Auttakaa mua ymmärtämään ihmistä, joka kannattaa ruumillista kurittamista?

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä puhutaan ja kysellään, että kuka kannattaa lasten fyysistä kurittamisesta. Kyse ei ole mielipideasiasta. Se on laitonta, Suomen laki kieltää sen lailla, jo vuodesta 1984.

Aivan.

Mutta pitää kertoa, mitä rikoksesta seuraa, jotta tehoaa tieto.

Kun pahoinpitelee lasta ja se tulee tietoon - kuten tulee - on tosi noloa, koska tekijää kuvataan oikeudessa huppari silmillä ja kerrotaan mitä on tehnyt ja miten paljon joutuu maksamaan lapselleen kivusta ja psyykkisistä haitoista. Ja vaikka nimeä ei julkaista, niin naapurit tietää, sukulaiset tietää ja eiköhän vain joku infoa työnantajaakin.

Jos henkilö tahtoo rikoksen poluille lähteä, niin ennemmin ryöstää vaikka pankin. - Jää siitäkin kiinni, mutta on siinä yrityksessä kuitenkin jotain sankarillisuuttakin jostain kierosta näkökulmasta ja vankilakaverit saattaa arvostaa.

Lapset oppii esimerkistä. Lapset myös tekee virheitä. Kuten aikuisetkin joskus.

Tunnetaitojen harjoittelulla ja empatialla pääsee pitkälle. Paitsi tietysti psykopaattien kohdalla, joka on synnynnäinen ominaisuus. Mutta lapsen psykopatiaakaan ei väkivallalla kitketä, pahennetaan vain. Rankaiseminen on todella huono kasvatuskeino niin lasten kuin vaikka lemmikkienkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista sai 70 luvulla remmiä vitsaa tai tukkapöllyä. Kaikki selvittiin hengissä eikä olla traumaattisia. Traumat keksivät 2000 luvun nössöt.

En tiedä johtuuko pehmeistä kasvatusmenetelmistä vai mistä, että Daily Mailissa oli eilen juttua jostain yliopistosta, jonka opiskelijat olivat spämmänneet opinahjoaan jonkun luennoitsijan takia. Eivät olleet tykänneet kyseisestä ihmisestä, ja olivat kuulemma kokeneen hänen huumorinsa pelottavaksi.

Jotenkin itsestä tuntuu, että yliopisto-opiskelijat eivät ehkä olleet ihan yhtä lapsellisia silloin kauhealla 1900-luvulla kuin nykyään. Ehkä olivat joskus oikeasti pelänneetkin elämässään, edes hetken.

Vierailija kirjoitti:

AP: Sanoit, ettei tarvitse kertoa, että ruumiillinen kurittaminen on tuomittavaa. Ilmeisesti kuitenkin tarvitsee, kun kysyit, mitä kysyit. Ei miestäsi pidä ymmärtää. Ruumiillinen kurittainen (lue = pahoinpitely) on laissa kielletty ja hyvästä syystä. Syitä on toki monta. Tässä vain muutama. 

1. Tutustu tutkimustuloksiin. Ruumiillinen kuritus on erittäin traumatisoivaa. Ei vanhemman ja lapsen suhde siitä parane, vaan siitä jää useimmiten syvät henkiset haavat lapseen. 

2. Opetat varmaan lapselle, että toista ei saa lyödä? Ei ole loogista silloin itse lyödä.  Lapsi, jota lyödään, oppii itse lyömään.  Viittaan jälleen tutkimustuloksiin. Useimpien  esimerkiksi vankilassa olevien taustalla on lapsuudessa kotiväkivaltaa, nähtyä ja itse koettua. Ja ei, ruumiillinen kurittaminen ei ole eri asia kuin kotiväkivalta. Tai on korkeintaan siten, että kumpi on pahempaa: harkittu ja tahallinen ja tarkoituksellinen satuttaminen vai äkkipikainen suuttuminen, jota pyydetään anteeksi? 

3. Korostat vielä lapsellesi  ehkä, että pienempää nyt ainakaan ei saa lyödä? Saako silloin aikuinen lyödä pientä lasta?

4. Olisiko sinusta tai miehestäsi ok, jos vaikka töissä tultaisiin tukistamaan,  jos teet virheen?  Annettaisiin korvatillikka? Ai ei vai? Ehkä tekisit jopa rikosilmoituksen, eikö niin. Miten se sitten olisi ok lapsen kohdalla?

5. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jokaisella. Myös lapsella. 

Täsmälleen näin. Ei lisättävää.

Erilaisuus on muka rikkautta, mutta sitä ei suostu 'asiantuntijat' hyväksymään, että lapsia on erilaisia. Kuten aikuisiakin. Osa ei usko puhetta niin millään, osa itkee kun ääntä vähän korottaa.

Äitini opetti joskus alaluokilla ja vihasi sitä hommaa juuri siksi, että osa pojista oli todella vilkkaita ja kovapäisiä ja heille oli joskus pakko vähän korottaa ääntä. Palautetta tuli sitten jonkun lumihiutaleen äidiltä, vaikka tämän lapsella ei ollut ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta yöunet oli menneet kun oli luokassa joutunut kuulemaan opettajan puhuvan vähän kipakampaan sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuus on muka rikkautta, mutta sitä ei suostu 'asiantuntijat' hyväksymään, että lapsia on erilaisia. Kuten aikuisiakin. Osa ei usko puhetta niin millään, osa itkee kun ääntä vähän korottaa.

Äitini opetti joskus alaluokilla ja vihasi sitä hommaa juuri siksi, että osa pojista oli todella vilkkaita ja kovapäisiä ja heille oli joskus pakko vähän korottaa ääntä. Palautetta tuli sitten jonkun lumihiutaleen äidiltä, vaikka tämän lapsella ei ollut ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta yöunet oli menneet kun oli luokassa joutunut kuulemaan opettajan puhuvan vähän kipakampaan sävyyn.

Allekirjoitan tämän ja ihan omasta kokemuksesta.

T. Se aina jälkiistunnossa ollut kovanaama

Mies53v