adhd miehellä, minkälainen on kumppanina?
Kommentit (17)
Varustaudu hoitamaan kaikki itse ja olemaan päävastuussa kaikesta. Varustaudu erityislapseen, joka kuormittaa pahasti sinua ja suhdettanne, koska mies lietsoo lapsen huonoa käytöstä.
En ole vielä tavannut sellaita adhd miestä, jonka kanssa olisi voinut edes kuvitella parisuhdetta.
Aluksi ei tylsää hetkeä ole, mutta pitkässä suhteessa käy raskaaksi, kun arjen hallinta ei oikein toimi.
Voi olla ihan mitä tahansa huippulääkäristä väkivaltaiseen sekakäyttäjään. Suurin osa sijoittunee jonnekin välimaastoon.
No tuota, mites sitten kun itselläni on lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö :D
Adhd ja kaksisuuntainen voi olla aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Itselläni on kyllä elämä todella hyvin hallinnassa. Töitä, urheilua, ei minkäänlaisia päihteitä.
Joo, todennäköisesti tuo että arjen hallinta ei toimi. Ihan yksinkertaiset asiat jää hoitamatta - ei siksi ettei toinen osaisi, vaan siksi että häneltä vaan puuttuu kyky hallita sitä arkea. Eli muistaa asioita, hoitaa niitä järjestelmällisesti, sitoutua asioihin. Adhd:n liittyy myös usein riippuvuudet ja se ettei kykene kontrolloimaan kovin hyvin mielihalujaan ja tekojaan. Se voi lievänäkin jo aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia.
Ja sitten se periytyvyys.. hyvin suurella todennäköisyydellä teidän lapset perii samat piirteet ja haasteet. Nykyään ne onneksi tunnistetaan hyvin ja apua ja tukea saa aiemmin, ja lapsi ehkä oppii kasvamaan ja toimimaan omien piirteidensä kanssa paremmin, kun syy oireiluun ymmärretään eikä esim. haukuta laiskaksi tai huonoksi kasvatetuksi, joka lyttää itsetunnon ja motivaation. Mutta raskas polku se silti usein on. Isä ja lapsi joilla on molemmilla piirteet ottaa myös herkästi yhteen, koska toinen ei kykene niissä tilanteissa toimimaan sillai aikuismaisesti.
T. adhd miehen ex-vaimo
Yksittäisiä erilaisia kokemuksia löytyy yhtä paljon kuin ihmisiä. Parhaimmilaan adhd kääntyy eduksi, jos sen tuomia erityispiirteitä osaa hyödyntää. Sama kuin autisteilla. Sama kuin kaikissa mielenterveyden ongelmissa ja häiriöissä.
Mieti millaista on olla ihmisen kanssa, joka pystyy keskittymään yhteen asiaan 10 sekuntia ja sitten huomio kiinnittyykin jo johonkin muuhun. Pahimmillaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisiä erilaisia kokemuksia löytyy yhtä paljon kuin ihmisiä. Parhaimmilaan adhd kääntyy eduksi, jos sen tuomia erityispiirteitä osaa hyödyntää. Sama kuin autisteilla. Sama kuin kaikissa mielenterveyden ongelmissa ja häiriöissä.
Adhd ja autismi ei ole mielenterveyden ongelma tai häiriö. Ne ovat neurobiologisia keskushermoston häiriöitä jotka liittyvät siis aivojen poikkeukselliseen toimintaan. Enemmänkin ne ovat siis piirteitä, eivät sairauksia.
Niihin vain tulee usein liitännäissairauksina mielenterveyden häiriöitä, joiden syntyä edesauttaa usein ympäristön ymmärtämättömyys (neurokirjolla oleva lapsi/aikuinen toimii eri tavalla kuin muut, ei pysty täyttämään niitä vaatimuksia mitä muut heille asettavat, epäonnistuvat ja saavat jatkuvasti negatiivista palautetta omista piirteistään ja tekemisistään).
t. adhd miehen ex-vaimo ja autistin äiti
Epäilen että eksällä oli tämä. Hermo oli usein kireällä kun hän naputteli sormilla, pyöri sängyssä, höpötti taukoamatta jne. Yhdessä asuessa sotki koko ajan ja yritti kyllä siivotakin, mutta... Ihan hyvä työkin hänellä oli, mutta ei kestänyt oikein arjen stressiä pidemmän päälle ja lopetti sen jonkun tekosyyn varjolla.
Alkoi syyttää ongelmistaan parisuhdetta ja jätti minut lopulta, onneksi.
Ei ole ainakaan tylsää ja parhaimmillaan erittäinkin aikaansaava ja kunnianhimoinen. Ei oikein mahdu mihinkään muottiin ja normeihin vaan tekee asiat omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieti millaista on olla ihmisen kanssa, joka pystyy keskittymään yhteen asiaan 10 sekuntia ja sitten huomio kiinnittyykin jo johonkin muuhun. Pahimmillaan näin.
Kuule eivät adhd ihmiset ole samanlaisia.
Miksi vedät yli laidan koko jutun. Heitä on monia erilaisia, niinkuin ihmisiä yleensäkin.
Tosi vakavan tapauksen tunnistaa kyllä välittömästi, sellainen ei jää mitenkään keltään varjoon.
Suurin osa on lievää, niin että pärjää aivan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että eksällä oli tämä. Hermo oli usein kireällä kun hän naputteli sormilla, pyöri sängyssä, höpötti taukoamatta jne. Yhdessä asuessa sotki koko ajan ja yritti kyllä siivotakin, mutta... Ihan hyvä työkin hänellä oli, mutta ei kestänyt oikein arjen stressiä pidemmän päälle ja lopetti sen jonkun tekosyyn varjolla.
Alkoi syyttää ongelmistaan parisuhdetta ja jätti minut lopulta, onneksi.
Miten he pystyvät keskittymään lapsen maailmaan, jos kaikki pyörii itsen ympärillä ja tarpeessa höpöttää se jatkuvana virtana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että eksällä oli tämä. Hermo oli usein kireällä kun hän naputteli sormilla, pyöri sängyssä, höpötti taukoamatta jne. Yhdessä asuessa sotki koko ajan ja yritti kyllä siivotakin, mutta... Ihan hyvä työkin hänellä oli, mutta ei kestänyt oikein arjen stressiä pidemmän päälle ja lopetti sen jonkun tekosyyn varjolla.
Alkoi syyttää ongelmistaan parisuhdetta ja jätti minut lopulta, onneksi.Miten he pystyvät keskittymään lapsen maailmaan, jos kaikki pyörii itsen ympärillä ja tarpeessa höpöttää se jatkuvana virtana?
Onko se jatkuvaa selostamista, tyyliin miltä minusta tuntuu... olla vastuussa toisesta ihmisestä ja viihdyttää häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisiä erilaisia kokemuksia löytyy yhtä paljon kuin ihmisiä. Parhaimmilaan adhd kääntyy eduksi, jos sen tuomia erityispiirteitä osaa hyödyntää. Sama kuin autisteilla. Sama kuin kaikissa mielenterveyden ongelmissa ja häiriöissä.
Adhd ja autismi ei ole mielenterveyden ongelma tai häiriö. Ne ovat neurobiologisia keskushermoston häiriöitä jotka liittyvät siis aivojen poikkeukselliseen toimintaan. Enemmänkin ne ovat siis piirteitä, eivät sairauksia.
Niihin vain tulee usein liitännäissairauksina mielenterveyden häiriöitä, joiden syntyä edesauttaa usein ympäristön ymmärtämättömyys (neurokirjolla oleva lapsi/aikuinen toimii eri tavalla kuin muut, ei pysty täyttämään niitä vaatimuksia mitä muut heille asettavat, epäonnistuvat ja saavat jatkuvasti negatiivista palautetta omista piirteistään ja tekemisistään).
t. adhd miehen ex-vaimo ja autistin äiti
Ei mielenterveyden häiriökään ole sairaus. Eihän näitä (mielenterveyden ongelma/neurobiologinen keskushermoston häiriö) oikeasti edes pysty erottamaan, jako on keinotekoinen.
Fyysinen aivovaurio voi merkitä "neurobiologista keskushermoston häiriötä", mutta jos se häiriö koetaan mielenterveyden ongelmana, se on sitä yhtä lailla kuin "fyysisesti havaittavaa" perustaansa.
Miehelläni adhd ja peritty isältä. Kummallakaan ei ole aikuisiällä haitannut elämää. Ehkä osittain sen takia uskaltaa ottaa riskejä ja on välillä vähän yllytyshullu. Mutta mielestäni adhd on liian demonisoitu yhteiskunnassa :)