Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lykättiin lapsentekoa miehen takia, nyt en enää halua koko lasta
22.12.2021 |
En arvannut, että näinkin voisi käydä. Parisuhteen alussa puhuttiin molempien lapsitoiveista (kaksi tai kolme olisi ihanne). Hommaa lykättiin muutama vuosi ties minkä syyn vuoksi, oli sitten kyse miehen opiskeluista tai vaativasta kilpatason harrastuksesta. Monet itkut itkin, sillä halu saada lapsi oli kova ja lykkääminen tuntui pahalta.
Joten siinä muutaman vuoden odotellessani onnistuin kehittämään itselleni ”sijaistoimintaa”. Sain aivan huipputyön, joka on mieluinen ja hyväpalkkainen. Kehityin omassa harrastuksessani eteenpäin, suhteet harrastuspiireihin syveni ja minusta tuli seura-aktiivi. Olen aivan hullaantunut ja innoissani tästä uudesta maailmasta.
Nyt 30-vuotiaana havahduin, ettei koko lapsiperhe-elämä enää innostakaan. Mies olisi nyt sanojensa mukaan valmis ja halukas perustamaan perheen, mutta itse olen kadottanut vauvakuumeeni. Miehen mielestä olen pettänyt lupaukseni yhteisistä lapsista, mielestäni olen kasvanut olosuhteiden vuoksi erilaiseen elämään. Tilanne kotona on nyt hyvin tulehtunut, kun roolit ovat kääntyneet päinvastoin. Mitä tässä tekisi? Voiko vauvakuume taas tulla, kannattaako odottaa? Pitääkö lähteä eri teille ja luottaa, ettei lapset ole enää se oma haave?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halunnut alkujaankaan lasta. Nyt hän vasta on saanut sanottua sen sinullekin. Hän on lykännyt koska on halunnut pitää suhteen sinuun. Ehkä tällä hetkellä hänelle on ihan sama vaikka lähtisit tekemään sitä lasta jonkun muun kanssa tai sitten jäät siihen. Hän ei voi enää hävitä.
No nyt on priimaa luetun ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, ap! Eihän elämä voi mennä niin, että yhteistä elämää eletään MIEHEN aikataulujen mukaan. Jouduit aikanaan "odottamaan". Nyt on miehen vuoro "odottaa".
Taatusti ensimmäinen kerta tällaista. Nainenhan ei ole kertaakaan luopunut lasten teosta miehen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Sä mitään lupauksia pettänyt. Lapset olisi voinut tulla silloin aikaisemmin. Nyt on nyt ja kuka voi sanoa voitko enää onnistuaa lapsia saamaankaan. Kiva että olet löytänyt muuta elämää. Mies voi katua pahasti jos lähtee eri teille ja hommaa perheen. Ei sekään nyt niin herkkua ole.
Niin tai sitten ap kertoo miehelle, missä mennään ja hän tekee päätöksen itse, että onko valmis luopumaan perheen perustamisesta ap :een vuoksi.
Se ei ole ap : een päätös.
Itsehän siis olen lapseton ja me emme nyt 40 vuotiaina edelleenkään halua lapsia. Lapsettomuus on aika iso päätös tehdä toisen puolesta. Jos toinen päätyy perheen hankkimaan, kuten edellisessä parisuhteessani kävi niin päätimme erota ja hän tapasikin puolisonsa joitain hetkiä myöhemmin. Kumpikin meistä on nykyisin onnellinen ja löytänyt hyvän parisuhteen, joten ap voi löytää jonkun, kuten myös hänen miehensä lastensa äidiksi. Sitä se elämä on.
Ero on haikeaa, jos se tehdään yhteisymmärryksessä. Katkeraa, jos tarvitsee riidellä omasta näkökulmastaan.
Mitäs, jos keskustelette, koetatte nähdä toistenne näkökulmat ilman tarvetta olla asiassaan oikeassa ja teette ratkaisun. Joskus se on ero. Se sattuu hetken, mutta olette vielä sen ikäisiä, että tapaatte varmasti ihanan kumppanin, kenellä on samat päämäärät elämässään. Katkeruudessa ei valitettavasti oikein voi elämäänsä elää. Te alatte vain vihaamaan toisianne... :/ eikä kumpikaan ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap! Eihän elämä voi mennä niin, että yhteistä elämää eletään MIEHEN aikataulujen mukaan. Jouduit aikanaan "odottamaan". Nyt on miehen vuoro "odottaa".
Ei prisuhde ja perheen perustaminen ole mitään kilpailua tai kostoa. Miehellä oli täysin samat syyt aiemmin kuin aplla nyt siihen ettei lapsia tehty. Millä logiikalla mies ”alisti aikatauluihinsa ja odotutti apta” ja ap taas on voimaantunut? Ap päätti jäädä silloin, apn mies saattaa päättää toisin. Ketään et voi pakottaa lapsen tekoon. Ja ap: älä läytä lapsen tekoa aseena, mutta jos et halua, sit et halua. Molemmat päättää miten asiaan suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Itselleni kävi samoin. Vihasin entistä työtäni ja olisin halunnut äitiyslomalle. Sain uuden työn, jota rakastan enkä enää ehkä halua lasta. Lopetin kuitenkin ehkäisyn, koska mies haluaa lapsen, enkä halua erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap! Eihän elämä voi mennä niin, että yhteistä elämää eletään MIEHEN aikataulujen mukaan. Jouduit aikanaan "odottamaan". Nyt on miehen vuoro "odottaa".
Minulla on hieman eri käsitys spontaanista parisuhteesta. Ei siinä lasketa moisia asioita, jos toinen joutuu elämässään tekemään pakon sanelemia päätöksiä. Sama kuin mies sanoisi naiselle, että se on ero jos lähdet sitä tiettyä alaa opiskelemaan, sillä lähin opiskelupaikka on 300 kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi samoin. Vihasin entistä työtäni ja olisin halunnut äitiyslomalle. Sain uuden työn, jota rakastan enkä enää ehkä halua lasta. Lopetin kuitenkin ehkäisyn, koska mies haluaa lapsen, enkä halua erota.
Oon ite tällaisen perheen lapsi. Äiti vihasi lapsia. Teki muiden mieliksi ja näytti avoimesti vihansa. Kertoi yrittäneensä kasvaa äitinä, vaan toisin kävi. Ei olla enää väleissä.
Avioliittokin kariutui. Olisi suosiolla eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taatusti ensimmäinen kerta tällaista. Nainenhan ei ole kertaakaan luopunut lasten teosta miehen mieliksi.
Käväise vanhainkodilla. Vanhat muorit antavat miestensä kuulla kunniansa :D
Lasta ei kannata hankkia ellei ole varma omasta halustaan. Jos perhetilanne on kovin tulehtunut ettekä kykene keskustelemaan asiasta niin suosittelen eroa. Näin mies pääsee vapaille markkinoille toteuttamaan itseään eikä hänen tarvitse enää kitistä akateemisesta tai voimaantuneesta vaimosta vaan voi etsiä haluamansa kaltaisen naisen, jos kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan yleistä ajatella, että lapsi sotkee elämän lopullisesti ja kaikki entinen (menestys työssä/harrastuksissa) on sen takia menetetty? Että se on joko/tai?
Miehes olis kannattanut takoa kun rauta kun kuuma. Ei ole enää. Joko on tyytyy siihen mikä se on tai lähtee uusia ahjoja etsimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehes olis kannattanut takoa kun rauta kun kuuma. Ei ole enää. Joko on tyytyy siihen mikä se on tai lähtee uusia ahjoja etsimään
Mies on ollut toisaalta myös järkevä, koska ei ole halunnut lapsia liian nuorella iällä. Jos nainen reilu parikymppisenä kiukuttelee haluavansa lapsia, niin sen tietää, ettei hommaan olla valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi samoin. Vihasin entistä työtäni ja olisin halunnut äitiyslomalle. Sain uuden työn, jota rakastan enkä enää ehkä halua lasta. Lopetin kuitenkin ehkäisyn, koska mies haluaa lapsen, enkä halua erota.
Oon ite tällaisen perheen lapsi. Äiti vihasi lapsia. Teki muiden mieliksi ja näytti avoimesti vihansa. Kertoi yrittäneensä kasvaa äitinä, vaan toisin kävi. Ei olla enää väleissä.
Avioliittokin kariutui. Olisi suosiolla eronnut
En vihaa lapsia ja olen satavarma, että avioliitto pysyy kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan yleistä ajatella, että lapsi sotkee elämän lopullisesti ja kaikki entinen (menestys työssä/harrastuksissa) on sen takia menetetty? Että se on joko/tai?
Kyllä se yleensä on naiselle näin. Mies käy töissä ja jatkaa sieltä harrastuksiinsa. Jos äiti käy töissä ja tekee samoin niin haluaako sen lapsen kanssa oikeasti kukaan olla?
Kauanko olet elänyt tuossa ns uudessa maailmassasi? Oletko pohtinut, että on mahdollista uutuudenviehätyksen jälkeen, ettei se enää innosta niin paljon. Onko työ ja ura sellaisia asioita, että jaksat olla niistä yhtä innostunut eläkeikään asti? Onko mahdollista, että parin vuoden jälkeen huomaat lapsihaaveiden tulevan takaisin? Eihän sitä tietenkään voi nyt varmuudella tietää, mutta sitä olisi hyvä kuitenkin pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.
Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Juu. Kannattaa aina laittaa kumppani odottamaan, odottamaan ja vieläkin odottamaan asiaa, jota hän haluaa kovasti ja pian. Sitten kun hän ei enää haluakaan, niin saat marttyyrinkruunun.
Alue: Aihe vapaa
Sä mitään lupauksia pettänyt. Lapset olisi voinut tulla silloin aikaisemmin. Nyt on nyt ja kuka voi sanoa voitko enää onnistuaa lapsia saamaankaan. Kiva että olet löytänyt muuta elämää. Mies voi katua pahasti jos lähtee eri teille ja hommaa perheen. Ei sekään nyt niin herkkua ole.