Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa tästä eteenpäin...?
26.11.2009 |
Meillä on neljä lasta, joista nuorin on 4kk ja kaksoset 2,5v ja esikoinen olisi 4,5v, mutta hänestä tuli enkelilapsemme muutama kuukausi sitten. Nämä kuukaudet on olleet todella rankkoja, olin viimeisilläni raskaana kun esikoinen kuoli ja on ollut todella paljon ristiriitaisia tunteita vauvan syntymän jälkeen. Pitäisi jaksaa iloita pienestä, mutta samalla on sydämessä kaipuu esikoistamme. Jollain lailla nämä kuukaudet on sinnitelty, nyt alkaa tuntua, ettei enää vaan jaksa, vaikka miten yrittäis. Viime aikoina oon kyllä mennyt siitä mistä aita on matalin eli kaksoset on katsoneet videoita tmv. ja joka päivä en oo ees ulos jaksanut lasten kanssa mennä. Aiemmin ulkoiltiin pari kertaa päivässä, mutta nyt ei vaan jaksa.
Neuvolassa olen tästä omasta jaksamisestani puhunut, mutta siellä ei juuri ole reagoitu muuten kun sanottu, että suru ottaa aikansa. Voimme kuulemma halutessamme palkata hoitajan avukseni, noin varmaankin tekisimme, jos siihen olisi varaa.
Toisaalta kaipais pientä irtiottoa arjesta, esim. päiväks tai pariks jonnekin, jossa sais vaan olla eikä tarvis tehä mitään. Tuokin on kyllä mahdollista vasta vajaan 1kk päästä, sillon saamme lapset hoitoon. Tästä on puhuttu muutamille tutuille ja he tietysti ovat paheksuneet, että aiomme jättää vauvankin hoitoon noin pienenä. Tiedämme, että pieni on hyvässä hoidossa ja meidän ois hyvä saada välillä nukkua (kuopus valvottaa) ja tehdä myös surutyötä.
Kommentit (9)
En voi edes kuvitella mitä käytte läpi tällä hetkellä. Paljon halauksia ja voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko saanut/hakenut mistään vertaistukea, tuntuisikohan helpommalle jutella vaikka jonkun saman kokeneen kanssa, joka näin ollen ymmärtää tuskaanne paremmin, kuin ehkä muut?
Surullista, että olette vielä joutuneet kuuntelemaan paheksuntaa, eikä ihmiset ymmärrä miten raskasta sinulla/teillä on :( Ei mielestäni todellakaan ole kenelläkään oikeutta tulla arvostelemaan lasten hoitoon vientiä, kyllähän omasta jaksamisesta on pakko pitää jollain tapaa huolta, ihan lastenkin takia.
Omituista "apua" neuvolan taholta. Jos tuntuu, ettette jaksa, ota yhteyttä päivystävään sosiaalivirkailijaan. He auttavat kriisitilanteissa.
Vertaistukea kannattaa varmaan myös hakea, yksin surun kanssa oleminen on liian raastavaa.
Toivon teille voimia. Enkelilapsenne on aina läsnä ja kulkee suojelusenkelinä sisarustensa rinnalla.
Kyllä ihmiset osaa olla ilkeitä, tarkoitan kun ovat paheksuneet, että laitatte vauvan hoitoon. Tuossa tilanteessanne se on aivan ymmärrettävää ja jos vauva on hyvässä hoidossa niin ei siinä minusta ole mitään väärää.
Vertaistuki vois olla ihan hyvä teille, ainakin itse koin siitä saavani apua kun meillä toinen kaksosista kuoli.
Pahoitteluni lapsesi menehtymisestä!
Menetin pienen tyttövauvani viime keväänä. Sain apua Käpy ry:stä. Kannattaa olla yhteydessä sinne, sillä sieltä saat vertaistukea. Huomasin sen, että vain saman kohdanneet vanhemmat voivat ymmärtää, miltä oman lapsen menetys tuntuu.
Voimia sinulle!
Toinen lapsensa menettänyt äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutukaa lastensuojelun asiakkaiksi, sillon saatte (käsittääkseni) hoitajan kotiinne ainakin joskus
sieltä voi löytyä vertaustukea.
Kukaan ei ymmärrä teitä paremmin kuin he, joilla on itselle tapahtunut samalla tavalla.
Nyt on tärkeitä että saat surra rauhasti. Suruhan ei ikinä häviä, mutta se että saat käsitellä surua auttaa surun kanssa elämään.
Halauksia !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielelläni tarjoaisin apuani, tulisin vaikka ulkoiluttamaan lapsia tms. Minä Lohjalta.
Minä soittaisin vielä neuvolaan ja sanoisin, etten oikeasti enää jaksa ja että jotain apua on pakko saada. Tuo on varmasti todella raskas tilanne ja apu edes muutamina päivinä auttaisi varmasti.