Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lykättiin lapsentekoa miehen takia, nyt en enää halua koko lasta
22.12.2021 |
En arvannut, että näinkin voisi käydä. Parisuhteen alussa puhuttiin molempien lapsitoiveista (kaksi tai kolme olisi ihanne). Hommaa lykättiin muutama vuosi ties minkä syyn vuoksi, oli sitten kyse miehen opiskeluista tai vaativasta kilpatason harrastuksesta. Monet itkut itkin, sillä halu saada lapsi oli kova ja lykkääminen tuntui pahalta.
Joten siinä muutaman vuoden odotellessani onnistuin kehittämään itselleni ”sijaistoimintaa”. Sain aivan huipputyön, joka on mieluinen ja hyväpalkkainen. Kehityin omassa harrastuksessani eteenpäin, suhteet harrastuspiireihin syveni ja minusta tuli seura-aktiivi. Olen aivan hullaantunut ja innoissani tästä uudesta maailmasta.
Nyt 30-vuotiaana havahduin, ettei koko lapsiperhe-elämä enää innostakaan. Mies olisi nyt sanojensa mukaan valmis ja halukas perustamaan perheen, mutta itse olen kadottanut vauvakuumeeni. Miehen mielestä olen pettänyt lupaukseni yhteisistä lapsista, mielestäni olen kasvanut olosuhteiden vuoksi erilaiseen elämään. Tilanne kotona on nyt hyvin tulehtunut, kun roolit ovat kääntyneet päinvastoin. Mitä tässä tekisi? Voiko vauvakuume taas tulla, kannattaako odottaa? Pitääkö lähteä eri teille ja luottaa, ettei lapset ole enää se oma haave?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suostu, jos mies jää pariksi vuodeksi kotiin vauvan kanssa.
Ei! Tiedän vastaavia pareja. Nainen jätti perheen. Kuka kantaa lapsen? Nainen. Kellä hyrrää hormonit vaikkei haluaisi? Naisella. Kelle kaatuu elarit? Aivan.
Ehta vela ei halua olla samassa tilassa huutavan pikku perkeleen kanssa.No mieshän sitä lasta enemmän haluaa. Eikö ole sitten luonnollista, että hoitaa sitä myös?
Nainen saa lähteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa naiselle sanoisin "Voi rähmä mutta ei kai sitä mitään voi" ja itselle ja kavereille sanoisin "Jess jess, fuki fuki".
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin tuollaisella aikuislapselle potkun persuksiin ja ottaisin kyvykkään naisen tilalle. En haaskaisi aikaani enää sekuntiakaan sinuun.
Joo pistä ihmeessä tilaukseen miehestään riippuvainen kuppaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa naiselle sanoisin "Voi rähmä mutta ei kai sitä mitään voi" ja itselle ja kavereille sanoisin "Jess jess, fuki fuki".
Kaverisi ovat ilmeisesti älyllisesti samalla tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.
Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.
Miksi ap ei lähtenyt silloin, jos lapsi oli niin tärkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suostu, jos mies jää pariksi vuodeksi kotiin vauvan kanssa.
Ei! Tiedän vastaavia pareja. Nainen jätti perheen. Kuka kantaa lapsen? Nainen. Kellä hyrrää hormonit vaikkei haluaisi? Naisella. Kelle kaatuu elarit? Aivan.
Ehta vela ei halua olla samassa tilassa huutavan pikku perkeleen kanssa.No mieshän sitä lasta enemmän haluaa. Eikö ole sitten luonnollista, että hoitaa sitä myös?
Lapset pitää ääntä ja lähtevät tietyssä iässä tutkimaan maailmaa. Jossain vaiheessa lapsi hakeutuu äidinkin luo. Vihasi tämä äiti sitä tai ei.
Ei se lapsiperheen elämä. Ja arki mitään herkkua ole. En suosittele kenellekään pariskunnalle lasten hankkimista.
Helpompaa ja mukavampaa se on elää pariskuntana ilman lapsia. Keskituloisen ei kannata tehdä lapsia elämästä tulee yhtä painajaista, rahat ei tunnu riittävän millään kaiken pyörittämiseen aikaa ja voimia ei riitä mihinkään kivaan kun pitää käydä töissä.
Huonotuloisten kouluttamattomien, ehkä toinen vanhemmista töissä tai molemmat työttömiä, kannattaa tehdä rahallisesti ajatellen liuta mukuloita, sillä rahaa jää käyttöön monesti jopa enemmän kuin keskituloisella perheellä.
Vapaa-aikaakin jää mukavasti harrastaa kaikkea .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyödytön itsekäs nainen jos ei lapsia halua.
Vierailija kirjoitti:
Hyödytön itsekäs nainen jos ei lapsia halua.
Mitäs hyötyä susta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.
Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.
Miksi ap ei lähtenyt silloin, jos lapsi oli niin tärkeä?
En lähtenyt, koska vaikka lapsi oli tärkeä niin oli mieskin. Uskoin jaksavani odottaa sen ajan, mitä kestäisi että miehen puolestakin olisi oikea aika lapselle. En halunnut heittää sitä pois, mitä meillä jo oli ja selviytymiskeinona aloin kanavoimaan energiaani työhön ja harrastuksiin.
Tavallaanhan jaksoinkin odottaa, mutta silloin tuuli kääntyi. En ole katkera ja kiusaa miestäni sillä, että ajatus lapsesta ei enää kiinnosta ja tuntuisi jopa virheeltä. Kyse on puhtaasti siitä mistä nautin ja haaveilen, missä minulle on tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä antaa voimaa jaksaa arjessa. Enää se ei ole ajatus omasta nyytistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on miehenä lapsia haluta, kun nainen joutuu koko homman käytännössä hoitamaan.
Niin! Missä tasa-arvo?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.
Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.
Miksi ap ei lähtenyt silloin, jos lapsi oli niin tärkeä?
En lähtenyt, koska vaikka lapsi oli tärkeä niin oli mieskin. Uskoin jaksavani odottaa sen ajan, mitä kestäisi että miehen puolestakin olisi oikea aika lapselle. En halunnut heittää sitä pois, mitä meillä jo oli ja selviytymiskeinona aloin kanavoimaan energiaani työhön ja harrastuksiin.
Tavallaanhan jaksoinkin odottaa, mutta silloin tuuli kääntyi. En ole katkera ja kiusaa miestäni sillä, että ajatus lapsesta ei enää kiinnosta ja tuntuisi jopa virheeltä. Kyse on puhtaasti siitä mistä nautin ja haaveilen, missä minulle on tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä antaa voimaa jaksaa arjessa. Enää se ei ole ajatus omasta nyytistä.
-ap
Eli sama kuin miehelläsi aiemmin. Eri on vain se, että hän kokee sinun pettäneen lupauksesi ja hänellä on oikeus tunteisiinsa. Nyt on sit vain päätettävä löytyykö teille yhteinen linja asiassa vai ei. Niin mitä sä kysyitkään?
Sinuna hommaisin vaan suosiolla ne lapset, vaikka tällä hetkellä ei mieli tekisikään. Miehesi voi saada lapsia vielä vuosikymmeniä, sinä et. Jos mies todella haluaa lapsia, ei hän jää sinun oikkuiluasi katselemaan, vaan etsii jonkun mukavan parikymppisen ja pistää sen paksuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvoja syntyy helposti ilman vauvakuumetta. Myöskään työ tai harrastukset eivät ole este vauvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taatusti ensimmäinen kerta tällaista. Nainenhan ei ole kertaakaan luopunut lasten teosta miehen mieliksi.
Ja paskanmarjat. Minä luovuin 90-luvulla.
Tuttava luopui ja katuu sitä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vauvoja syntyy helposti ilman vauvakuumetta. Myöskään työ tai harrastukset eivät ole este vauvoille.
Vauvat vaan tulee ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan yleistä ajatella, että lapsi sotkee elämän lopullisesti ja kaikki entinen (menestys työssä/harrastuksissa) on sen takia menetetty? Että se on joko/tai?
Näinhän se valitettavasti menee. Vauvaa kun on hankalaa ottaa töihin ja harrastuksiin mukaan.
Vauva kasvaa, oletteko kuulleet sellaisesta?
Vauva on vauva vuoden ja vaikka olisi esim pari lasta , pikkulapsivaihe vie elämästä korkeintaan muutaman vuoden.
Normaaliperhessä sovitaan milloin kukakin menee harrastukseen töiden jälkeen jne.
Minä ja mieheni teimme näin ja nyt tyttärieni perheissä näytään tekevän näin.
Lasten kanssa ei tarvi molempien istua kaikkia iltoja vaan siinä voi vuorotella.
Päivähoitoon myöskin toinen vie ja toinen hakee , joten sekä isä että äiti saavat tarpeeksi pitkät päivät .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.
Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.
Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.
Miksi ap ei lähtenyt silloin, jos lapsi oli niin tärkeä?
En lähtenyt, koska vaikka lapsi oli tärkeä niin oli mieskin. Uskoin jaksavani odottaa sen ajan, mitä kestäisi että miehen puolestakin olisi oikea aika lapselle. En halunnut heittää sitä pois, mitä meillä jo oli ja selviytymiskeinona aloin kanavoimaan energiaani työhön ja harrastuksiin.
Tavallaanhan jaksoinkin odottaa, mutta silloin tuuli kääntyi. En ole katkera ja kiusaa miestäni sillä, että ajatus lapsesta ei enää kiinnosta ja tuntuisi jopa virheeltä. Kyse on puhtaasti siitä mistä nautin ja haaveilen, missä minulle on tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä antaa voimaa jaksaa arjessa. Enää se ei ole ajatus omasta nyytistä.
-ap
Sinun on kuitenkin ajateltava pitkällä tähtäimellä asiaa.
Onko niin ettet todella halua lapsia ollenkaan , olet lapseton tulevat vuosikymmenet.
Ja tehtävä päätöksiä sen pohjalta ja oltava rehellinen niin itsellesi kuin miehellesi kun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan yleistä ajatella, että lapsi sotkee elämän lopullisesti ja kaikki entinen (menestys työssä/harrastuksissa) on sen takia menetetty? Että se on joko/tai?
Kyllä se yleensä on naiselle näin. Mies käy töissä ja jatkaa sieltä harrastuksiinsa. Jos äiti käy töissä ja tekee samoin niin haluaako sen lapsen kanssa oikeasti kukaan olla?
Miksi just äidin pitäis olla lapsen kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Ja paskanmarjat. Minä luovuin 90-luvulla.