Jos varattu ihastuu työkaveriin, mitä kannattaisi tehdä?

Se on tunne. Ihminen voi päättää, mitä tunteelle tekee, vaikka itse tunnetta ei voi poistaa.

Minulle työkaveri ilmoitti ihastumisesta. Myönsin tuntevani samoin ja etten silti aio ryhtyä mihinkään.

Ihastus on nyt laimentunut ja ollaan vain kavereita.

Ainakin minä ihastun helposti. Annan vain tunteiden mennä ja tulla. Piristäähän se aina toki ihastua. Mutta ei sitä silti tarvitse pettää.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se ilahduttaa työkaveria, voisiko se nostaa hänen itsetuntoaan ja jotenkin tsempata jos muuten on elämässä hankalaa, jos sillai sen esittäisi että "en aio asialle mitään tehdä mutta herätät minussa tunteita"? Mutta ei ehkä kuitenkaan hyvä, toinenhan saattaa jäädä sitten itse niihin vastatunteisiin kiinni ja vain kärsiä kun vastakaikua ei varatulta pidemmälle saa.

Minusta tuo voisi nostaa hänen itsetuntoaan vain siinä tilanteessa, että jompikumpi on lopettamassa työt siellä tai muuttamassa pois. Siinä vaiheessa voi olla ihan kiva tietää, mitä toinen tunsi, mutta enää ei ehdi alkaa pyörittelemään mielessä ”pitäisikö vai eikö pitäisi” -pyörremyrskyä. Mutta jos tunnustuksen jälkeen vieläkin nähdään säännöllisesti, se tunnustus väkisinkin vaikuttaa siihen mitä toisesta ajattelee tai tuntee näkemistilanteissa. Todennäköisesti ne näkemistilanteet joko menisivät vaivaantuneiksi välttelyiksi tai etenisivät suhteeksi.

No katsot ja puntaroit kumpi parempi siis henkisesti sulle. Voisin kertoa työkaverilleni ihastuneeni häneen. Jos oma elämä nyksän kanssa epätyydyttävää niin miksi en saisi saada tyydyttävää elämää vaikka kumppania vaihtamalla.

Ai mitä kannattaa tehdä? Ei mitään. Ihastuksia tulee ja menee. Ei niiden perään kannata juosta.

Vierailija kirjoitti:

Se on tunne. Ihminen voi päättää, mitä tunteelle tekee, vaikka itse tunnetta ei voi poistaa.

Minulle työkaveri ilmoitti ihastumisesta. Myönsin tuntevani samoin ja etten silti aio ryhtyä mihinkään.

Ihastus on nyt laimentunut ja ollaan vain kavereita.

Ainakin minä ihastun helposti. Annan vain tunteiden mennä ja tulla. Piristäähän se aina toki ihastua. Mutta ei sitä silti tarvitse pettää.

Hei voitko kertoa lisää? Kauanko meni aikaa siihen, että ihastus laimeni? Millaisessa tilanteessa tunnustitte tunteenne ja miten siitä jatkoitte?

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun työkaverisi saisi kosketella sua käteen ja selkään tai yhtään mihinkään. Tuollainen koskettelu on hyväksikäyttöä siinä mielessä, että sillähän niitä tunteita juuri lietsotaan, varastetaan toisen sydän ja pidetään huolta siitä, ettei kosketuksen kohde enää unohda sitä koskettelijaa. Eli ei ole työpaikalla ok kosketella, vaikka olisi ihastusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen niin ihastunut työkaveriini, että ihan pelkään mitä tapahtuisi, jos tuntisi samoin ja kertoisi sen mulle.

En aio pettää enkä halunnut varsinaisesti ihastua. Joskus kun on pitkä (itellä jo 20v. liitto takana 17-vuotiaasta alkaen) parisuhde niin joku uusi, hiukan erilainen ja sopivasti samanlainen ihminen tuntuu ihan mahtavalta seuralta.

Ne perhoset ja joskus kun sopivassa tilanteessa koskee vaikka käteen tai selkään niin ei sitä fiilistä oikein voi kuvailla. Vaikka se oma puoliso onkin se kaikkein rakkain ja tärkein.

Itse olen ollut elämässäni vain tämän yhden miehen kanssa, jonka kanssa on lapsetkin ja koko elämä rakennettu. Haaveena on vanheta yhdessä.

En tiedä onko mies koskaan ihastunut toiseen, olen ajatellut että niin kauan kuin olen parisuhteen kulmakivet (huumori, arvot ja seksi) ovat kunnossa niin pettämistä ei tapahdu.

Valitettavasti työkaverini on vain niin ihana ja kun työkin on raskasta, tämä AIKA on raskasta ja tulevaisuus aika ankea tällä hetkellä, on ihanaa kun on joku jonka kanssa voi elää siinä "kuplassa". Eli töissä saan haaveilla ja olla ihastunut, ehkä se menee aikanaan ohi.

Mutta jos työkaveri sanoisi yhtäkkiä jotain...en tiedä, menisi varmaan kaikki pilalle. Ei se uusikaan suhde ikuisesti olisi mitään hurmiota ja heittäisinkö menemään kaiken mitä on oman miehen kanssa saatu aikaan? En.

Eli järki käteen, vaikka se hirveästi houkutteleekin sanoa jotain.

Aina voi osoittaa teoin että toinen on tärkeä, olla tukena ja elämässä mukana. Sellainen kiva ihminen siellä töissä.

Pitkä viesti, mutta ymmärrän niiiiin hyvin miltä ap:stä tuntuu.

No ei tämä mun työkaverini mua koskettele kovinkaan paljon. Kyllähän joskus tulee vaan tilanteita, että toiseen tulee koskettua, taputettua selkään kevyesti tms.

Ei mua haittaa jos muhun kosketaan. Ja kun tarkemmin ajattelen, niin muhun kosketaan yllättävän paljon! Siis monikin taputtaa mua olkapäästä. Olen aika lyhyt, johtuisiko siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisi ihan hyvä, jos meitä varattuja ihastuneita rangaistaisiin oikein kunnolla, varsinkin jos ollaan niin röyhkeitä, että kehdataan mennä ihastumaan työkaveriin. Ihan tahallaanhan me ollaan se menty tekemään. R a I p p a rangaistus olisi ihan minimi, sais työkaveritkin hiukan ohjelmaa kahvitauolle. Jos ei tämä tehoa, niin sitten julkinen k I v I t y s.

Okei tuo kiv itys oli vähän liikaa mutta mielelläni antaisin karttakepillä sormille ja laittaisin nurkkaan häpeämään. Ehkä tukkapöllyä jos hiukset on muutenkin homssuisesti.

Siellä opehuoneessa on varmaan aika hurja meno. Karttakepitystä ja tukkapöllyä kaffettelun lomassa.

Hauskaa työpäivää kaikille sinkuille ja varatuille, ja muistakaa, Let’s be careful out there!

Pitkissä ja onnellisissakin parisuhteissa tulee hetkiä, jolloin ihastuu toiseen henkilöön. Yleebsö kemiaa on, mutta kannattaa muistaa ajatus siitä, että olet ihastunut omaan mielikuvaasi hänestä. Onko se oman suhteen kariutumisen väärti jahdata jotain, mitä ei välttämättä edes ole?

Mitäs jos miettisit tarkemmin, että mistä syystä ihastut häneen? Onko sinulla ehkä tarvetta vähän maustaa omaa parisuhdettasi? Jos suhteessasi ei mene hyvin, onko jotain tehtävissä asialle eli onko kyse lähinnä vain perinteisestä tilanteesta, ettei ole muistettu kiireessä hoitaa omaa parisuhdetta. Olette kuitenkin joskus toisiinne ihastuneet. Mitäs, jos tutustuisit puolisoosi uudestaan. Kysy, miten hän voi ja keskustelkaa erilaisista aiheista. Saatat yllättyä, että sinulle on muodostunut mielikuva siitä, millainen oma puolisosi on, vaikka hänkin kokee päivittäin elämää sekä tunteiden kirjoa.

Mä suosittelisin kertomaan. Aikanaan 10 vuotta sitten ihastuin täysin varattuun työkaveriini ja itsellänikin oli vaihtelevia seurustelukumppaneita. Huomasin, että myös työkaverilla saattoi jollakin tasolla olla kiinnostunut minusta, mutta en koskaan uskaltanut ottaa asiaa esiin. Ajattelin, että varattulle tunteista kertominen on todella moraalitonta. Lopulta ajattelin, että en kuitenkaan kelpaa työkaverilleni ja hän olisi tehnyt aloitteen, jos olisi halunnut. No kymmenen vuoden jälkeen edelleen kaduttaa, etten keskustellut asiasta. Ei se ihastuminen mihinkään häviä, ennemminkin jäi tunne, että jäin jostain upeasta paitsi. 

Jälkikäteen olisin mieluummin ottanut pakit kuin 10 vuotta jossittelua. 

For better, for worse (?), but I’m going to forever hold my peace.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisi ihan hyvä, jos meitä varattuja ihastuneita rangaistaisiin oikein kunnolla, varsinkin jos ollaan niin röyhkeitä, että kehdataan mennä ihastumaan työkaveriin. Ihan tahallaanhan me ollaan se menty tekemään. R a I p p a rangaistus olisi ihan minimi, sais työkaveritkin hiukan ohjelmaa kahvitauolle. Jos ei tämä tehoa, niin sitten julkinen k I v I t y s.

Okei tuo kiv itys oli vähän liikaa mutta mielelläni antaisin karttakepillä sormille ja laittaisin nurkkaan häpeämään. Ehkä tukkapöllyä jos hiukset on muutenkin homssuisesti.

Mm. Iranissa ja Indonesiassa harrastavat samaa julkista piiskausta ja kepitystä omasta islamilaisesta mielestään, moraalisesti hairahtuneille.

Minä ihastuin varattuna. Pari vuotta ihastelin salaa, mutta sitten oli pakko kertoa. Aloimme viestitellä ja soitella. Ilmoitin exälle erohaluni 20 vuoden suhteesta ennen kuin suhde meni sen pidemmälle.

Erosin, ja elämä alkoi. Rakkaani kanssa olen edelleen yhdessä vuosien jälkeen.

Nyt pikkujoulukautena näitä houkutuksia taas riittää, taitaa olla melko yleistä työpaikoilla.

Vierailija wrote:

MIKSI pitäisi päästä asia tunnustamaan? Mitä sillä tavoittelisit? Oletko valmis eroamaan nykyisestä tai jos et, niin mitä ihmettä ajattelit tuosta sanomisesta hyötyväsi???

Ihastuneen mieli on erikoinen. Ainakin minulla on ollut sellainen palava halu tai pakottava tarve kertoa ihastukselleni, kuinka ihana hän on ja mitä ajattelen hänestä. Siinäkin tapauksessa, että tietää että juttu ei voi edetä (esim. koska toinen on varattu).

Ei sillä mitään välttämättä tavoittele tai luule hyötyvänsä ainakaan loogisesti ajatellen. On vain valtava sisäinen tarve sanoa jotain. Mielestäni fiksuin tapa tuollaisessa tilanteessa on ilmaista pitävänsä toisesta, mutta kaverillisesti. Tällöin saa sanottua sen, että pitää toisesta, mutta suhdetta voi jatkaa kaveripohjalta eikä kummallakaan ole kiusallinen olo.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Unohda koko juttu.

 

Seuraisiko siitä jotain pahaa jos kertoisi mitä tuntee?

Tilanne voi olla hyvinkin kiusallinen molemmille jos tunteet ei ole molemmin puolisia ja joutuu antamaan ja saa pakit työkaverilta.

Vierailija wrote:

Pitkissä ja onnellisissakin parisuhteissa tulee hetkiä, jolloin ihastuu toiseen henkilöön. Yleebsö kemiaa on, mutta kannattaa muistaa ajatus siitä, että olet ihastunut omaan mielikuvaasi hänestä. Onko se oman suhteen kariutumisen väärti jahdata jotain, mitä ei välttämättä edes ole?

Mitäs jos miettisit tarkemmin, että mistä syystä ihastut häneen? Onko sinulla ehkä tarvetta vähän maustaa omaa parisuhdettasi? Jos suhteessasi ei mene hyvin, onko jotain tehtävissä asialle eli onko kyse lähinnä vain perinteisestä tilanteesta, ettei ole muistettu kiireessä hoitaa omaa parisuhdetta. Olette kuitenkin joskus toisiinne ihastuneet. Mitäs, jos tutustuisit puolisoosi uudestaan. Kysy, miten hän voi ja keskustelkaa erilaisista aiheista. Saatat yllättyä, että sinulle on muodostunut mielikuva siitä, millainen oma puolisosi on, vaikka hänkin kokee päivittäin elämää sekä tunteiden kirjoa.

Paljonhan se on kiinni siitä nykyisestä suhteesta onko se sen väärti että sitä kannattaa jatkaa.

Sitten nussittaan vaan se.ohimenevä tunne pois alta, kyllä se tuon jälkeen laantuu. Yksi nopea sotku ja nopea pesaisu.   

Minä olen ollut jo 10 v ihastunut työkaveriini. Tunteet ei laimene, kun nähdään ja jutellaan joka päivä. En tiedä onko toinen kiinnostunut minusta, koska ei olla ikinä puhuttu tästä. Luultavasti ei, koska hänellä on oma perhe.