Lue keskustelun säännöt.
Miten 70-luvulla porukka saattoi niin fanaattisesti kannatta NL:a, joka oli hyökännyt Suomeen vain n. 30 vuotta aiemmin?
06.12.2021 |
Kuvitellaanpa, että Putinin Venäjä olisi hyökännyt Suomeen vuonna 1992, samalla väkivalloin vallanneen muutamalta itsenäiseltä naapurimaalta itsenäisyyden. Noin 100 000 suomalaista olisi kuollut sodassa, haavoittuneita tuplaten. Suomi olisi menettänyt kymmenesosan alueistaan ja maksanut vuoteen 2000 saakka raskaita sotakorvauksia. Samalla tiedettäisiin, että Venäjällä ei ole mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta, sananvapautta, toisinajattelijoita vangitaan ja kyyditetään Siperiaan, pahimmillaan voivat päästä hengestään, tehty lukuisia joukkom*rhia valtion toimesta jne. Ja sitten meillä olisi nuoriso, joka ilomielin fanittaisi Venäjää maana ja systeeminä, tekisi sinne opintomatkoja, opiskelisi kieltä ja kulttuuria innolla, haluaisi Suomeen samanlaisen järjestelmän.
Tätä ajatteluleikkiä vasten tuntuu ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ, miten 70-luvun (varmaan 60 ja 80-luvuillakin) on ollut suuri joukko ihmisiä, jotka ovat ajatelleet ja toimineet juurikin noin? Minun silmissäni he ovat ihan maanpettureita. Mitähän mahtaneet ajatella silloin ja mitä ajattelvat toiminnastaan nykyään?
Kommentit (53)
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoriso löysi kommunismin, mutta miksi sitä ihannoitiin?
Kannattaa nuorempien muuten muistaa, että nykyinen Vasemmistoliitto perustettiin vuonna 1990 SKDL:n ja SKP:n eli Suomen kommunistisen puolueen yhdistyessä uudeksi puolueeksi eli Vasemmistoliitoksi. Nuorempien äänestäjien hyvä googletella mitä kaikkea SKP on vuosien varrella puuhaillut ja miettiä, haluaako olla edes etäisesti tuossa porukassa mukana.
Se oli sitä aikaa myös muualla kuin Suomessa. Afrikka ja Etelä-Amerikka ja Aasia oli yhtäkkiä täynnä vallankumouksia.
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Niin, siis ymmärrän Suomen reaalipolitiikan kylmän sodan vuosina jolloin oikeasti oli pelko uudesta sodasta. Mutta sitä en voi käsittää, että osa ihmisistä, etenkin akateemisista nuorista, ihan vilpittömästi fanitti Neukkulaa ja itse halusivat olla itään päin kallellaan. Ymmärrän sen, että politiikan tasolla olisi pitänyt sumplia NL:n kanssa, mutta voisin kuvitella, että "tolkun ihmiset" (kuten lottana sodan aikaan työskennellyt isoäitini) olisivat kokeneet ainoastaan syvää inhoa ja halveksuntaa Neukkulaan päin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kukaan normaalijärkinen voikaan ymmärtää. Jotkuthan ihan muuttivat Neuvostoliittoon ja kuolivat sitten siellä. Vähän sama kuin nykyinen vasemmistopolitiikka, jota on hyvin vaikea ymmärtää. Se, että ihminen toimii itseään haitallisella tavalla on varsin erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Niin, siis ymmärrän Suomen reaalipolitiikan kylmän sodan vuosina jolloin oikeasti oli pelko uudesta sodasta. Mutta sitä en voi käsittää, että osa ihmisistä, etenkin akateemisista nuorista, ihan vilpittömästi fanitti Neukkulaa ja itse halusivat olla itään päin kallellaan. Ymmärrän sen, että politiikan tasolla olisi pitänyt sumplia NL:n kanssa, mutta voisin kuvitella, että "tolkun ihmiset" (kuten lottana sodan aikaan työskennellyt isoäitini) olisivat kokeneet ainoastaan syvää inhoa ja halveksuntaa Neukkulaan päin.
ap
Älykäs ihminen ei silti toimi älykkäästi. Toimintaan vaikuttaa muut tekijät kuten NLn propaganda ja erityisesti taistolainen ideologia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Niin, siis ymmärrän Suomen reaalipolitiikan kylmän sodan vuosina jolloin oikeasti oli pelko uudesta sodasta. Mutta sitä en voi käsittää, että osa ihmisistä, etenkin akateemisista nuorista, ihan vilpittömästi fanitti Neukkulaa ja itse halusivat olla itään päin kallellaan. Ymmärrän sen, että politiikan tasolla olisi pitänyt sumplia NL:n kanssa, mutta voisin kuvitella, että "tolkun ihmiset" (kuten lottana sodan aikaan työskennellyt isoäitini) olisivat kokeneet ainoastaan syvää inhoa ja halveksuntaa Neukkulaan päin.
ap
Korkeakoulut olivat silloinkin vasemmistolaisia, ja nuoret, kirkasotsaiset opiskelijat saatiin aivopestyä uskomaan marxilaisuuden ym. aatteiden ihanuuteen. Nuoret yliopistolaiset ovat aina hyvin idealistisia. -eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö täällä ole ketään paikalla, joka olisi männävuosina itse ollut noita taistolaisia tms. muita NL-faneja? Olisi kiva kuulla selityksiä.
Euroopassa Kiina oli se juttu ja täällä nuoriso oli viehättynyt Neuvostoliitosta.Vasta 70-luvun lopussa vasta veteraanit jo edes hiukan tuli esille ja jonain vuonna 1989 tuli sitten jo isosti mukaan mediaan ja kirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Niin, siis ymmärrän Suomen reaalipolitiikan kylmän sodan vuosina jolloin oikeasti oli pelko uudesta sodasta. Mutta sitä en voi käsittää, että osa ihmisistä, etenkin akateemisista nuorista, ihan vilpittömästi fanitti Neukkulaa ja itse halusivat olla itään päin kallellaan. Ymmärrän sen, että politiikan tasolla olisi pitänyt sumplia NL:n kanssa, mutta voisin kuvitella, että "tolkun ihmiset" (kuten lottana sodan aikaan työskennellyt isoäitini) olisivat kokeneet ainoastaan syvää inhoa ja halveksuntaa Neukkulaan päin.
ap
Korkeakoulut olivat silloinkin vasemmistolaisia, ja nuoret, kirkasotsaiset opiskelijat saatiin aivopestyä uskomaan marxilaisuuden ym. aatteiden ihanuuteen. Nuoret yliopistolaiset ovat aina hyvin idealistisia. -eri-
Joo totta, varmasti kommari-aivopesua on tullut 70-luvulla niin peruskouluissa kuin yliopistoissakin. Mutta silti mietin, miten lyhyt aika 70-luvulta on ollut 40-luvun sotavuosiin. Vastaa 90-lukua nykyhetken vinkkelistä. Väitän, että jos Suomeen oltaisiin hyökätty sotiaalisesti 90-luvulla ja 100k menehtynyttä, hirvittävät taistelut ja monet kaverini puoliorpoja sodan seurauksena, en tiedä kuinka pahaa aivopesua olisi pitänyt olla, että olisin alkanut kannattaa moista roistovaltiota.
ap
Isänmurhaa. Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat sodan kokeneita, ja nuoriso sitten viisaudessaan päättivät, etteivät halua olla vanhempiensa kaltaisia ja kapinoivat niiden arvoja vastaan. Sellaista se on. Jotkut näistä julkitaistolaisista eivät vieläkään ole tehneet tiliä menneisyytensä kanssa, mitä en arvosta ollenkaan. Jäljet näkyvät esimerkiksi sen sukupolven poliitikoissa selvästi. Ehkä he ajattelevat, että se oli sitä nuoruutta ja radikaalius kuuluu nuoruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olivat silloinkin tätä samaa "tiedostavaa" (vrt. WOKE) ja "edistyksellistä" ja kouluttautunutta kansanosaa, joilla idealismi kasvoi jostain mt-ongelmista, neuroottisuudesta, kermaperseisyydestä ja niistä kumpuavasta yli-idealismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän pakko. Suomi hävisi sodan ja isoveli saneli ehdot. Silloinen Yle eli ns Reporadio piti huolen, ettei ääneen uskallettu sitä strategiaa edes arvostella.
YYA-sopimusta noudatettiin. Vähän niin kuin nöyristeltiin ja pokkuroitiin itään. Siitä tuli kuuluisa Finlandizierung -termikin, jota vieläkin käytetään.
En osaa sanoa, olisiko ollut mahdollistakaan vastustaa sitä politiikkaa.
Niin, siis ymmärrän Suomen reaalipolitiikan kylmän sodan vuosina jolloin oikeasti oli pelko uudesta sodasta. Mutta sitä en voi käsittää, että osa ihmisistä, etenkin akateemisista nuorista, ihan vilpittömästi fanitti Neukkulaa ja itse halusivat olla itään päin kallellaan. Ymmärrän sen, että politiikan tasolla olisi pitänyt sumplia NL:n kanssa, mutta voisin kuvitella, että "tolkun ihmiset" (kuten lottana sodan aikaan työskennellyt isoäitini) olisivat kokeneet ainoastaan syvää inhoa ja halveksuntaa Neukkulaan päin.
ap
Korkeakoulut olivat silloinkin vasemmistolaisia, ja nuoret, kirkasotsaiset opiskelijat saatiin aivopestyä uskomaan marxilaisuuden ym. aatteiden ihanuuteen. Nuoret yliopistolaiset ovat aina hyvin idealistisia. -eri-
Kuulemma Sanoma perusti oman toimittajakoulun, kun Tampereelta valmistuneet nuoret toimittajat olivat niin punaisia.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni heistä tiesi mitä tulisi tapahtumaan jos Suomesta olisi tullut kommunistinen tasavalta. Osa varmaan oikeasti uskoi aatteeseen mutta osa pelasi itselleen johtoasemaa tulevassa diktatuurissa.
Se kannatus oli teatteria, piti vaan olla rähmällään Kremliä kohti. Oltiin riippuvaisia idän kaupasta, jos haluttiin ostaa Suomen tarvitsemaa öljyä niin oli pakko ostaa myös Ladoja. Lada oli venäläisten kopio Fiatin mallista 124. Sitä en muista ostivat venäläiset koko tuotantolinjan Italiasta vai pelkän suunnittelun.
Vierailija kirjoitti:
Ja olivat silloinkin tätä samaa "tiedostavaa" (vrt. WOKE) ja "edistyksellistä" ja kouluttautunutta kansanosaa, joilla idealismi kasvoi jostain mt-ongelmista, neuroottisuudesta, kermaperseisyydestä ja niistä kumpuavasta yli-idealismista.
Hyvä rinnastus 70-luvun taistolaisuudesta/vasemmistolaisuudesta tähän nykyiseen wokeiluun, josta mm. Barack Obama on varoittanut ja pitää haitallisena! Varmasti 70-luvun kommarit kokivat olevansa aikaansa edellä, tiedostavia jne. mutta aika on osoittanut heidät olevan enemmän tai vähemmän naiiveja maanpettureita, kun taas uudella vuosituhannella lopulta veteraanit, lotat ja sodan aikaiset kotirintamanaiset saivat arvostuksen, tosin liian myöhään.
ap
En voi käsittää. Mutta en voi käsittää että vielä nykyäänkin maan johdossa on äärivasemmistoa. Pääministeri, opetusministeri yms ovat julistautuneet marxisteiksi, Marin tosin poistanut jostain instastorysta sen tultuaan laajemmin tunnetuksi.