Lue keskustelun säännöt.
Miksi yh-perheen lapset pärjäävät huonommin
Kommentit (48)
Itse olen YH ja ylpeä. Niiku e ymmärrä miten deittimarkkinoil ihmiset sanoo mulel ei kun lapset tekee musta vahvemman ja paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin lapseni pärjäävät koulussa, urheilussa ja kavereiden kanssa. Olemme asuneet kolmisin siitä asti kun olivat 2 ja 4v. Isäänsä näkevät muutamana päivänä kuukaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen YH ja ylpeä. Niiku e ymmärrä miten deittimarkkinoil ihmiset sanoo mulel ei kun lapset tekee musta vahvemman ja paremman.
Tässä tämä yh-taso näkyy hyvin, tuskin omenat puusta kauas putoavat, varsinkin kun se parempi osapuoli on lähtenyt pois kasvatushommista.
Miten mittaat, että yh-perheen lapset pärjäävät huonommin? Mihin perustät väitteesi?
Tuntemani yh-äiti asuu omakotitalossa Tampereella melko hyvällä asuinalueella. Kiva talo ja hyvin laitettu piha. Hyvässä ammatissa. Lapset ihan tavallisia ja hyvin pärjääviä.
Toinen yh-äiti on jo lapsensa maailmaan saattanut mutta hän arkkitehti ja sen mukainen omistusasuntokin.
Tiedän myös niitä jotka asuu kaupungin vuokratalossa. Mutta eipä se elämä parisuhteessakaan ollut näillä sen kummempaa.
Niin ja tiedän myös yhden joka asuu kaupungin vuokratalossa helppouden takia. Hänellä 2 sijoitusasuntoa kuitenkin. Lapset hyvin hoidetut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen YH ja ylpeä. Niiku e ymmärrä miten deittimarkkinoil ihmiset sanoo mulel ei kun lapset tekee musta vahvemman ja paremman.
Tässä tämä yh-taso näkyy hyvin, tuskin omenat puusta kauas putoavat, varsinkin kun se parempi osapuoli on lähtenyt pois kasvatushommista.
No onpa tosiaan parempi vanhempi, kun hylkää oman lapsensa. Ihmissaastaa ne on.
Oppii elämään vain toisen sukupuolen näkemyksen mukaan, yleisemmin naisen näkemyksen mukaan aika harvinaisia on tapaukset jossa mies on yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille tuli ero, kun toinen vanhemmista oli väkivaltainen ja toinen mielenterveysongelmainen. Ihan sama kummalle vanhemmalle lapset jäivät, niin ei niillä lähtökohdilla menestyjiksi kasveta.
Jos olisi kolme vanhempaa / kolmen vanhemman resurssit ja tulotaso, pärjäisivät ehkä keskimäärin vielä paremmin?
Ehkäpä jopa kaksi huonohkoa ja varsin vajavaista vanhempaa on lapsen kannalta parempi kuin yksi "ihan ok" vanhempi? Tuota olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin.
Kannattaisi ehkä verrata pärjäämistä samantyyppisiin perhekuvioihin, joissa puolisot elivät ennen eroaan. Yksilötasolla voivat pärjätä paremmin eron jälkeen kuin liitossa olisivat pärjänneet perheenä. Ehkä taustalla on enemmän riitaisuutta ja traumoja, jotka on saatu ennen eroa jo sen huonon ydinperheajan kuluessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille tuli ero, kun toinen vanhemmista oli väkivaltainen ja toinen mielenterveysongelmainen. Ihan sama kummalle vanhemmalle lapset jäivät, niin ei niillä lähtökohdilla menestyjiksi kasveta.
Miten määrittelet "menestyjän"? Riittääkö akateeminen koulutus ja joku kohtalainen työpaikka sekä pieni kaveripiiri vai pitääkö olla hienompikin ura?
Tästähän löytyy täysin päinvastaista tutkimustulosten vaikka kuinka paljon. KVG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille tuli ero, kun toinen vanhemmista oli väkivaltainen ja toinen mielenterveysongelmainen. Ihan sama kummalle vanhemmalle lapset jäivät, niin ei niillä lähtökohdilla menestyjiksi kasveta.
Lähes kaikilla ihmisillä on joskus mielneterveysongelmia. Miten määrittelet "mielenterveysongelmaisen"? Tarkoittaako se koko elämän jatkuvaa ongelmaa ja kuinka vakava ongelman pitää olla? Yleensä masennukset ja ahdistukset tuppaavat parantumaan viimeistään muutamassa vuodessa. Vakavasti psykoottisilla tai skitsofreenikoilla on harvemmin perhettä edes ja yleensä he eivät edes asu kotona, vaan ovat hoidon piirissä.
Miten "väkivaltainen" määritellään? Riittääkö yksittäinen väkivaltainen tilanne vai pitääkö olla jatkuvaa?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itselläni ei ole tapana luokitella ihmisiä noin yksioikoisesti.
Vierailija kirjoitti:
No kylläpä on nyt taas ihmetyksen aihe.
Se yksinhuoltaja tekee kahden ihmisen työn, eikä veny kaikkeen.
Lapset saa yksinkertaiesti vähemmän.
Vielä jos se yh on luuseri kuten minun äitini, ei saa yhtikäs mitään.
Tämä on oikeasti aika hyvä analyysi. Oma lapseni kun aloitti koulun, niin huomasin isoja eroja hänen ystävissään juurikin tuossa, että kuinka paljon vanhemmat jaksoivat/viitsivät häneen panostaa. Meillä tuo lapsi oli ainokainen, joten aikaa ja energiaa oli meillä molemmilla hänen kanssaan. Toki on aina yritetty pitää mielessä sekin, että liikaa emme puutu, itsenäistyminenkin on tärkeää.
Sivussa tuli välillä huollettua (ruokaa, haettiin unohtuneita luistimia yms. ) muutamaa lapsen ystävää, joilla oli vähän eri tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin etävanhempana voi lähtee vaikka risteilylle tapaamisviikonloppuna ilman lasta.
Tai vaikka viettää uuden naisystävän kanssa vklp kaksin.
Ei tuu edes sakkoo :DD
M22
Vierailija kirjoitti:
Näin etävanhempana voi lähtee vaikka risteilylle tapaamisviikonloppuna ilman lasta.
Tai vaikka viettää uuden naisystävän kanssa vklp kaksin.
Ei tuu edes sakkoo :DD
M22
Pidähän sen uuden tyttöystäväsi kanssa ehkäisystä parempaa huolta, niin ei tule uusia huollettavia. Ensin pitää kasvaa aikuiseksi ennen kuin on kypsä vanhemmaksi.
Missäs tämmönen tilasto on nähtävillä? En ihan allekirjoita tota ,ilman faktaa. Ei se parisuhteessa eläminen välttämättä tuota lapselle mitään lisäarvoa. Joskus se voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Missäs tämmönen tilasto on nähtävillä? En ihan allekirjoita tota ,ilman faktaa. Ei se parisuhteessa eläminen välttämättä tuota lapselle mitään lisäarvoa. Joskus se voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto.
Paljon helpompaa keskittyä omaan ja lasten hyvinvointiin kun mieslapsi ei enää pyöri nurkissa.
Nojaa....
Meillä lapsilla meni huonosti kun oltiin eksän kans vielä kimpassa ne pari viimeistä vuotta. Lapset kärsi huonosta perhedynamiikasta ja sen tuomista ongelmista. Kaikilla oli kurja olla.
Kun erottiin ja muutin lasten kanssa asumaan niin homma alkoi toimia. Lapsille tuli energiaa, motivaatio kouluun ja harrastuksiin. Iloisuutta ja onnellisuutta tuli roppakaupalla vaikka isäsuhde kutistui olemattomiin ja lopulta katkesi lasten omasta halusta. Myös minä voimaannuin ja se näkyi myös hyvänä äitinä olemisena.
Ero oli meillä paras ratkaisu ikinä ja kyllä mun lapset pärjää yh-perheessä paremmin kuin aikoinaan ydinperheessä.
Ja jos joku ehdottaa tätä "miksi teit lapset paskan miehen kanssa" jargoniaa, niin sanoppa muuta. Sitä kuvittelee nuorena ja hölmönä muuttavan miehen pahat tavat (renttuus, alkoholi). Aikoinaan miehen kanssa oltiin nuoria ja rakastuneita, haaveiltiin suurista, mutta totuus iski päin kasvoja.
No menneet ovat menneitä ja tulevaisuus edessä, nyt eletään tätä päivää ja mun lapset voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kylläpä on nyt taas ihmetyksen aihe.
Se yksinhuoltaja tekee kahden ihmisen työn, eikä veny kaikkeen.
Lapset saa yksinkertaiesti vähemmän.
Vielä jos se yh on luuseri kuten minun äitini, ei saa yhtikäs mitään.
Tämä on oikeasti aika hyvä analyysi. Oma lapseni kun aloitti koulun, niin huomasin isoja eroja hänen ystävissään juurikin tuossa, että kuinka paljon vanhemmat jaksoivat/viitsivät häneen panostaa. Meillä tuo lapsi oli ainokainen, joten aikaa ja energiaa oli meillä molemmilla hänen kanssaan. Toki on aina yritetty pitää mielessä sekin, että liikaa emme puutu, itsenäistyminenkin on tärkeää.
Sivussa tuli välillä huollettua (ruokaa, haettiin unohtuneita luistimia yms. ) muutamaa lapsen ystävää, joilla oli vähän eri tilanne.
Niin. Yksi lapsi. Sen hoitaa vaikka silmät kiinni, jos ei oo erityislapsesta kyse. Siis ihan yksinään yhden. Sitten jos perheessä on monta tenvaa ja vaikka olis kaksikin aiuista, ni kyllä se välillä sellasta sirkusta on, että oksat pois.
Ja varsinkin, jos on näitä erityispiirteitä (add, adhd, asperger) semmosen yhden lapsen "hoitmainen " tuntuu jo siltä, että siinä samassa on vähintään ne neljä.
Joten kaikki riippu täysin tilanteesta ja lapsista. Ei se parisuhde itsessään takaa yhtään mitään, kuika ne lapset pärjää. Siihen vaikuttaa siis ihna kaikki mahdollinen
No kylläpä on nyt taas ihmetyksen aihe.
Se yksinhuoltaja tekee kahden ihmisen työn, eikä veny kaikkeen.
Lapset saa yksinkertaiesti vähemmän.
Vielä jos se yh on luuseri kuten minun äitini, ei saa yhtikäs mitään.