Onko vain huonoitsetuntoisilla ihmisillä itsetunto?
Kuka muka pohtisi itsestään jotain asioita, vaikkapa sellaisia että miten suoriutuu muihin verrattuna tms? Kuka muka vertaisi itseään muihin alunperinkään? Kuka muka pohtisi jotain sellaisia että "pärjäänköhän mä hyvin vai huonosti"? Kuka muka pohtisi jotain sellaisia kuin "minä vs sinä" - "parempi vs huonompi"?
JOS ihminen alunperinkään pohtii mitään tuollaista, niin hänhän on syvällä sisimmässään varmaan aivan älyttömän epävarma itsestään, varmaan läpikotaisin täynnä jotain itseinhoa. Eihän silloin ole mitään väliä sillä että näyttääkö se itsetunto ulospäin hyvältä vai huonolta, koska perimmiltään kaikki itsetunto johtuu aivan hirvittävästä sisäisestä epävarmuudesta. Jos ihmisellä on itsetunto niin hän on aivan kauhean sairas. Ei silloin todellakaan ratkaisu löydy sosiaalisesta vertailusta, vaan se sairaus on sen yhden ihmisen sisällä, hän tarvitsee apua ihan vain itsensä kanssa, oman sisimpänsä parantamisessa. Miksi ihmiset menevät alunperinkään sosiaalisiin tilanteisiin jos he ovat niin sairaita että heidän tarvitsee vertailla itseään muihin? Sairaana pitäisi vetäytyä pois sosiaalisuudesta kunnes paranee.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Koska moni ihminen on samanlainen, oikeastaan me kaikki olemme hyvin paljon samanlaisia, kun saa vertaistukea huomaa että muitakin on samassa jamassa, ihminen on laumaeläin ja hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen yleensä vain siksi että voi hyvin, kokee kuuluvansa johonkin.
Ihan jokaisella on itsetunto, jokainen pohtii omaa elämää, käytöstään, arvostelee itseäänsä, psykopaatti ehkä ei...
Jos nää ajatukset ovat jatkuvia silloin on ongelmia itsetunnon kanssa. Esim on empaatiaa vaikka pyytää anteeksi jos huomaat että sun sanat on loukannut jotain toista. Mutta on sairasta olla jatkuvasti pahoillaan kaikesta.
Hohoo, olen psykopaatti!
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska moni ihminen on samanlainen, oikeastaan me kaikki olemme hyvin paljon samanlaisia, kun saa vertaistukea huomaa että muitakin on samassa jamassa, ihminen on laumaeläin ja hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen yleensä vain siksi että voi hyvin, kokee kuuluvansa johonkin.
Ihan jokaisella on itsetunto, jokainen pohtii omaa elämää, käytöstään, arvostelee itseäänsä, psykopaatti ehkä ei...
Jos nää ajatukset ovat jatkuvia silloin on ongelmia itsetunnon kanssa. Esim on empaatiaa vaikka pyytää anteeksi jos huomaat että sun sanat on loukannut jotain toista. Mutta on sairasta olla jatkuvasti pahoillaan kaikesta.Hohoo, olen psykopaatti!
t. ap
Niin taidat olla. Itsehän sen sanoit.
Toivoisin jatkoa keskusteluun...
ap
En usko, että sosiaalisuudesta vetäytyminen auttaa itsetunnon nostamiseen. Ihmisestä pukkaa tulemaan entistä ujompi, arempi ja ihmisiä suorastaan pelkääviä, jos he elävät erakkona.Erakoilla usein myös mielenterveys alkaa heittelemään, ja vainoharhaisuus astuu kuvioihin mukaan. Sittenpä sitä jo onkin aika kusessa, kun alkaa kuvittelemaan ihmisistä kaikenlaista pahaa,kuten salaliittoteorioita.
Ei itsensä ja muiden vertailu ole kiinni itsetunnosta (ja kyllä myös hyväitsetuntoisilla on itsetunto) vaan rationaalisesta hyödystä: on järkevää miettiä, kuka on hyvä jossain ja kuka ei. Menen mieluummin hyvän ja koulutetun lääkärin leikattavaksi kuin jonkun satunnaisen naapurin tai enkeliparantqjahörhön. Ostan mieluummin talon rakentamista osaavalta kuin joltain jonka murju homehtuu jo ennen valmistumistaan. Jne. On myös hyvä tietää, missä minä olen hyvä (verrattuna muihin) ja mitä minun siis kannattaa tehdä ja toisaalta mitä pitää opetella lisää.
EI KANNATA sulkea silmiään ja hokea, että kaikki ovat kaikessa yhtä hyviä. Eivät ole. Kaikki ovat ihmisinä yhtä arvokkaita, mutta kyllä meistä toiset ovat taitavampia kuin toiset yhdssä ja toiset taas jossain muussa asiassa.
Hyvä itsetunto ei myöskään ole kuvitelma siitä, että on täydellinen, vaan tietoisuus siitä, missä on hyvä, missä kaipaa harjoitusta, mikä on vain kivaa ajanvietettä ja mihin ei edes viitsi panostaa.
Kai se itsetunto on vähin kuin hengitysilma. Jos asia on kunnossa, siihen ei kiinnitä huomiota.
Koska moni ihminen on samanlainen, oikeastaan me kaikki olemme hyvin paljon samanlaisia, kun saa vertaistukea huomaa että muitakin on samassa jamassa, ihminen on laumaeläin ja hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen yleensä vain siksi että voi hyvin, kokee kuuluvansa johonkin.
Ihan jokaisella on itsetunto, jokainen pohtii omaa elämää, käytöstään, arvostelee itseäänsä, psykopaatti ehkä ei...
Jos nää ajatukset ovat jatkuvia silloin on ongelmia itsetunnon kanssa. Esim on empaatiaa vaikka pyytää anteeksi jos huomaat että sun sanat on loukannut jotain toista. Mutta on sairasta olla jatkuvasti pahoillaan kaikesta.