En jaksa tätä oravanpyörää
Aamulla töihin, illalla töistä pois väsyneenä, nyhjään illan kotona, enkä saa mitään aikaan ja seuraavana päivänä sama rumba. Viikonloppuisin nukun pois univelkoja. Mikä idea tässä koko elämässä edes on?
Kommentit (47)
No voi voi, ei elämän kuulu olla kivaa. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen itsesäälissä rypemisen.
Ala tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Se on taikatemppu, jolla jaksaa.
Heittäydy nautiskelevaksi työttömäksi, mikäli mahdollista.
Sellaista se arki on. Tee se minkä voit elämäsi tekemiseksi mukavaksi. Esim muuta lähelle työpaikkaa niin on ainakin yksi riesa vähempi.
No jäät pois töistä sitten. Ongelma ratkaistu. Ehdit kännätä päivät lähiöbaarissa ja unohtaa murheet alkoholin avustuksella.
Yleistä näin marraskuussa tuollaiset tuntemukset.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, ei elämän kuulu olla kivaa. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen itsesäälissä rypemisen.
Aika järkyttävä asenne sulla. Kyllä mun mielestä elämän todellakin kuuluisi olla kivaa, vaikkei näin aina olekaan. Suosittelen alottajalla vakavaa pohdintaa, miten oikeasti haluaa elää ja sitten tehdä tarvittavia muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Se on taikatemppu, jolla jaksaa.
Kaikki työnantajat ei suostu tuohon. Ei minunkaan suostunut. Sanoin että hommat voit sitten tehdä keskenäsi, otin lopputilin. Siitä on jo yli 2 vuotta, en ole vieläkään jaksanut katsella uutta työtä, voi olla etten katselekaan. Tehkööt nuoremmat.
Ei jaksa kukaan muukaan, et ole ainoa. Sen näkee mielenterveysongelmien jatkuvasta yleistymisestä.
Onneksi päätin opiskella 10 vuotta niin saa vähän siirrettyä.
Töissä olen ihmisiä seurattuani tullut siihen tulokseen, että jotkut, jopa perhellisetkin ihmiset, eivät muuta ajattele kuin työtä
Kuinka pitkään sinulla on jatkunut työstä johtuva kuormitus? Eihän se ole oikein että kaikki vapaa-aika menee työstä palautumiseen jos ei jaksa enää tehdä mitään itselle mielekästä, silloin työ ottaa enemmän kuin antaa. Jos työn kuormitus vaikuttaa myös vapaa-aikaasi ja kokonaisvaltaisesti elämääsi niin oletko miettinyt työn kuormittavuuden vähentämistä jos se on mahdollista ja työterveyshuoltoon yhteyden ottamista?
Ihan on samat fiilikset, ollut jo vuosia. Olen ikäänkuin jossakin helvetillisessä limbossa josta en pääse pois, ei vain ole voimia tehdä mitään isoja ratkaisuja kuten avioero tmv. Ja kun ei sinällään hätää ole, ollaan vain kuin kaverit, siinä se. En usko enkä luota itseeni tarpeeksi ja sitten ma-pe työrumba, en yksinkertaisesti jaksa mitään muuta. Olen ihan loppu, loppu ja aika iloton ja toivoton.
Heittäydy vapaalle ja ala työttömäksi. Joo on vähemmän rahaa käytössä, mutta sulla on vapaus. Pienelläkin rahalla saa kivaa ja jos on säästeliäs niin isompaakin hankintaa voi tehdä.
t. Elämästä nauttiva työtön
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Se on taikatemppu, jolla jaksaa.
Tämä on oikeasti totta. Jostain syystä se yksi ylimääräinen lomapäivä on todella virkistävä. Viikonloput ei enää tunnu liian lyhyiltä vaan juuri sopivilta. Mä käyn siis nykyään töissä tiistai-perjantai. On huikea tunne kun voi sunnuntai illlalla valvoa ja maanantaina nukkua pitkään!
Vierailija kirjoitti:
Ihan on samat fiilikset, ollut jo vuosia. Olen ikäänkuin jossakin helvetillisessä limbossa josta en pääse pois, ei vain ole voimia tehdä mitään isoja ratkaisuja kuten avioero tmv. Ja kun ei sinällään hätää ole, ollaan vain kuin kaverit, siinä se. En usko enkä luota itseeni tarpeeksi ja sitten ma-pe työrumba, en yksinkertaisesti jaksa mitään muuta. Olen ihan loppu, loppu ja aika iloton ja toivoton.
Oletko miettinyt työterveyshuoltoon yhteyden ottamista? He voisivat auttaa. Ei kaikkea tarvitse jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päätin opiskella 10 vuotta niin saa vähän siirrettyä.
Mä oon nyt kahdeksatta vuotta yliopistossa. Kohta pitäisi jo mennä töihin:(
N27
Homma jotain stimulantteja (piristäviä lääkkeitä). Sitten jaksaa painaa.
Kertoo yhteiskuntamme sairaasta suorittamisesta ja koko elämän läpi jatkuvasta kilpailusta, joka vain lisää mielenterveysongelmia.