En jaksa tätä oravanpyörää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Se on taikatemppu, jolla jaksaa.

Tämä on oikeasti totta. Jostain syystä se yksi ylimääräinen lomapäivä on todella virkistävä. Viikonloput ei enää tunnu liian lyhyiltä vaan juuri sopivilta. Mä käyn siis nykyään töissä tiistai-perjantai. On huikea tunne kun voi sunnuntai illlalla valvoa ja maanantaina nukkua pitkään! 

Miten helpolla voi neuvotella itselleen tuollaisen neljäpäiväisen työviikon. Ei Suomessa työnantajat suostu siihen!

Vierailija kirjoitti:

Heittäydy vapaalle ja ala työttömäksi. Joo on vähemmän rahaa käytössä, mutta sulla on vapaus. Pienelläkin rahalla saa kivaa ja jos on säästeliäs niin isompaakin hankintaa voi tehdä. 

t. Elämästä nauttiva työtön

Ei oikein onnistu näin perheellisenä.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Se on taikatemppu, jolla jaksaa.

Tämä on oikeasti totta. Jostain syystä se yksi ylimääräinen lomapäivä on todella virkistävä. Viikonloput ei enää tunnu liian lyhyiltä vaan juuri sopivilta. Mä käyn siis nykyään töissä tiistai-perjantai. On huikea tunne kun voi sunnuntai illlalla valvoa ja maanantaina nukkua pitkään! 

Miten helpolla voi neuvotella itselleen tuollaisen neljäpäiväisen työviikon. Ei Suomessa työnantajat suostu siihen!

Tästä oli vasta Ylen uutisissa että esim. Ruotsissa on ihan yleistä, että kun hakee töitä, niin heti kysytään että kuinka monta prosenttia haluaa tehdä ja tällä tarkoitetaan siis sitä, että kuinka monta prosenttia haluaa tehdä täydestä työajasta.

Suomessa en ole ikinä kuullutkaan, että tällaista kysyttäisiin työhaastatteluissa tai työhakemuksissa.

Minä jäin pois työelämästä 31-vuotiaana. Saan hyvää työkyvyttömyyseläkettä ja voin tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Homma jotain stimulantteja (piristäviä lääkkeitä). Sitten jaksaa painaa.

Ja en tarkoittanut siis kofeiinia vaan jotain oikeita stimuja. Kyllä se ero jaksamisessa on ihan dramaattinen. Ainakin mulla on.

Tää varhaiseläkkeellä olo se vasta onkin puuduttavaa. Aina pitää olla tavoitettavissa, koska "ei sulla ole töitä, eikä mitään". Aikaa ei saa kulumaan, vaikka kuinka siivoaisi, tekisi vapaaehtoishommia, askartelisi yms. 

Ja se syyllisyys kaupan päälle, kun työ on ainoa, mikä tekee ihmisestä arvokkaan.

Haloo, mitä velliperseitä te olette. Vain noin 40 v sitten työviikot olivat 48h/vk, lauantaisin töitä ja koulua. Ei ollut astianpesu/pyykkikoneita yms elämää helpottavia asioita. Pyörällä ajettiin töihin  16km mennen tullen, kesät talvet. Mikä tässä nykytyöelämässä muka nyt on niin kuormittavaa, en ymmärrä. Ei elämää kuulu viettää pankolla maaten ja huokaillen. Elämä on mielekästä kun siinä on rytmi ja järki. Katsotte liikaa somea ja höttöä, ei elämä ole kellekään koskaan ollut kovin helppoa, joitain syntymäonnekkaita lukuun ottamatta. Ja tätä nyt elämä vaan on.  Ei tästä tule mitään, jos toiset vaan makoilee pankolla ja muut tekee töitä. Ei kaikki voi masentuneita ja kädettömiä. Ei Suomi olisi koskaan noussut sodan jälkeen jaloilleen jos kaikki olisivat vaan makoilleet ja huokailleet. Hävetkää, ei Suomen itsenäisyys ja hyvin vointi ole itsestään selvyys. Niin makaa kuin petaa. Eikä corona ole mikään tekosyy, on ollut espanjan tautia. isorokkoa ja poliota, aina on selvitty. Mutta ei sen takia että heikot huokailee.

Vierailija kirjoitti:

Tää varhaiseläkkeellä olo se vasta onkin puuduttavaa. Aina pitää olla tavoitettavissa, koska "ei sulla ole töitä, eikä mitään". Aikaa ei saa kulumaan, vaikka kuinka siivoaisi, tekisi vapaaehtoishommia, askartelisi yms. 

Ja se syyllisyys kaupan päälle, kun työ on ainoa, mikä tekee ihmisestä arvokkaan.

Kuulepas nyt:

Sinä voit täysin itse määritellä mikä tekee ihmisen arvokkaaksi ja mikä ei. Mihinkään syyllisyyteen ei ole mitään syytä. Ei sinun tarvitse omaksua samoja arvoja mitkä jollakulla toisella ihmisellä on. 

Ja miten niin ei saa aikaa kulumaan? Mulla ainakin tuntuu menevän päivät yhdessä hujauksessa vaikka en olisi töissäkään.

Hommaa itsellesi joku mukava harrastus ja samalla sosiaalista seuraa siihen liittyen. Joku sellainen harrastus missä tapaa samanhenkisiä ihmisiä.

Miten ihminen ajautuu ap:n tilanteeseen? Olen työtön, jolla rahaa säästössä joten kiire ei töihin ole. Jos tarjoutuu kohdalle sekin on hyvä. Aamut alkaa kävelyllä rannalle aamukahvin jälkeen ja sen jälkeen teen mitä lystään. Ja tämä on mun valinta. Ap voi myös tehdä valintoja eikä ruikuttaa. Vaikka on koronamarraskuu.

Lisää tohon rumbaas vielä laspet. Niiden harrastukset, oma harrastus, kesken työpäivän juokseminen lasten asioilla (hammaslääkärit, labrat, lääkärit) niin tuu sit sanoo ettet jaksa. Jos ei tarvis huolehtia ku itestään, ni kyllä jaksais. Ai niin ja teinien temput.

Se on justiinsa niin kuin Osmokin sanoo, eli toiset meinaa tukehtua työmääränsä alle ja toisille ei sitten lukuisista hakemuksista huolimatta tarjoudu työtä, jonka palkalla pystyy elämään. Työtä pitäisi jakaa osiin useammalle, mutta nyt on meneillään tämä meininki, jossa työntekijöistä imetään kaikki mehut ja voimat ja heitetään sitten työkyvyttömyyseläkkeelle ja tilalle otetaan uusi riistettäväksi.

Uudessa Voima-lehdessä paljon tästä asiaa. Kannattaa lukea ja tuon lehden voi ihan ilmaiseksi hakea.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin pois työelämästä 31-vuotiaana. Saan hyvää työkyvyttömyyseläkettä ja voin tehdä mitä huvittaa.

Paljonko se on? Vai satuiletko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on samat fiilikset, ollut jo vuosia. Olen ikäänkuin jossakin helvetillisessä limbossa josta en pääse pois, ei vain ole voimia tehdä mitään isoja ratkaisuja kuten avioero tmv. Ja kun ei sinällään hätää ole, ollaan vain kuin kaverit, siinä se. En usko enkä luota itseeni tarpeeksi ja sitten ma-pe työrumba, en yksinkertaisesti jaksa mitään muuta. Olen ihan loppu, loppu ja aika iloton ja toivoton.

Oletko miettinyt työterveyshuoltoon yhteyden ottamista? He voisivat auttaa. Ei kaikkea tarvitse jaksaa.

Mitäpä se työterveys tälle voisi, työolot ja työ toki väsyttää ja kuormittaa ihan hirveästi, mutta sellaista se alallamme on eikä siihen mikään työterveys mitään voi. Ja vielä vähemmän he mitään voivat yksityiselämällenikään, enhän itsekään sille mitään voi, kun en vain jaksa/uskalla=limbo.

Ja tästä saa sitten "suuttua" kukin ihan rauhassansa, näin koen ja tunnen ja tätä elän ja voin luvata että paskemmaksi ei kukaan ulkopuolinen oloani voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Se on justiinsa niin kuin Osmokin sanoo, eli toiset meinaa tukehtua työmääränsä alle ja toisille ei sitten lukuisista hakemuksista huolimatta tarjoudu työtä, jonka palkalla pystyy elämään. Työtä pitäisi jakaa osiin useammalle, mutta nyt on meneillään tämä meininki, jossa työntekijöistä imetään kaikki mehut ja voimat ja heitetään sitten työkyvyttömyyseläkkeelle ja tilalle otetaan uusi riistettäväksi.

Uudessa Voima-lehdessä paljon tästä asiaa. Kannattaa lukea ja tuon lehden voi ihan ilmaiseksi hakea.

Kyllä. Koko systeemi on jotenkin ihan päin pers*ttä nykyisin. Kyllä jotenkin järkevämmin pitäisi pystyä yhteiskunnassa asioita hoitamaan. Pitäisi jotenkin suunnitella uusiksi kaikki. Vanhan teollisuusajan systeemi ei toimi enää nykymaailmassa. Osa hukkuu nyt töihinsä ja stressiin ja osa ei edes pääse töihin vaikka yrittää. Ja osa syrjäytyy burn outin seurauksena kokonaan tai on vähintäänkin pitkän pätkän pois työmarkkinoilta. Onko poliitikoilta jotenkin ideat täysin loppu Suomessa?

Yksityisellä sektorilla toimivat lääkärit pystyvät neuvottelemaan itselleen tasan sellaiset työehdot kuin haluavat.

Monet nuoretkin lääkärit tekevät nykyisin 4-päiväistä työviikkoa. Siinä tienaa jo rahaa monen mielestä täysin riittävästi ja sitten jää aikaa paljon enemmän muillekin asioille.

Vaihda hamsteripyörään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäydy vapaalle ja ala työttömäksi. Joo on vähemmän rahaa käytössä, mutta sulla on vapaus. Pienelläkin rahalla saa kivaa ja jos on säästeliäs niin isompaakin hankintaa voi tehdä. 

t. Elämästä nauttiva työtön

Ei oikein onnistu näin perheellisenä.

M

Jos ei oo mitään suuria lainoja niin kyllä onnistuu. Käytätte kaikki säästönne pois ja alatte elää toimeentulotuella. Tähän päälle tulee asumistuki ja kun teillä on lapsia niin kaikkiin tukiin tulee lapsilisää iso määrä ja tähän päälle tietenkin varsinainen lapsilisä. Ja puolisosi tietty pitää myös heittäytyä työttömäksi ja käyttää isot säästöt pois.

Tilillä saa olla jotain 300-600e kuun lopussa niin kela ei pienennä tukia tilillä olevan liian ison rahamäärän takia. Kyllä perheelliset saa paljon rahaa, vaikkeivat mitään tekisi. Kunhan ette ota liian kallista vuokrakämppää niin hyvin pärjää. Ja rahaa ei kannata säästää tilille vaan käteisenä niin Kela ei valita säästöistä. Toimeentulotuella eläessäkin jää rahaa säästöön helposti.

Samalta tuntuu. Asia vain on niin, että köyhä joutuu töitä tekemään tai vaihtoehtoisesti laskemaan elintasonsa hyvin matalaksi esim asumisen suhteen. Eläkkeen kertymistä myös mietin

” Aamulla töihin, illalla töistä pois väsyneenä, nyhjään illan kotona,”

Miten olet illalla töistä tulossa väsyneenä ja nyhjäät kotona samaan aikaan?

Voithan aina palata takaisin kivikaudelle tai perustaa maatilan ja olla omavarainen. Se tosin tarvitsee paljon enem,-n työtä, oikeasti aamuyöstä iltaan. Tai sitten nauttia täst’ mikavasta oravanpyörästä, jossa kaikki tekee jotain ilma, että yksi köy metsällä, laitta ruoan, siivoaa ja hoitaa navetat saman vuorokauden aikana tai makselee oravannahkoilla palveluista.

Vierailija kirjoitti:

Se on justiinsa niin kuin Osmokin sanoo, eli toiset meinaa tukehtua työmääränsä alle ja toisille ei sitten lukuisista hakemuksista huolimatta tarjoudu työtä, jonka palkalla pystyy elämään. Työtä pitäisi jakaa osiin useammalle, mutta nyt on meneillään tämä meininki, jossa työntekijöistä imetään kaikki mehut ja voimat ja heitetään sitten työkyvyttömyyseläkkeelle ja tilalle otetaan uusi riistettäväksi.

Uudessa Voima-lehdessä paljon tästä asiaa. Kannattaa lukea ja tuon lehden voi ihan ilmaiseksi hakea.

Meidän taloudessa on just näin. Mieheni tekee usein ylitöitä ja jatkaa vielä kotona, työtunnit monta kymmentä plussalla. Stressaa ettei silti oikein ehdi tehdä töitään.

Minä teen osa-aikatyötä noin 10 tuntia viikossa ja olen yrittänyt etsiä kokoaikatyötä, mutta ei. Ei tärppää.