Jos varattu ihastuu työkaveriin, mitä kannattaisi tehdä?

Unohda koko juttu.

Voisit ihan vaan jutella arkisia asioita. Kyllä se siitä lutviutuu, suuntaan tai toiseen.

Unohda koko juttu tai anna palaa. Eipä niitä vaihtoehtoja taida paljon olla.

Kannattaa laittaa ns jäitä hattuun.

Kuormasta ei syödä on vanha viisaus. Työpaikalla ei edes useinkaan katsota hyvällä romansseja, varsinkin  jos pieni/pienehkö paikka.

Totta kai petät nykyistä kumppaniasi. Senhän halusit kuulla. 

Kyllä olisi ihan hyvä, jos meitä varattuja ihastuneita rangaistaisiin oikein kunnolla, varsinkin jos ollaan niin röyhkeitä, että kehdataan mennä ihastumaan työkaveriin. Ihan tahallaanhan me ollaan se menty tekemään. R a I p p a rangaistus olisi ihan minimi, sais työkaveritkin hiukan ohjelmaa kahvitauolle. Jos ei tämä tehoa, niin sitten julkinen k I v I t y s.

Riittäisikö mukava juttelu ja hymyily?

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu.

Seuraisiko siitä jotain pahaa jos kertoisi mitä tuntee?

Mulla yks muutaman vuoden vanhempi daami kävi parissa tiimin illanistujaisessa ehdottelemaan aika suoraan. Ja ihan hot nainen. Olen siis itse naimisissa oleva keski-ikäinen mies. En lähtenyt säätämään mitään, vaikka kieltämättä pikku kännissä mielessä kävikin asia ja toinenkin. Ko. nainen oli ja on edelleenkin muutenkin tosi kiva, ja toisissa olosuhteissa asiat olisi todellakin edennyt. Mutta ehkä parempi olla sekoittamatta asioita?

Sotket vain hänen ja omat kuviosi, ihan sama johtaako tunnustuksesi mihinkään vai ei. Miten se työkaveri voi sinuun enää normaalisti jatkossa suhtautua, tai entä jos siitä tunnustuksesta lähteekin salasuhde tai saat puhuttua asian ja irrottauduttua asiasta itse mutta häntä jää kaivelemaan, hyvällä tai pahalla. Jos olisitte molemmat sinkkuja niin sitten. Voihan se olla että joku päivä vielä olettekin ja siihen asti voit normisti jutella ja samalla tutustuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu.

Seuraisiko siitä jotain pahaa jos kertoisi mitä tuntee?

Yleensä varoitellaan tällaisten kertomisten negatiivisista seurauksista. Lopputulos voi kuitenkin olla myös todella mahtava mutta tämä asia on niin tabu, että siksi niitä "kauhutarinoita" ja varoittavia esimerkkejä kerrotaan innokkaammin. En lähtökohtaisesti tuomitse sitä, että varattu tunnustaisi työkaverilleen ihastumisensa. Tilannetaju lienee tässä se avainsana: kuinka hyvin tunnet ihastumisen kohteesi ja oletteko samalla aaltopituudella muuten keskenänne? Ihastunut mieli on joskus kova projisoimaan mutta kyllä sen monesti silti vaistoaa, onko toinen aidosti kiinnostunut. Aina on olemassa tietenkin torjutuksi tulemisen ja kasvojen menettämisen riski mutta niin on monessa muussakin asiassa. Jos olet sinut tämän asian kanssa etkä pillastu pakeista ajatuksenkaan tasolla, niin siitä vaan kokeilemaan kepillä jäätä.

MIKSI pitäisi päästä asia tunnustamaan? Mitä sillä tavoittelisit? Oletko valmis eroamaan nykyisestä tai jos et, niin mitä ihmettä ajattelit tuosta sanomisesta hyötyväsi???

Et sano tai tee mitään. Ihastus menee ohi, joskus. Jos sanot jotain niin välien jännite muuttuu huonommaksi. Nauti työkaverin seurasta ”salaa”.

Mulla oli tällainen työkaveri. Olin onnellisesti naimisissa ja pidin työstäni. Aina toivoin juuri tuota ihastusta työparikseni ja usein sainkin. Tykättiin molemmat toisistamme, meillä oli tosi hauskaa tehdä töitä yhdessä. Ihastus tiesi että olin onnellisesti naimisissa ja näin että hän oli ihastunut minuun. En koskaan antanut ymmärtää mitään eikä mitään tapahtunut. Käyttäydymme asiallisesti, mutta iloisen onnellisesti. Tiemme kuitenkin erosivat, minä jäin äitiyslomalle, ihastus lähti rauhanturvaajaksi ja emme enää tavanneet. Näistä ajoista on vieläkin ihania muistoja. Hän oli parasta mitä työpaikallani oli tarjota.

Pitäisi tehdä parannus (jos tunnistat sanan merkityksen tässä yhteydessä).

Kerro avoimesti tunteistasi ja hän ja kaverinsa sitten naureskelevat sulle takanapäin. Kunnioitus sua kohtaan sitten ikuisesti mennyttä. Mutta kerranhan täällä eletään. Voi siitä jotain oppiakin.

vaikea sanoa mitä kannattaa tehdä. se riippuu niin monesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Et sano tai tee mitään. Ihastus menee ohi, joskus. Jos sanot jotain niin välien jännite muuttuu huonommaksi. Nauti työkaverin seurasta ”salaa”.

Mulla oli tällainen työkaveri. Olin onnellisesti naimisissa ja pidin työstäni. Aina toivoin juuri tuota ihastusta työparikseni ja usein sainkin. Tykättiin molemmat toisistamme, meillä oli tosi hauskaa tehdä töitä yhdessä. Ihastus tiesi että olin onnellisesti naimisissa ja näin että hän oli ihastunut minuun. En koskaan antanut ymmärtää mitään eikä mitään tapahtunut. Käyttäydymme asiallisesti, mutta iloisen onnellisesti. Tiemme kuitenkin erosivat, minä jäin äitiyslomalle, ihastus lähti rauhanturvaajaksi ja emme enää tavanneet. Näistä ajoista on vieläkin ihania muistoja. Hän oli parasta mitä työpaikallani oli tarjota.

Tämä on varmaan paras tapa suhtautua asiaan.

Mä olen niin ihastunut työkaveriini, että ihan pelkään mitä tapahtuisi, jos tuntisi samoin ja kertoisi sen mulle.

En aio pettää enkä halunnut varsinaisesti ihastua. Joskus kun on pitkä (itellä jo 20v. liitto takana 17-vuotiaasta alkaen) parisuhde niin joku uusi, hiukan erilainen ja sopivasti samanlainen ihminen tuntuu ihan mahtavalta seuralta.

Ne perhoset ja joskus kun sopivassa tilanteessa koskee vaikka käteen tai selkään niin ei sitä fiilistä oikein voi kuvailla. Vaikka se oma puoliso onkin se kaikkein rakkain ja tärkein.

Itse olen ollut elämässäni vain tämän yhden miehen kanssa, jonka kanssa on lapsetkin ja koko elämä rakennettu. Haaveena on vanheta yhdessä.

En tiedä onko mies koskaan ihastunut toiseen, olen ajatellut että niin kauan kuin olen parisuhteen kulmakivet (huumori, arvot ja seksi) ovat kunnossa niin pettämistä ei tapahdu.

Valitettavasti työkaverini on vain niin ihana ja kun työkin on raskasta, tämä AIKA on raskasta ja tulevaisuus aika ankea tällä hetkellä, on ihanaa kun on joku jonka kanssa voi elää siinä "kuplassa". Eli töissä saan haaveilla ja olla ihastunut, ehkä se menee aikanaan ohi.

Mutta jos työkaveri sanoisi yhtäkkiä jotain...en tiedä, menisi varmaan kaikki pilalle. Ei se uusikaan suhde ikuisesti olisi mitään hurmiota ja heittäisinkö menemään kaiken mitä on oman miehen kanssa saatu aikaan? En.

Eli järki käteen, vaikka se hirveästi houkutteleekin sanoa jotain.

Aina voi osoittaa teoin että toinen on tärkeä, olla tukena ja elämässä mukana. Sellainen kiva ihminen siellä töissä.

Pitkä viesti, mutta ymmärrän niiiiin hyvin miltä ap:stä tuntuu.

Unohda! Se ei totisesti ole sen arvoista, että kannattaisi kertoa.