Impulssikontrollin heikentyminen! Itsekuria ei ole, miten saisi itseään "niskasta kiinni"??
Ahdistaa! Olen lihonut ihan liikaa ja usein en välitä siitä tai suljen silmäni mutta siitä huolimatta usein aloitan aamuisin laihdutuskuurin joka päättyy sitten ennemmin tai myöhemmin ahmimiseen ja sokeristen mättöjen syömiseen.
Minua ällöttää jo mutta en kuitenkaan pysty pitämään itseäni kurissa kun mieliteko tulee. Syön kyllä tarpeeksi, nälkääni en ahmi.
Ennen olen voinut hyvinkin tsempata itseäni ja laihduttaa. Olen kestänyt kaikki mieliteot mutta jostain syystä joku tällainen "nappi" päässäni on kadonnut, joka pitäisi itseni kohtuudessa.
Jos en ahmi niin sitten pelkään, että juon alkoholia.
Minulla on jo tullut paljon haittavaikutuksia syönisestä lihomisen vuoksi. Vatsassa tuntuu olevan hiivaa, on ihan sekaisin. Ihon kunto on huonontunut paljonkin, vaikuttaa mieleen ja yleiseen jaksamiseen tietysti myös.
Miten helvetissä saan tämän hallintaani?
Tarvitsen nyt kyllä täyskäännöksen ellen halua lihoa vielä toista kymmentä kiloa!
Nyt tarvitsen apua, vinkkejä, ihan mitä vain.
Kommentit (11)
Lopeta pössyttely ja lähde lenkille.
En oikein tiedä mikä tässä voisi olla taustalla.
Olisiko mahdollista, että edellinen väkivaltainen parisuhde on vaikuttanut tällaiseen käyttäytymiseen? Etten tavallaan välitä itsestäni tarpeeksi tehdäkseni asian eteen jotain.
On ollut myös masennusta mutta tuntuu, että se lieveni siinä mukana kun erosin huonosta suhteesta. Kai se itsetuntoon jollain tasolla vaikutti. Tai ainakin omaan suhtautumiseen kanssaihmisiä kohtaan, en luota ja olen hieman ahdistunut etenkin miesten seurassa.
Huomaan, että minä käyttäydyn jos aika ajattelemattomasti. Elän kuin sumussa mutta tavallaan olen ihan ok, tunteita ei sinällään ole vaan ne ehkä juuri tulevat tunnesyömisen, alkoholin tai rahapelien merkeissä kohdistettuna. Aivan kun en pääsisi itseeni käsiksi.
Pitäisköhäm minun mennä terapiaan. Jos tämä kaikki on jotain defenssi käyttäytymistä?
Ap
Monelle syömisellä paikataan koettuja traumoja joita ei haluta käsitelä tai on kokonaan unohdettu esim. lapsuudessa on paljon aukkoja. Epätasapainoinen parisuhde voi myös aiheuttaa tämän.
Kannattaisi mennä terapiaan asiaa selvittämään, mutta ensialkuun voi vaikka kokeilla Kimmo Takanen: Tunne lukkosi kirjaa. On skeematerapiaa.
Nykyajan rapistumisen aikakautta eletään.
Terveellinen tasapaino tapahtuu itsestään eli yksilö on vastuussa itsestään tai kärsii seuraukset.
Läskit esimerkiksi syötäisiin ensimmäisinä, koska ovat hitaita ja kömpelöitä pakenemaan/taistelemaan. Oma heimokin pistäisi nälissään pataan runsaasti rasvaa sisältävän lähteen tai tappaisi heti koska läski syö heimon ruuat yksin.
Tänään läski on rasittamassa terveydenhuoltojärjestelmää, kuluttamassa luonnonvaroja ja tuottamassa mielipahaa jatkuvalla ulinalla ja epämiellyttävällä olemuksellaan. Voitaisiin lähettää Afrikkaan tasapainottamaan nälänhätää.
Vierailija kirjoitti:
Monelle syömisellä paikataan koettuja traumoja joita ei haluta käsitelä tai on kokonaan unohdettu esim. lapsuudessa on paljon aukkoja. Epätasapainoinen parisuhde voi myös aiheuttaa tämän.
Kannattaisi mennä terapiaan asiaa selvittämään, mutta ensialkuun voi vaikka kokeilla Kimmo Takanen: Tunne lukkosi kirjaa. On skeematerapiaa.
Kiitos.
Minulla on kyllä paljon traumoja, sieltä lapsuudestakin lähtien (alkoholismia, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa).
Miellän itseni normaaliksi muuten ja olen pärjäävä, töissäkäyvä ja muita hyvin kohteleva ihminen.
Kaikki on kääntynyt lähinnä sisäänpäin itseeni ja oireilen jotenkin huomaamattakin pienin asioin. Lisäksi parisuhteet ovat täysin kelvottomia enkä niitä enää aio haaliakaan koska valitsen vääränlaisia ihmisiä osaksi elämääni. Yksin on hyvää ja turvallista olla.
Kuitenkin sitten on tuollaisia omia valintoja jotka vaikeuttaa elämää välillä ja sitten on kausia kun tunnen olevani enemmän vahvoilla ja pidän itsestäni parempaa huolta.
Taidan aloittaa terapian kyllä. Traumaterapiaa tms. Tämä täytyy saada nyt liikkeelle jotenkin koska enhän voi itseäni koko ajan laiminlyödä näiden asioiden vuoksi. Olisi jo aika elää ja keskittyä omaan hyvinvointiin.
Ap
Kohtalontovereita palstalla?
Miten olette ratkaisseet asian? Minä en kestäisi tätä enää, en henkisen enkä fyysinen terveyden puolesta.
Ap
Olen tässä yrittänyt olla armollinenkin itselleni kun siitä kuulemma on hyötyä.
Eli syönyt peruskotiruokaa ilman stressiä.
No sekin menee lopulta liialliseksi syömiseksi.
Vaikka en rajoittaisi mitään.
Ainoa taitaa olla tiukka päätös eikä mitään henpeilyä itseään kohtaan koska se on ainakin ennen tuonut tulosta. Nyt kun vain saisi sen kurin vielä jollekin osalleni minusta joka on ihan mahdoton ja unohtaa kaiken valistuksen kun se mieliteko tulee päälle.
Ap