Miten usein ostat jonkun uuden tavaran, vaikka tiedät että sinulla on jo sellainen jossain kaapin perukoilla...
mutta et jaksa etsiä? Mitä sellaista ostit viimeksi?
Kommentit (16)
Liian usein. Yks oli sellanen pyöreä pieni kuivaushärpäke sukille. Vähä ku penko nii löyty. Mut joo kivaahan se on ku kaksiossa tätä säilytystilaa riittää ylim. romulle 😆😆
No en hirveän usein. Joskus tullut tehtyä syntisiä väärinarvioita. Rahallinen merkitys minimaalinen, vaikka vähän noloa ehkä.
Mullla on veroparatiiisieissa rahaaa ihan liiikaaaa.
Soo soo, jos tuollaista käy se on lasun paikka ja perhetyö juttelemaan!
Viime talvena taisi olla tälläinen tilanne. Nukan poistajia ostin kaksi kun en ensimmäiseen laittanut pattereita oikein. (Kyllä...) Luulin ensimmäisen siis olleen rikki. Mutta onneksi sain tuon toisen annettua siskolleni, jolla ei kyseistä vempainta vielä ollut ja hänellä varsinkin villatuotteita paljon.
Muuten tavaraa on niin vähän, että pyrin muistamaan niiden olinpaikat. Nyt on muutaman viikon ollut kadoksissa pölynpyyhintä huiska ja uutta en haluaisi ostaa. Olen siis mennyt mikrokuituliinalla. En vain tykkää pölyjä pyyhkiä kuituliinoilla kun liinani ovat sen verran vanhoja, että käyvät hyvin pöydän pyyhkimiseen, mutta esimerkiksi peilipinnat jäävät raitaisiksi. Kyllä, tiedän tämän olevan merkki liinan tukkeutuneista soluista.
Nilkkasukkia tekisi mieli ostaa aina vain lisää mutta olen opetellut sanomaan sukkahyllyn kohdalla ei ja koitan kävellä pois. Kotoa löytyviä sukkia on paljon mutten meinaa niistä löytää koskaan sopivia, silti yritän käyttää niitä olemassa olevia jotka ei lämmitä tai kiristää tai muuta vikaa. Mun pitäis tehdä tälle asialle jotain - ostaa uusia sukkia! mutta luultavasti kannan kotiini taas jotain epäsopivia. Haluaisin jotkin pörrösukat mutta luultavasti keräävät staattista sähköä niin että kun kosket metalliin niin lyö kipinää.
En kovin usein, koska en shoppailekaan usein, mutta esim. teippiä tai paristoja tulee ostettua "turhaan". Eipä tuosta toistaiseksi mitään haittaa ole ollut.
Entisessä elämässä ostin jatkuvasti esim. kynsisakset, hiusharjan, hanskat jne. Sen jälkeen, kun kävin koko omaisuuteni läpi konmari-metodilla, ei ole ollut tarvetta tehdä tuollaisia ostoja. Tiedän tasan tarkkaan missä mikäkin tavara sijaitsee.
Olen tehnyt noin todella monesti.
Yksi elämäni suurimmista virheistä on ollut yllätysmuutto. Oikeasti. Meni 10 VUOTTA järjestää elämä raiteilleen sen jälkeen. Ei tietenkään kokoaikaisesti, mutta niin että jatkuvasti tuli ongelmia jotka johtuivat siitä.
Minun piti alun perin muuttaa pienempään asuntoon saman talon sisällä kuun viimeisenä päivänä. Kävikin kuitenkin niin, että yläkerrassa sattui vesivahinko, ja jouduin tyhjentämään asunnon kahdessa päivässä - sain kellarivaraston väliaikaisesti käyttöön, sillä uusi asunto ei ollut vielä tyhjänä.
En pystynyt pitämään juuri silloin edes vapaata töistä, vaan pakkasin ja raahasin yötä myöten laatikoita kellariin. En ehtinyt lajitella mitään, ja laatikoita ei ollut tarpeeksi. Työnsin lopulta hädissäni vaatteita, papereita, johtoja ja kaikkea kaapeista jätesäkkeihin. Kun purkajat tulivat, asunto oli tyhjä ja minä menin hotelliin.
Kävikin sillä välin ilmi, että uuden asuntoni omistajat olivat päättäneet myydä sen, ja asuisin siinä korkeintaan 6 kuukautta. Niin ollen päätin sittenkin etsiä toisen vuokra-asunnon. Näin teinkin - ja löysin erittäin hyvän, pienen kalustetun yksiön. Sinne ei mahtunut kuin murto-osa tavaroistani. Edellisen asunnon kellarivarasto piti tietysti kuitenkin tyhjentää, eli vuokrasin varaston, jonne kärräsin kaikki säkkini ja laatikkoni. Jouduin tietysti penkomaan niitä kaikkia että löysin lusikat ja haarukat.
Työnantaja päätti tässä kohtaa lähettää minut puoleksi vuodeksi ulkomaille.
Vuosien jälkeen varastossa on vieläkin tavaraa. Puran sieltä laatikon kerrallaan aina kun ehdin. Ahdistaa löytää esineitä, joita olen viimeksi käyttänyt vuonna 2010, ja joiden tilalle olen hankkinut uuden kun en ole muistanut jo omistavani.
Älkää muuttako kiireessä.
Soo soo elämänhallinta haloo. Teidän talot on varmaan kun himohamstraajilla vain jotain käytäviä pitkin kotia.
T. Kunnon ihminen
Vierailija kirjoitti:
No en hirveän usein. Joskus tullut tehtyä syntisiä väärinarvioita. Rahallinen merkitys minimaalinen, vaikka vähän noloa ehkä.
Joitain pikku asioita on hyvä olla enemmän kun 1. Juuri nuo kynsisakset sun muut. Hermot säästyy ja rahallinen merkitys pieni.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt noin todella monesti.
Yksi elämäni suurimmista virheistä on ollut yllätysmuutto. Oikeasti. Meni 10 VUOTTA järjestää elämä raiteilleen sen jälkeen. Ei tietenkään kokoaikaisesti, mutta niin että jatkuvasti tuli ongelmia jotka johtuivat siitä.
Minun piti alun perin muuttaa pienempään asuntoon saman talon sisällä kuun viimeisenä päivänä. Kävikin kuitenkin niin, että yläkerrassa sattui vesivahinko, ja jouduin tyhjentämään asunnon kahdessa päivässä - sain kellarivaraston väliaikaisesti käyttöön, sillä uusi asunto ei ollut vielä tyhjänä.
En pystynyt pitämään juuri silloin edes vapaata töistä, vaan pakkasin ja raahasin yötä myöten laatikoita kellariin. En ehtinyt lajitella mitään, ja laatikoita ei ollut tarpeeksi. Työnsin lopulta hädissäni vaatteita, papereita, johtoja ja kaikkea kaapeista jätesäkkeihin. Kun purkajat tulivat, asunto oli tyhjä ja minä menin hotelliin.
Kävikin sillä välin ilmi, että uuden asuntoni omistajat olivat päättäneet myydä sen, ja asuisin siinä korkeintaan 6 kuukautta. Niin ollen päätin sittenkin etsiä toisen vuokra-asunnon. Näin teinkin - ja löysin erittäin hyvän, pienen kalustetun yksiön. Sinne ei mahtunut kuin murto-osa tavaroistani. Edellisen asunnon kellarivarasto piti tietysti kuitenkin tyhjentää, eli vuokrasin varaston, jonne kärräsin kaikki säkkini ja laatikkoni. Jouduin tietysti penkomaan niitä kaikkia että löysin lusikat ja haarukat.
Työnantaja päätti tässä kohtaa lähettää minut puoleksi vuodeksi ulkomaille.
Vuosien jälkeen varastossa on vieläkin tavaraa. Puran sieltä laatikon kerrallaan aina kun ehdin. Ahdistaa löytää esineitä, joita olen viimeksi käyttänyt vuonna 2010, ja joiden tilalle olen hankkinut uuden kun en ole muistanut jo omistavani.
Älkää muuttako kiireessä.
Mun mielestä tän tarinan opetus on se, että älkää haaliko liikaa tavaraa.
Paras kätevä emäntä-juttu, minkä olen tehnyt, on että ostin uuden imurin, kun edellisessä tuli pölypussi täyteen. Ei ollut mitään toivoa saatikka ikaa lähteä siihen uutta pussia metsästämään. Tälle on naurettu paljon. Tosin ne olivat käytettyjä imureita, mutta silti..
En harrasta moista