piti halaamisesta. Olin aluksi ihmeissäni mutta rupesin pitämään halaamisesta tervehtiessä. Äidini ilahtui kovasti halatessani häntä. Nykyään halaan usein ihmisiä, myös joitakin miespuolisia ystäviäni.
Tuossahan hän tietää jo, ettei henkilö ole tarpeeksi tuttu halaukseen. Tietää tunkeilevansa. On siis rajaton.