Auttakaa mua ymmärtämään ihmistä, joka kannattaa ruumillista kurittamista?

Se ei tykkää ruumiista.

Eivätkö muuten usko millään?

Mitä on jo kokeiltu?

Ei sellaista ihmistä tarvitse ymmärtää.

Etsi jokin hyvä kirja/artikkeli ruumiillisen kurituksen haitoista ja laita mies lukemaan se.

Jos minun mieheni löisi lapsiamme, niin ottaisin lapset ja jättäisin miehen. Ei lieventäviä asianhaaroja. En arvostaisi ihmistä, jolle ”näyttää olevan tärkeää”, että saisi lyödä lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö muuten usko millään?

Mitä on jo kokeiltu?

Ihan kohtuullisen hyvin uskovat kyllä.

Riippuu varmaan omista kokemuksista. Mieheni perheessä on lapsia kuritettu fyysisesti, ja ovat todella kovapäistä ihmistyyppiä. Itse olen herkkä ja rauhallinen ainoa lapsi, joten eipä minua ole monta kertaa lapsena lyöty. Äitini tosin on hyvin ilkeä ihminen, joten henkistä väkivaltaa kylläkin kärsin.

Itse luulen, että esim juuri mieheni suvussa on omaan sukuuni verrattuna hyvin määrätietoista ja itsepäistä väkeä, joten ovat varmaan jo lapsena olleet vaativia tapauksia. Sitä taustaa vasten ymmärrän fyysisen kurittamisen. Heidän suvussaan taas ei olla ilkeitä, vaan aina positiivisia, joten nämä kuritetut ovat myös erinomaisissa väleissä vanhempiinsa, toisin kuin minä, jota ei juuri lapsena kuritettu.

Ei kukaan terve pidä kurittamisesta, mutta joidenkin kohdalle sopii "se joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" lause. Kasvatuksessakin pitää osata luovia.

mies53v

Sellaiset ihmiset ymmärtää että kurittomaan kieroon pahalaiseen ei rakentava keskustelu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö muuten usko millään?

Mitä on jo kokeiltu?

Ihan kohtuullisen hyvin uskovat kyllä.

OK, joten miksi pitäisi edes harkita lyövänsä?

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista ihmistä tarvitse ymmärtää.

Etsi jokin hyvä kirja/artikkeli ruumiillisen kurituksen haitoista ja laita mies lukemaan se.

Jos minun mieheni löisi lapsiamme, niin ottaisin lapset ja jättäisin miehen. Ei lieventäviä asianhaaroja. En arvostaisi ihmistä, jolle ”näyttää olevan tärkeää”, että saisi lyödä lapsiaan.

Se tässä juuri hämmentääkin, koska kyse ei ole siitä, että mies tulisi kännissä huutaen ja uhoten, että nyt hakataan lapset. Vaan on asiallisesti ottanut puheeksi tämän, että hänen mielestään pitäisi myös olla mahdollisuus käyttää ruumillista kurittamista.

Ihmisissä on eroja. Varminta on olla kurittamatta joten se on ainoa neuvo jonka virallisesti voi antaa jo vastuukysymysten takia.

Kannatan sellaisissa tilanteissa kun lapsi ei millään usko jotain asiaa.

Esim. Jos Eemeli 5v käy koko ajan lyömässä vauvaa huvikseen (vaikka Eemelille on sanottu monta kertaa että ei saa ja Eemeliä on yritetty huomioida arjessa) niin sitten on mielestäni tukkapöllyn/kädelleläpsäisyn paikka.

Ja nyt joku tulee sanomaan että väärin se on silti. Mutta mitäs jos se tehoaa? Eemeli alkaa itkemään, että sattui ja sitten sanotaan että mietipä miltä pikkusiskosta tuntuu.

Mitä tehdään lapselle joka ei vaan tajua vaikka kuinka yritetään sanoittaa että "ei saa tulee paha mieli, äläs nyt..." ja se ei mene yhtään perille.

Älkää vaan jättäkö alapeukkuja vaan kertokaa mitä tekisitte.

Onkohan kovinkin vanha ukko kyseessä? Voi olla ihan sukupolvijuttu, heillä ehkä ollut vielä normaalimpaa käyttää remmiä kasvatuksessa.

Itse kannatan ruumiitonta kurittamista, jos ihan pakko kurittaa.

Kun taidot ja äly loppuu, voima on ainut vaihtoehto.

Siksi naiset tykkää älykkäistä isäkandidaateista.

Jos se olisi laillista, se olisi helppo keino saada lapset tottelemaan.

AP: Sanoit, ettei tarvitse kertoa, että ruumiillinen kurittaminen on tuomittavaa. Ilmeisesti kuitenkin tarvitsee, kun kysyit, mitä kysyit. Ei miestäsi pidä ymmärtää. Ruumiillinen kurittainen (lue = pahoinpitely) on laissa kielletty ja hyvästä syystä. Syitä on toki monta. Tässä vain muutama. 

1. Tutustu tutkimustuloksiin. Ruumiillinen kuritus on erittäin traumatisoivaa. Ei vanhemman ja lapsen suhde siitä parane, vaan siitä jää useimmiten syvät henkiset haavat lapseen. 

2. Opetat varmaan lapselle, että toista ei saa lyödä? Ei ole loogista silloin itse lyödä.  Lapsi, jota lyödään, oppii itse lyömään.  Viittaan jälleen tutkimustuloksiin. Useimpien  esimerkiksi vankilassa olevien taustalla on lapsuudessa kotiväkivaltaa, nähtyä ja itse koettua. Ja ei, ruumiillinen kurittaminen ei ole eri asia kuin kotiväkivalta. Tai on korkeintaan siten, että kumpi on pahempaa: harkittu ja tahallinen ja tarkoituksellinen satuttaminen vai äkkipikainen suuttuminen, jota pyydetään anteeksi? 

3. Korostat vielä lapsellesi  ehkä, että pienempää nyt ainakaan ei saa lyödä? Saako silloin aikuinen lyödä pientä lasta?

4. Olisiko sinusta tai miehestäsi ok, jos vaikka töissä tultaisiin tukistamaan,  jos teet virheen?  Annettaisiin korvatillikka? Ai ei vai? Ehkä tekisit jopa rikosilmoituksen, eikö niin. Miten se sitten olisi ok lapsen kohdalla?

5. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jokaisella. Myös lapsella. 

Vierailija kirjoitti:

Kannatan sellaisissa tilanteissa kun lapsi ei millään usko jotain asiaa.

Esim. Jos Eemeli 5v käy koko ajan lyömässä vauvaa huvikseen (vaikka Eemelille on sanottu monta kertaa että ei saa ja Eemeliä on yritetty huomioida arjessa) niin sitten on mielestäni tukkapöllyn/kädelleläpsäisyn paikka.

Ja nyt joku tulee sanomaan että väärin se on silti. Mutta mitäs jos se tehoaa? Eemeli alkaa itkemään, että sattui ja sitten sanotaan että mietipä miltä pikkusiskosta tuntuu.

Mitä tehdään lapselle joka ei vaan tajua vaikka kuinka yritetään sanoittaa että "ei saa tulee paha mieli, äläs nyt..." ja se ei mene yhtään perille.

Älkää vaan jättäkö alapeukkuja vaan kertokaa mitä tekisitte.

Läpsäisy ei toimi oikeasti, jos kerta ei riitä. Siis ikänä.  Parhaimmillaan lapsi oppii piilottamaan sääntöjen rikkomisen, mutta ei noudattamaan sääntöjä.

Meillä kävi joskus sisarkateuden vuoksi noin, ja ensimmäisellä kerralla lyöty sai extra-huomiota, ja lyöjä joutui odottamaan huomiota pari minuuttia. Sitten illalla tajusin että olinpa hölmö. Kun oli mennyt joku aika hyvin, järjestimme jotain kivaa "kun lapset ovat olleet niin kiltisti". Aluksi parin päivän välillä, sitten viikon, sitten kahden kuukauden...

Olisi pitänyt ymmärtää tuo positiivinen keino heti, kun se lopetti ongelman, ennen kuin siitä tuli paha. Taisi loppua vuodessa. 

Lapsi haluaa kuulla, että aikuinen on tyytyväinen häneen ja hän kelpaa. Kurittaminen kertoo ettei kelpaa. Silloin lapsi pakottaa itselleen huomion huonolla käytöksellä.

Miehesi on oikeassa ja sinä väärässä. Ruumiillinen kuritus on jo Raamatun mukaan ok, joten se on ainoa oikea kasvatuksen muoto. Kuritus on kuitenkin eri asia kuin tietoinen väkivalta ja pitää olla tarkka, mihin rajan vetää.

Vierailija kirjoitti:

Kun taidot ja äly loppuu, voima on ainut vaihtoehto.

Siksi naiset tykkää älykkäistä isäkandidaateista.

En ole varma ovatko älykkyys ja jääräpäisyys välttämättä toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Kirjoitin ylempänä mieheni itsepäisestä suvusta, ja he ovat kyllä myös suht älykkäitä. Kaikki on korkeakoulutettuja, joukossa yksi tohtorikin. Ovat vaan sellaisia läpi-harmaan-kiven-ihmisiä, joiden voisin kuvitella olleen lapsena varsinainen riesa. Omistakin lapsistani toinen on perinyt tämän saman sokean määrätietoisuuden, ja oli todella hankala yläkouluun saakka. Joskus tuli huudettua todellakin pää punaisena omaa turhautumistani, mutta en kuitenkaan ikinä ns. antanut selkään, vaikka ehkä olisi pitänyt. Nyt on jo aikuinen, ja vieläkin todellinen putkiaivo, mikä tietenkin on ollut hänelle hyvin hyödyllinen ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

AP: Sanoit, ettei tarvitse kertoa, että ruumiillinen kurittaminen on tuomittavaa. Ilmeisesti kuitenkin tarvitsee, kun kysyit, mitä kysyit. Ei miestäsi pidä ymmärtää. Ruumiillinen kurittainen (lue = pahoinpitely) on laissa kielletty ja hyvästä syystä. Syitä on toki monta. Tässä vain muutama. 

1. Tutustu tutkimustuloksiin. Ruumiillinen kuritus on erittäin traumatisoivaa. Ei vanhemman ja lapsen suhde siitä parane, vaan siitä jää useimmiten syvät henkiset haavat lapseen. 

2. Opetat varmaan lapselle, että toista ei saa lyödä? Ei ole loogista silloin itse lyödä.  Lapsi, jota lyödään, oppii itse lyömään.  Viittaan jälleen tutkimustuloksiin. Useimpien  esimerkiksi vankilassa olevien taustalla on lapsuudessa kotiväkivaltaa, nähtyä ja itse koettua. Ja ei, ruumiillinen kurittaminen ei ole eri asia kuin kotiväkivalta. Tai on korkeintaan siten, että kumpi on pahempaa: harkittu ja tahallinen ja tarkoituksellinen satuttaminen vai äkkipikainen suuttuminen, jota pyydetään anteeksi? 

3. Korostat vielä lapsellesi  ehkä, että pienempää nyt ainakaan ei saa lyödä? Saako silloin aikuinen lyödä pientä lasta?

4. Olisiko sinusta tai miehestäsi ok, jos vaikka töissä tultaisiin tukistamaan,  jos teet virheen?  Annettaisiin korvatillikka? Ai ei vai? Ehkä tekisit jopa rikosilmoituksen, eikö niin. Miten se sitten olisi ok lapsen kohdalla?

5. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jokaisella. Myös lapsella. 

Kerropa, mitä teet jos lapsi lähtee kiellosta huolimatta ulos ja tulee aamuyöstä kotia kännissä?

mies53v