Kirpparit ovat masentavia. Siis ihan oikeasti, jos käy kirpparilla, sen jälkeen on masentunut olo

Olet tainnut käydä kaatopaikalla kirppiksen sijasta.

Totta on, että jotkut kirppikset muistuttavat kaatopaikkoja, mutta kaiken sen 70-luvun kulahtaneen mummoroinankin keskeltä tekee löytöjä.

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut käydä kaatopaikalla kirppiksen sijasta.

Tuo on muuten totta: uusi slangisana kirpputorille voisi olla kaatis. Kiitos ideasta.

Mielestäni on aina jotenkin tosi surullista, kun näen ihmisten myyvän vanhoja (sukulaisten?) valokuvia kirppareilla :/

Kirpparilla käyminen on parasta terapiaa. Vaikka ei ostaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina jotenkin tosi surullista, kun näen ihmisten myyvän vanhoja (sukulaisten?) valokuvia kirppareilla :/

Mitä? Tuo on törkeää.

Samaa mieltä kuin ap. Kirppareilla vanhaa romua ja p#skaa. Masentavaa.

En haluaisi nähdä enää yhtään vuosilautasta tai lasten tekemää jouluaskartelua kirppiksillä 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina jotenkin tosi surullista, kun näen ihmisten myyvän vanhoja (sukulaisten?) valokuvia kirppareilla :/

Harvoinpa sellaista näkee, vaikka olen minäkin joskus nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kirpparilla käyminen on parasta terapiaa. Vaikka ei ostaisi mitään.

Olihan se, ikävuosina 15-39. Nelikymppisenä roinan alkoi nähdä roinana ja kirpparit alkoivat tympiä.

Kaikissa tavaroissa on mukana edellisen omistajan energiat. Siksi kirpputorit tuntuvat painostavilta ja tunkkaisilta.

Minusta on kyllä huomattavasti masentavampaa käydä samojen ketjuliikkeiden bulkkia täynnä olevassa ostoskeskuksessa kuin kirpparilla.

Itsellä on yleensä iloinen olo kun tulen kirpparilta. Eilen löysin kahdeksalla eurolla pojalle hyväkuntoiset monot. Ei tarvinnu lähteä kalliilla ostamaan kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina jotenkin tosi surullista, kun näen ihmisten myyvän vanhoja (sukulaisten?) valokuvia kirppareilla :/

Mitä? Tuo on törkeää.

Sellaiset kuvat ovat yleensä tosi vanhoja, varmaan sadan vuoden takaa. Parempi kai ne on myydä kuin heittää roskikseen, jos ei kukaan enää muista kuvissa olevia henkilöitä tai edes tiedä keitä he ovat.

Minä tulin iloiseksi, kun löysin kirpparilta CMX:n levyn.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aina jotenkin tosi surullista, kun näen ihmisten myyvän vanhoja (sukulaisten?) valokuvia kirppareilla :/

Vivian Maier 👍👍👍

Osassa kirppareita on vaihteleva taso tavaroiden välillä, joissain on sitä kaatopaikkakamaa tai rikkinäistä kamaa ja seuraavassa voikin olla vain vähänkäytettyä. Itse tykkään siitä, ettei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan.

Se lemu ! Ja se ahneus myyjien silmissä.

Mä allekirjoitan jossain määrin tuon kirppismasennuksen. Olen miettinyt paljon mistä se johtuu. Tosiaan on aina vähän outo ja surullinen olo kirppisreissun jälkeen, mutta toisaalta siellä aivot saavat paljon enemmän käsiteltävää, kuin uusien tavaroiden kaupoissa joissa on oikeastaan kaikissa ne samat tuotteet. Kirppiksillä näkee paljon muistoja herättäviä esineitä, tulee lapsuus mieleen ja muutenkin haikea olo. Siellä tulee ihan erilainen skaala tunteita kuin jossain ikeassa esimerkiksi.