Lykättiin lapsentekoa miehen takia, nyt en enää halua koko lasta

Ota Kiurusta mallia. 47 v ja pa.m

Apn mieli voi muuttua vielä monet kerrat. Puhu miehellesi ja pyydä odottamaan vielä pari vuotta. Sitten pitää jo tehdä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin miehenäsi vituttaisi. Asiat on ennalta sovittu ja sitten toinen tekeekin kolmekymppisenä takinkäännön asian suhteen. Miehesi lienee suht samaa ikäluokkaa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää uusi ja täyspäinen entuudestaan lapseton kumppani ja mies on tavallaan rakentanut sinun varaasi luottamuksella elämänsä ja ennen kaikkea tärkeät suunnitelmat. Nyt sitten vedetään matto alta.

Oletko täysin ymmärtämön mkku? ai nin, olet.

Nainenhan tuossa suhteessa jousti vuositolkulla miehen takia. Nyt on miehen vuoro joustaa. Olet sitä mieltä, että kun mies napsauttaa sormiaan, niin naisen täytyy sopeutua juuri sillä hetkellä miehen tahtoon. Olet täysin sokea ja kuuro naisen kärsimyksille alkuaikoina, jolloin nainen olisi ollut valmis lapseen, mutta mies ei halunnut. Toivottavasti et ikikä itse ole suhteessa, niin kumppanisi ei joudu kärsimään mkkuutesi takia.

Haloo lahopää! Jutusta pystyy rivien välistä lukemaan, ett aloittajalla on ollu vauvakuume todella nuorena. Mies on toiminut täysin oikein jo siltäkin kantilta, ettei ole hankkinut kakaraa toisen kakaran kanssa. Nykyään tämä maa on täynnä yh-äitejä ja kaikki ovat saaneet mukeloitaan huomattavan nuorena verrattuna pitkään parisuhteessa olleisiin. Tämä ilmiö on erittäin vakio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi samoin. Vihasin entistä työtäni ja olisin halunnut äitiyslomalle. Sain uuden työn, jota rakastan enkä enää ehkä halua lasta. Lopetin kuitenkin ehkäisyn, koska mies haluaa lapsen, enkä halua erota.

Oon ite tällaisen perheen lapsi. Äiti vihasi lapsia. Teki muiden mieliksi ja näytti avoimesti vihansa. Kertoi yrittäneensä kasvaa äitinä, vaan toisin kävi. Ei olla enää väleissä.

Avioliittokin kariutui. Olisi suosiolla eronnut

En vihaa lapsia ja olen satavarma, että avioliitto pysyy kasassa.

Avioliiton kasassa pysyminen ei ole kenelläkään satavarmaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi samoin. Vihasin entistä työtäni ja olisin halunnut äitiyslomalle. Sain uuden työn, jota rakastan enkä enää ehkä halua lasta. Lopetin kuitenkin ehkäisyn, koska mies haluaa lapsen, enkä halua erota.

Siinäpä päivän typerin kanttura. Pliis älä lisäänny.

it-arkkitehti kirjoitti:

Sinuna hommaisin vaan suosiolla ne lapset, vaikka tällä hetkellä ei mieli tekisikään. Miehesi voi saada lapsia vielä vuosikymmeniä, sinä et. Jos mies todella haluaa lapsia, ei hän jää sinun oikkuiluasi katselemaan, vaan etsii jonkun mukavan parikymppisen ja pistää sen paksuksi.

Mistä niitä mukavia parikymppisiä naisia riittää keski-ikäislle miehille ja vieläpä sellaisia, jotka tekee just kuten mies haluaa? Miehelle sopisi paremmin saman ikäinen tai vähän vanhempi nainen, jolla on jo lapsia, jos hän eroon päätyy ap:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan yleistä ajatella, että lapsi sotkee elämän lopullisesti ja kaikki entinen (menestys työssä/harrastuksissa) on sen takia menetetty? Että se on joko/tai?

Näinhän se valitettavasti menee. Vauvaa kun on hankalaa ottaa töihin ja harrastuksiin mukaan.

Vauva kasvaa, oletteko kuulleet sellaisesta?

Vauva on vauva vuoden ja vaikka olisi esim pari lasta , pikkulapsivaihe vie elämästä korkeintaan muutaman vuoden.

Normaaliperhessä sovitaan milloin kukakin menee harrastukseen töiden jälkeen jne.

Minä ja mieheni teimme näin ja nyt tyttärieni perheissä näytään tekevän näin.

Lasten kanssa ei tarvi molempien istua kaikkia iltoja vaan siinä voi vuorotella.

Päivähoitoon myöskin toinen vie ja toinen hakee , joten sekä isä että äiti saavat tarpeeksi pitkät päivät .

Ap:n mies ei vaikuta kovin neuvottelukykyiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuoden päästä menee pää sekaisin kuitenkin. Nelikymppiset lapsettomat naiset on aika säälittäviä tapauksia.

Linkkaa tutkimukseen!

Ehdota miehelle että mies hoitaa lapsen koti-isänä ensimmäiset vuodet. Sinä saat jatkaa töissäkäyntiä.

Alle kolmekymppisenä lapsia haluava ”todella nuori”? Mielestäni alle 24v on nuori vanhemmaksi, siitä eteenpäin oikein hyvä, ja energiaa riittää paremmin kuin kolmekymppisenä.

Ihanaa ap että nautit elämästä! Miehelle ikävä juttu, mutta ei todellakaan sinun syytäsi jos hän on pettynyt. Hän on ottanut itsestään selvänä asiat, sinä taas olet suhteessa kipuillut silloin, kun sinulla olisi ollut kiinnostusta ja energiaa lapsiin. Ja sitä ne vaativatkin, lisäksi raskaus ja synnytys on helpompi 20+ naiselle kuin 30+.

Mies on ollut aiemmin hyvin itsekäs. Nyt sitten on aiheuttanut itselleen hankalan tilanteen.

Nauti elämästäsi, mihin päädytkään! Elämäsi ei selvästi ole kiinni lapsista eikä myöskään miehestä, mikä on tosi hienoa.

Täällä 30+ nainen haikeudella luopuu parhaillaan ajatuksesta perustaa perhe. Terveydellisistä syistä ja uran kannalta se ei sovi. Eikä ole sopivaa kumppaniakaan. En itsekään kuulu niihin naisiin, jotka haluavat lapsen kaiken muun elämän kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Hyödytön itsekäs nainen jos ei lapsia halua.

Jokainen ihminen on haitta ekosýsteemille, ei hyöty.

Saati sitten ihminen, josta tulee ihminen, josta tulee monta ihmistä joista tulee monta ihmistä...

Kiuru on kuuskymppinen kun lapsi vasta menee yläkouluun. Varmaan kivaa saada lapsi mut turhaa romantisoida

kenenkään elämää.

Miksi olet seurustellut jonkun miehen kanssa näin kauan ja vasta nyt aiotte perhettä perustaa? Olisi kannattanut asua yhdessä ja harrastaa sitä perhe-elämää ja sitten katsoa miten sen lapsi teidän perheeseen mahtuisi. Vai tarkoitatko, että olette eläneet samassa asunnnossa, mutta ette niin kuin perhe?

it-arkkitehti kirjoitti:

Sinuna hommaisin vaan suosiolla ne lapset, vaikka tällä hetkellä ei mieli tekisikään. Miehesi voi saada lapsia vielä vuosikymmeniä, sinä et. Jos mies todella haluaa lapsia, ei hän jää sinun oikkuiluasi katselemaan, vaan etsii jonkun mukavan parikymppisen ja pistää sen paksuksi.

Silloinhan molempien arvot toteutuisivat. Mies saa lapsen ja nainen saa olla lapseton. Jokaiselle omat arvot ovat se tärkein!

Vierailija kirjoitti:

Sä mitään lupauksia pettänyt. Lapset olisi voinut tulla silloin aikaisemmin. Nyt on nyt ja kuka voi sanoa voitko enää onnistuaa lapsia saamaankaan. Kiva että olet löytänyt muuta elämää. Mies voi katua pahasti jos lähtee eri teille ja hommaa perheen. Ei sekään nyt niin herkkua ole.

Todella hämmentävää, että tämä on saanut näin paljon yläpeukkuja. Naiselle tuskin kukaan sanoisi, että voit katua pahasti, jos jätät lapsiasiassa takkinsa kääntäneen miehen ja perustat perheen jonkun muun kanssa. Muissa ketjuissa aina hoetaan, että lapsiasiassa tulisi aina kuunnella sydäntään, tai muuten parisuhteessa jompi kumpi katkeroituu - paitsi ilmeisesti miesten ei pitäisi, vaan tyytyä senhetkisen kumppanin mielipiteeseen?

Selvä röllihän tämä ap on:

"Hommaa lykättiin muutama vuosi ties minkä syyn vuoksi, oli sitten kyse miehen opiskeluista tai vaativasta kilpatason harrastuksesta."

"Joten siinä muutaman vuoden odotellessani onnistuin kehittämään itselleni ”sijaistoimintaa”."

Hämmentävää on kuitenkin se, miten mammat symppaavat ap:ta sankoin joukoin tästä huolimatta ja paheksuvat miestä. Ihanko oikeasti se on kohtuutonta, jos joku haluaa lykätä lapsentekoa muutaman (kolme?) vuotta KESKENERÄISTEN OPINTOJEN takia? Varsinkin, jos mittarissa on nippa nappa 30 vuotta kun olisi vihdoin sopivampi hetki? Olen pitänyt sanaa m i esvi h a vähän dramaattisena terminä, jota käytetään usein huvittavissa yhteyksissä, mutta useat tämän ketjun kommentit ovat sitä puhtaasti.

Ja ei, en ole sitä mieltä, että mielensä muuttaneen pitäisi koskaan lisääntyä minkään aiempien lupausten vuoksi. Kommentoin lähinnä tuota kuvitteellista miestä halveksivaa ja ivaavaa tapaa, jolla ap:lle on vastattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä mitään lupauksia pettänyt. Lapset olisi voinut tulla silloin aikaisemmin. Nyt on nyt ja kuka voi sanoa voitko enää onnistuaa lapsia saamaankaan. Kiva että olet löytänyt muuta elämää. Mies voi katua pahasti jos lähtee eri teille ja hommaa perheen. Ei sekään nyt niin herkkua ole.

Todella hämmentävää, että tämä on saanut näin paljon yläpeukkuja. Naiselle tuskin kukaan sanoisi, että voit katua pahasti, jos jätät lapsiasiassa takkinsa kääntäneen miehen ja perustat perheen jonkun muun kanssa. Muissa ketjuissa aina hoetaan, että lapsiasiassa tulisi aina kuunnella sydäntään, tai muuten parisuhteessa jompi kumpi katkeroituu - paitsi ilmeisesti miesten ei pitäisi, vaan tyytyä senhetkisen kumppanin mielipiteeseen?

Selvä röllihän tämä ap on:

"Hommaa lykättiin muutama vuosi ties minkä syyn vuoksi, oli sitten kyse miehen opiskeluista tai vaativasta kilpatason harrastuksesta."

"Joten siinä muutaman vuoden odotellessani onnistuin kehittämään itselleni ”sijaistoimintaa”."

Hämmentävää on kuitenkin se, miten mammat symppaavat ap:ta sankoin joukoin tästä huolimatta ja paheksuvat miestä. Ihanko oikeasti se on kohtuutonta, jos joku haluaa lykätä lapsentekoa muutaman (kolme?) vuotta KESKENERÄISTEN OPINTOJEN takia? Varsinkin, jos mittarissa on nippa nappa 30 vuotta kun olisi vihdoin sopivampi hetki? Olen pitänyt sanaa m i esvi h a vähän dramaattisena terminä, jota käytetään usein huvittavissa yhteyksissä, mutta useat tämän ketjun kommentit ovat sitä puhtaasti.

Ja ei, en ole sitä mieltä, että mielensä muuttaneen pitäisi koskaan lisääntyä minkään aiempien lupausten vuoksi. Kommentoin lähinnä tuota kuvitteellista miestä halveksivaa ja ivaavaa tapaa, jolla ap:lle on vastattu.

Tämä palstahan on täynnä kitkerän katkeria sinkkuveloja. Suuri edustus näkyy kaikissa vauva/perhe/teini keskusteluissa.