Millaisia 80-luvun perheenäidit olivat?

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

...ja kirjoitettuaan tämän hän tajusi että kyse ei ollutkaan kotiäideistä, vaan perheen-.

sama

oli töissä ja töiden jälkeen harrastuksissa. kotona kävi laittamassa ruokaa ja sitten illlalla katsottiin telkkaa.

Lapset syntyivät 1980-luvulla. Kävin töissä, isä jäi nuorimmaisen kanssa 3 vuodeksi hoitovapaalle.

Normaalia perhe-elämää. Laitettiin ruokaa kotona eikä käyty ulkona syömässä saati että olisi tilattu ruokaa kotiin. Kuivatin pyykit sään salliessa aina ulkona.

Tehtiin vapaa-aikana puutarhatöitä, marjastettiin ja sienestettiin, käytiin läheisellä järvellä uimassa. Talvella lapset luistelivat ja olivat pulkkamäessä. Naapureiden ja sukulaisten kanssa kyläiltiin useammin kuin nykyään. Ei tuijoteltu vielä kännyköitä, mutta meillä oli jo tietokone koska tarvitsin sitä myös työn puolesta.

Äidillä oli pieni palkka ja isä päätti kaikesta. Äiti oli niin väsynyt työn ja kodin hoitamisesta, että ei juuri välttämättömyyksiä enempää jaksanut huolehtia. Isä kyykytti, haukkui ja oli väkivaltainen viikonloppuisin kännissä. Rahaa äidin vaatteisiin tai oman itsensä hoitoon ei ollut, eikä ajokorttia. Lasten tarpeet menivät äidin omien tarpeiden ohi. 

Joo-o, meillä siis  oli ongelmia, mutta olisi kiva tietää, oliko kovinkin yleistä. 

Asuimme kaupungissa. Meidän äitimme oli kotiäiti, ja hän oli tietyllä tavalla vanhoillisempi kuin monet kavereideni työssäkäyvät äidit.

Enimmäkseen kavereideni äidit olivat siis töissä, ansaitsivat omat rahansa ja olivat itsellisiä. Ammateiltaan he olivat mm. tarjoilijoita ja pankkivirkailijoita. Jotkut heistä meikkasivat paljon ja polttivat tupakkaa. He kävivät joskus viihteellä pelkästään likkakavereidensa kanssa, mikä siihen aikaan oli uutta. He antoivat lapsilleen paljon taskurahaa ja kotiintuloajat olivat myöhäisemmät kuin esim. meillä. Niihin aikoihin vapaa kasvatus oli tullut muotiin. 

Monet äidit kävivät 80-luvulla iltaisin harrastuksissa, esim. jumpassa ja kansanopiston kielikursseilla. Myös meidän äiti kävi.

Asuimme pienessä kirkonkylässä. Molemmat vanhemmat kävivät töissä. Äiti teki ruuat ja siivosi, isä ulkotyöt, mitä meillä oli paljon. Vanhemmilla oli omat tilit, taloudellinen itsenäisyys oli äidille kunnia-asia. Vanhemmat tekivät suuret hankinnat niin, että rahoittivat ne puoliksi. Samoin kodin ja kesämökin omistivat ja rahoittivat puoliksi.

Mun äiti kävi kahdeksasta neljään töissä. Vapaa-aikoina vei meitä uimahalliin, käytiin serkkujen luona ja mummoloissa. Mutta äitini tykkäsi myös rennoista koti-illoista, saunan ja telkkarin kera.

Äiti tykkäsi leipoa ja kesällä kerättiin paljon marjoja kanssaan leipomista varten ( mut meille lapsille ne oli vaan eväsretkiä lähinnä, ei mitään "nyt sitten on kerättävä ämpäri täyteen " pakottamisia

Äiti myös kutsui aika usein työkavereitaan meille vierailemaan. Ja tykkäsi toisinaan käydä "humputtelemassa" , eli tanssimassa, alkoholia ei oikeastaan käyttänyt juuri lainkaan. tanssimaankin lähtivät pääsääntöisesti aina omalla autolla

Meitä lapsia vei pienestä asti paljon  kirjastoon, teatteriin ja konsertteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Paljon oli silloin kotiäitejä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja heidän lapsensa kävivät myös päiväkodissa.

Mun ja kaikkien kavereiden äidit kävivät töissä, moni loi uraa ja useampi oli yrittäjä. Yksinhuoltajia muistan vain muutaman ja kotiäitejä ei tule mieleen kuin yksi.

Asuimme Helsingissä kantakaupungin alueella ja olen syntynyt 70-luvun alkupuolella.

Uranaisia. Lapset eivät nähneet vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Paljon oli silloin kotiäitejä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja heidän lapsensa kävivät myös päiväkodissa.

Vähän epäilen tuota, että kotiäidin lapset kävivät päiväkodissa. 80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Esim. mun äidillä ei ollut vakipaikkaa, joten mun hoitopaikka vaihtui aina, kun äidin sijaisuus loppui. Mulla oli 5-vuotiaasta koulun alkuun asti 3 eri perhepäivähoitajaa. (Sitä ennen meillä oli hoitaja kotona, mutta kun veljeni meni kouluun, ei enää kannattanut pitää hoitajaa yhtä lasta varten.)

Äitini oli perhepäivähoitaja, joten minä en ollut ikinä missään päiväkodissa tai lastentarhassa, mutta pikkulapsena tietysti oli leikkikavereina niitä hoitolapsia. Myöhemmin koulustakaan ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin.

Olen varmaankin elänyt aika epätavallisen lapsuuden 70-luvulla syntyneeksi tämän vuoksi.

Äitini oli raivohullu juppi. Opin omatoimiseksi 10-vuotiaasta eteenpäin. Talous, ulkomaanmatka-asit ym. olivat kunnossa kyllä mutta se Huuto ja ilkeys.

Oma äitini oli koko 70-luvun kotona, synnyin 70-luvun aivan alussa. 80-luvulla meni töihin sihteeriksi.

Ruoka-ajat olivat tärkeitä. Syödään kotiruokaa kaikki saman pöydän ääressä samaan aikaan.

Jos ei kelpaa, niin sitten et syö mitään.

Muistan kasarilta tuon kaverien äitien ihanan tasaisen arjen. Pääsivät usein töistä klo 14-15 ja tulivat kotiin laittamaan tavallista ruokaa. Kaverit tekivät läksyt ja ilta oli vapaa ihan vaan olemiselle. Olivat läsnä mutta ei kuitenkaan liiaksi. Omassa kodissa oli kauheaa, en jaksa siitä edes kirjoittaa. Muistan kun luin mummun luona jotain Kotiliesi lehtiä missä oli marjapiirakoita, koululaisten välipaloja ja villasukkia. Haaveilin aina että saisi tavallisen lapsen ja nuoren elämän missä kukaan ei hengittäisi koko ajan niskaan ja haukkuisi ja arvostelisi. Kasari oli mulle h*lv*tti :(

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli perhepäivähoitaja, joten minä en ollut ikinä missään päiväkodissa tai lastentarhassa, mutta pikkulapsena tietysti oli leikkikavereina niitä hoitolapsia. Myöhemmin koulustakaan ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin.

Olen varmaankin elänyt aika epätavallisen lapsuuden 70-luvulla syntyneeksi tämän vuoksi.

Minunkin äitini oli perhepäivähoitaja. Meillä oli kolme naapuria ja näissä kaikissa nainen oli pph, joten minun näkökulmastani se oli tosi yleinen ammatti :)

Olen syntynyt 70-luvun ekalla puoliskolla. Äitini hoiti minua ja muutamaa naapurin lasta meillä kotona. Jossain vaiheessa äiti sai töitä kioskista, tämä oli todella hienoa! Oli jännittävää päästä äidin työpaikalle ja joskus sain irtokarkin niistä isoista laatikoista.

Kun menin kouluun, äiti oli jossain toimistossa sihteerinä ja meillä lapsilla oli avain kaulassa. Koulun jälkeen leikittiin pihalla, hypättiin narua tai vaihdeltiin kiiltokuvia kavereiden kanssa.

Viideltä äiti tuli kotiin ja oli ruoka. Perunaa ja kastiketta. Aina. Ja salaattina kiinankaalia.

En pahemmin seuraillut äitini tekemisiä, enkä isän. Olin tyytyväinen kun sain puuhailla omia juttujani kavereiden kanssa. Kun aloin harrastamaan hevosia, "asuin" tallilla enkä nähnyt mitään muuta kuin hevoset. Vanhempieni parisuhde ei kai voinut kovin hyvin, mutta se ei ollut minun ongelmani.

Näyttää siltä, että nykyään vanhemmat ja lapset ovat keskenään paljon enemmän tekemisissä, koulujuttujenkin osalta (wilmat yms). Onhan se hyvä niin, uskoisin. Vaikka varmaan rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli koko 70-luvun kotona, synnyin 70-luvun aivan alussa. 80-luvulla meni töihin sihteeriksi.

Ruoka-ajat olivat tärkeitä. Syödään kotiruokaa kaikki saman pöydän ääressä samaan aikaan.

Jos ei kelpaa, niin sitten et syö mitään.

Huomatkaa siis, että kymmenen vuotta kotona ei ollut mikään este työllistymiselle Helsingin keskustaan sihteeriksi hyvään firmaan siihen aikaan. Ei tunnettu ceeveitä eikä muitakiin nykyhömpötyksiä.

Meni vain.

Töissä kävivät ja hoisivat kodin ja iloitsivat lapsistaan. Oma äiti halusi sellaisen suhteen tyttäreen jota hänellä ei itsellään ollut äitinsä (sulkeutuneen ja tiukan karjalan evakko kotirouvan) kanssa. Hemmottelun puolelle välillä myös meni.

Sen muistan myös että kodin piti aina olla tip top ja tätä äiti stressasi paljon eteenkin jos tuli vieraita. Nyt itse olen koittanut ottaa tähän vähän rennomman asenteen omassa kodissa.