Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako muiden lapsia komentaa?
15.12.2021 |
Meillä oli tuttavaperhe kylässä. Tiedän ennestään, että heidän pojat ”eivät syö”. Pojat ovat 4v ja 6v ja kumpikaan ei ole ikinä syönyt normaali ruokia. 6v eli pitkään kuivilla muroilla ja omenoilla. Nyt on alkanut syömään paahtista. Nuorempi on samanlainen.
Vanhemmat sanoivat tuovansa ruuat pojille. Loistavaa! Kiva, että ei tarvitse stressata.
Sunnuntaina tein ruokaa pitkän kaavan mukaan. 4v oli nukkumassa, mutta kysyin 6v pojalta haluaisiko hän paahtista. Kyllä. Katoin pöydän, laitoin omille lapsille ruokaa heidän lautasille, pyysin vanhempia ja poikaa pöytään istumaan. Poika ei suostunut. Hän halusi syödä paahtiksen sohvalla. Hänen äiti vei hänet pöydästä sohvalle ja toi paahtiksen. Mä en oikein tykkää, että sohvalla syödään, mutta minkäs teet. Juuri kun olimme aloittamassa ruokailuu, sohvalta kuuluu huutoa. Paahtis on pahaa. Pojan äiti nousi pöydästä, haki paahtiksen, vei keittiöön ja laitto päälle nutellaa. Mä en tykkää, että sohvalla syödään. Mä en todellakaan tykkää, että sohvalla syödään suklaalevitteitä. Annoin asian olla.
Ehdimme syödä viisi minuuttia, kun poika oli jo hotkassut paahtiksen. Hänellä tuli tylsää. Poika tuli pöytään ja pyysi lapsiani tulemaan leikkimään hänen kanssaan. Sanoin, että nyt syödään. Kesti kaksi minuuttia ja hän tuli lelujen kanssa takaisin, pyysi taas lapsiani leikkimään hänen kanssaan. Sanoin, että nyt syödään. Tätä jatku. Vanhemmat eivät juuri reagoineet. Ilmeen perusteella tämä oli söpöä. Kahdeksas kerta, kun poika tuli pöytään vinkumaan, mulle riitti. En mä jaksa selittää kivasti JOKA kerta. Korotin ääntä ja pidin saarnan kuinka se oli todella huonoa käytöstä, mun lapsille pitää antaa ruokarauha, nyt menet takaisin sohvalle ja istut siinä niin kauan kun me syödään. Poika tuijotti suu auki. Hänen äiti hätäänty ja jätti oman annoksen syömättä, meni makkariin leikkimään pojan kanssa.
Loppu päivä meni hiljaisissa tunnelmissa. Vanhemmat tuntuivat välttelevän mua. Sinä päivänä oli olo, että komennus oli oikeutettu. Nyt alan miettiä, pitäisikö pyytää anteeksi?
Kommentit (7)
Mä olisin sanonut jo heti alkuunsa, että meillä syödään pöydän ääressä, ei sohvalla. Siis ennen kuin äiti ehti poikaa kiikuttaa sohvalle syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä komennan joka tapauksessa oli vanhemmat mitä mieltä tahansa.
Saa ja pitää komentaa tarvittaessa.
Taas minä päätin mitä tan talon sisällä tapahtuu ja sitten ihmettelee netissä miksi muut välttelevät minua.
wöööö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit aika lailla oudolla tavalla. Jos et halua, että sohvalla syödään, niin ilmoitat sen heti ja samantien eli meillä syödään vain pöydän ääressä, ei sohvalla. Sanot saman myös lapsen äidille ja tuolle pojalle on paikka pöydässä. Jos hän ei siinä halua syödä, niin asia selvä, hän ei halua syödä. Asiasta ei edes keskustella eikä ole mitään tarvetta huutaa lapselle.
Tuosta muiden lasten leikkimäänpyynnöstä kesken ruokailun muistuttaisin, että lapsi kyllä näki, että teillä syödään. Ei sitä tarvitse hänelle kertoa. Sen sijaan lapselle olisi ensimmäisellä kerralla pitänyt kertoa, että kun omat lapset on syöneet, he voivat tulla leikkimään. Siihen asti tämä nälätön vesseli voi varsin hyvin odottaa olohuoneessa, lapset tulevat sinne kyllä.
Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä omista rajoistasi, kasvattamisesta tai muiden ihmisten kanssa olemisesta. Suosittelen, että hakeudut ammattiavun piiriin, koska huutosi lapselle ei ollut komentamista, se oli ainoastaan sinun kohtalaisen pikkuruisen egosi kasvattamista.
Alue: Aihe vapaa
Talossa talon tavoilla.