Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luuletteko oikeasti vaan katoavan tyhjyyteen kuoleman jälkeen?
29.11.2021 |
Mitä merkitystä tällä meneillään olevalla elämällä olisi jos vaan häviätte kuoleman jälkeen?
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa elää tätä elämää eikä murehtia kuolemaa.
Ainoa mahdollinen elämän tarkoitus on siis, että se jatkuisi ikuisesti?
Ei tällä olekaan mitään merkitystä. Miksi pitäisi olla?
Kyllä, tai oikeastaan vain lopun olemasta olemassa. En siis mene mihinkään tyhjyyteen. En mene yhtään minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuolet tietoisuus sinussa tuhoutuu, eikä jää jäljelle mitään muuta, kuin tekemäsi asiat ja jälkeläisesi.
Millään muulla, kuin tällä hetkellä ole merkitystä. Tuhlaa elämäsi harkiten.
Se on itseasiassa ainoa looginen vaihtoehto.
Koska "minä" olen yhtä kuin aivotoimintani, aivojeni sammuessa lakkaan olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme yksi pieni väliporras evoluutiossa. Meidän tehtävämme on tuottaa kehittyneempiä jälkeläisiä, ei sen jalompaa tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mikä pakonomainen vimma ihmisillä on keksiä teorioita kuoleman jälkeiselle ajalle. Ihminen syntyy ja ihminen kuolee. Niin kuin ei ollut tietoisuutta ennen syntymää, sitä ei ole myöskään kuoleman jälkeen. Simppeliä, luonnollista ja järkeenkäypää.
Elämä on merkitys.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä kuolemakultteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ne suuret asiat jotka olen tehnyt jäävät minun jälkeeni. Ja se ei ole vähän se.
Toivon näin. En haluaisi elää jotain kuolemanjälkeistä elämää enää. Tämä elämäkin on jo tarpeeksi perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerta kaikkiaan tiedä. Joskus tuntuu, että se siinä kun suohon kerran mätkähtää. Joskus tuntuu, että tietoisuus voisi jotenkin vaikka jatkuakin. Ehkä psyykkeeni ei kestä varmuutta siitä että kaikki on loppu kun kuolee.
En minä tyhjyyteen katoa vaan maadun. Lopulta joka ikinen atomini on palannut luonnon ja maailmankaikkeuden kiertokulkuun. Olen siis periaatteessa olemassa niin kauan kuin maailmankaikkeus on olemassa.
Ei kuoleman jälkeen mihinkään tyhjyyteen katoa vaan pannaan kuoppaan ja omaisille tarjotaan kahvia.
Vain tällä hetkellä on merkitystä. Tämähän on ihanaa kun voi tehdä kaikenlaista. Ja jäähän meistä jäljelle se miten me vaikutettiin toisiimme. Kaikki hyvät ja huonot asiat ja niiden liikuttama energia. Kun kuollaan, niin elimistö hajoaa takaisin materiaksi ja lopulta pelkäksi energiaksi ja leviää ympäriinsä. Pienet hiukkaset taas joskus kasaantuu yhteen uudeksi elämäksi. Näin materia jatkaa kulkuaan, syntyy, kuolee, syntyy taas.
Kukaan ei ole täällä kristinuskoinen ja usko taivaaseen ikuisen onnen rakkauden paikkaan?
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitä sitten pitäisi luulla? Ei kaikella vain ole mitään suurempaa tarkoitusta.