Millaisia 80-luvun perheenäidit olivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Paljon oli silloin kotiäitejä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja heidän lapsensa kävivät myös päiväkodissa.

Vähän epäilen tuota, että kotiäidin lapset kävivät päiväkodissa. 80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Esim. mun äidillä ei ollut vakipaikkaa, joten mun hoitopaikka vaihtui aina, kun äidin sijaisuus loppui. Mulla oli 5-vuotiaasta koulun alkuun asti 3 eri perhepäivähoitajaa. (Sitä ennen meillä oli hoitaja kotona, mutta kun veljeni meni kouluun, ei enää kannattanut pitää hoitajaa yhtä lasta varten.)

Minulla ei ole tilastotietoa, mutta käsittääkseni kotiäitiys oli tuohon aikaan tosi harvinaista. Kirjailija Pirjo Rissanen kertoi jossain haastattelussa olleensa kotiäiti joskus 70-80-luvulla (en muista tarkkaan) ja niskaan satoi lokaa ihan urakalla. Tosin silloin niitä töitä riittikin. Äitinikin oli perhepäivähoitaja tarkkailukarjakon tutkinnolla. Ja se, miksi hän edes alkoi pph:ksi johtui siitä, ettei minulle saatu hoitopaikkaa. Eli todellakaan ei ollut mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta, kun paikkaa ei aina saanut edes työpaikan takia. Tavallaan moni asia on mennyt parempaan suuntaan, mutta toisaalta vaikka nykyisin saisi hoitopaikan, niin töitä ei saakaan läheskään niin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Mun hullu äitini oli kotiäiti. Ja se oli kamala häpeä koska kaikkien muiden äidit olivat töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Mun hullu äitini oli kotiäiti. Ja se oli kamala häpeä koska kaikkien muiden äidit olivat töissä.

Kyllä moni äiti oli silloin kotona, perheet olivat suurempia ja mies tienasi hyvin.

Jos oli monta pientä lasta eikä taloudellisia huolia, niin miksi mennä edes töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Paljon oli silloin kotiäitejä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja heidän lapsensa kävivät myös päiväkodissa.

Vähän epäilen tuota, että kotiäidin lapset kävivät päiväkodissa. 80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Esim. mun äidillä ei ollut vakipaikkaa, joten mun hoitopaikka vaihtui aina, kun äidin sijaisuus loppui. Mulla oli 5-vuotiaasta koulun alkuun asti 3 eri perhepäivähoitajaa. (Sitä ennen meillä oli hoitaja kotona, mutta kun veljeni meni kouluun, ei enää kannattanut pitää hoitajaa yhtä lasta varten.)

Minä tunnen 70-luvun lopulta ainakin kaksi tuollaista perhettä. En tiedä miten homma byrokratian puolesta meni, mutta tuskin se ainakaan sosiaalisesti paheksuttua oli, koska nuo molemmat äidit olivat huolehtivaista kodinhengetär-tyyppiä, joille oli tärkeää myös näyttää ympäristölle että "me ollaan hyvä perhe".

Tässä ketjussa huomaa feministisen biaksen joka vääristää todellisuutta.

Kotiäitiys oli 70-luvulla kuitenkin monin verroin yleisempää kuin nykyään.

Siitä on ihan tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa huomaa feministisen biaksen joka vääristää todellisuutta.

Kotiäitiys oli 70-luvulla kuitenkin monin verroin yleisempää kuin nykyään.

Siitä on ihan tilastoja.

Tämä ketju ei käsittele 70-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli pieni palkka ja isä päätti kaikesta. Äiti oli niin väsynyt työn ja kodin hoitamisesta, että ei juuri välttämättömyyksiä enempää jaksanut huolehtia. Isä kyykytti, haukkui ja oli väkivaltainen viikonloppuisin kännissä. Rahaa äidin vaatteisiin tai oman itsensä hoitoon ei ollut, eikä ajokorttia. Lasten tarpeet menivät äidin omien tarpeiden ohi. 

Joo-o, meillä siis  oli ongelmia, mutta olisi kiva tietää, oliko kovinkin yleistä. 

Ei ollut yleistä.

Moderneja ja itsellisiä? Tulin äidiksi 80-luvulla. Minulla oli työpaikka, pidin puolitoista vuotta vapaata lapsen syntymän yhteydessä, sitten palasin töihin mutta osa-aikaisena. Lapsi meni perhepäivähoitoon. Teimme yhden ulkomaanmatkan ("etelänmatkan") vuodessa. Silloin matkustaminen oli vielä kallista ja hankalaa. Puoliso remppasi ok-taloamme, minä olin enemmän lapsen kanssa. Ulkoilimme, kävimme kirjastossa, sisä- ja ulkoleikkipaikoilla. Pari kertaa vuodessa matkustin lapsen kanssa omille vanhemmilleni ja muistaakseni ainakin kerran vuodessa kävimme koko porukalla. Puolison vanhemmat asuivat lähempänä joten heitä tavattiin usein.

Opiskelin kansalaisopistossa, kävin jumpassa, lapsen saamisen jälkeen harvoin ravintoloissa mutta sitä ennen kävimme puolison kanssa useinkin. Ja ennen puolisoni tapaamista vietin aika villiä nuoruutta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Paljon oli silloin kotiäitejä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja heidän lapsensa kävivät myös päiväkodissa.

Vähän epäilen tuota, että kotiäidin lapset kävivät päiväkodissa. 80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Esim. mun äidillä ei ollut vakipaikkaa, joten mun hoitopaikka vaihtui aina, kun äidin sijaisuus loppui. Mulla oli 5-vuotiaasta koulun alkuun asti 3 eri perhepäivähoitajaa. (Sitä ennen meillä oli hoitaja kotona, mutta kun veljeni meni kouluun, ei enää kannattanut pitää hoitajaa yhtä lasta varten.)

Minä tunnen 70-luvun lopulta ainakin kaksi tuollaista perhettä. En tiedä miten homma byrokratian puolesta meni, mutta tuskin se ainakaan sosiaalisesti paheksuttua oli, koska nuo molemmat äidit olivat huolehtivaista kodinhengetär-tyyppiä, joille oli tärkeää myös näyttää ympäristölle että "me ollaan hyvä perhe".

Selvennetään, että nämä äidit olivat kotirouvina myös 1980-luvun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Mun hullu äitini oli kotiäiti. Ja se oli kamala häpeä koska kaikkien muiden äidit olivat töissä.

Kyllä moni äiti oli silloin kotona, perheet olivat suurempia ja mies tienasi hyvin.

Jos oli monta pientä lasta eikä taloudellisia huolia, niin miksi mennä edes töihin?

Kyllä meillä kaikkien koulukaverien molemmat vanhemmat olivat töissä. Ja isänikin oli vaan kotona joten ei ollut sellaiset tulot että olisi ollut ns hieno kotirouva tai kotiäiti.

Äitini oli vielä 80-luvun alkuvuosina kotiäiti, tosin hän hoiti naapurin kolmea lasta osan päivää. Kasarin puolivälissä hän lähti päiväkotiin töihin.

En pidä äitiäni erityisen vanhoillisena. Ei hän bilettämässä käynyt (eipä juuri muutkaan tuntemani naiset tuohon aikaan), mutta harrasti mm. matkustamista ja teatteria. Isäni työ mahdollisti etätyöt (kyllä, jo tuolloin), ja ainakin siivouksen he tekivät aina yhdessä. Äitini tilanne oli sikäli ehkä vähän erilainen kuin monella muulla, että hänellä oli aina kuitenkin myös omaa rahaa, vanhemmiltaan perittyä.

Olin lapsi 80-luvulla. Vanhempani eivät mielestäni olleet tai ole mitenkään erityisen vanhoillisia, mutta he ja muut tuntemani ikätoverinsa olivat jotenkin aikuisempia kuin minä (tai suunnilleen kukaan muukaan ikäiseni) samassa iässä. En osaa tätä sen tarkemmin eritellä tai avata, mutta ehkä joku muukin tunnistaa ilmiön.

Enkä tällä tarkoita, että kumpikaan ikäluokka olisi toista parempi tai huonompi, kunhan kerroin oman havaintoni, josta saa vapaasti olla samaa tai eri mieltä. Ja minulla ei kyllä ole lapsia, joten en tiedä, miten hyvä olisin tarvittaessa esittämään oikein superaikuista... 😅

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 80-luvulla. Vanhempani eivät mielestäni olleet tai ole mitenkään erityisen vanhoillisia, mutta he ja muut tuntemani ikätoverinsa olivat jotenkin aikuisempia kuin minä (tai suunnilleen kukaan muukaan ikäiseni) samassa iässä. En osaa tätä sen tarkemmin eritellä tai avata, mutta ehkä joku muukin tunnistaa ilmiön.

Enkä tällä tarkoita, että kumpikaan ikäluokka olisi toista parempi tai huonompi, kunhan kerroin oman havaintoni, josta saa vapaasti olla samaa tai eri mieltä. Ja minulla ei kyllä ole lapsia, joten en tiedä, miten hyvä olisin tarvittaessa esittämään oikein superaikuista... 😅

Samoja havaintoja. Lapset tehtiin usein vähän yli parikymppisenä (äitini oli yli 30, kun synnyin, ja hän oli aika iäkäs) ja sitä ennen oli hankittu työpaikat. Nykyisin sen ikäisten äidit itkevät av:lla, kuinka heidän lastensa nuoruus menee pilalle koronan takia tms. Nuoruus tuntuu jatkuvan nykyisin tosi pitkään, eikä se minusta ole kovin hyvä asia. Toisaalta sitten taas lapsuudessani joku kuusikymppinen alkoi olla vanhus, jonka ei enää tarvinnutkaan yrittää mitään ja huolehtia esim. kunnostaan. Eli jotenkin "luovutettiin" myös varhain. Mutta tämä nyt oli tällaista mutuilua.

Muistan kuinka kireänä äidin hermot olivat kun anoppi - perheen miehille elämänsä omistanut tehtaanjohtajan kotirouva - tuli kylään. "Etkö ole ehtinyt imuroimaan? Ai että meiän Eki on tehnyt lapsille ruokaa!" Tyttölasten hemmottelusta oli anoppi myös kovin huolissaan, poikalasten ei niinkään kumma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka kireänä äidin hermot olivat kun anoppi - perheen miehille elämänsä omistanut tehtaanjohtajan kotirouva - tuli kylään. "Etkö ole ehtinyt imuroimaan? Ai että meiän Eki on tehnyt lapsille ruokaa!" Tyttölasten hemmottelusta oli anoppi myös kovin huolissaan, poikalasten ei niinkään kumma kyllä.

Tosin pakko vielä lisätä, että siitä mummi iloitsi aidosti että isäni vietti paljon aikaa lastensa kanssa, oli jäänyt kalvamaan kuinka vähän hänen miehensä osallistui perhe-elämään aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa huomaa feministisen biaksen joka vääristää todellisuutta.

Kotiäitiys oli 70-luvulla kuitenkin monin verroin yleisempää kuin nykyään.

Siitä on ihan tilastoja.

Oma äiti oli kotiäitinä vielä 1970-luvun puolella. Syy siihen oli hoitopaikkojen puute eikä pienipalkkaisella ollut mahdollisuutta palkata hoitajaa omalla rahalla. Silloinkaan ei katsottu hyvällä, jos alle kouluikäiset oli päivät yksin kotona. Äitini meni töihin siivoojaksi vähän ennen minun ekaluokalle menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Mun hullu äitini oli kotiäiti. Ja se oli kamala häpeä koska kaikkien muiden äidit olivat töissä.

Kyllä moni äiti oli silloin kotona, perheet olivat suurempia ja mies tienasi hyvin.

Jos oli monta pientä lasta eikä taloudellisia huolia, niin miksi mennä edes töihin?

Naiset oli jo 80-luvulla hyvin yleisesti töissä. 80-luvun loppupuolella tuli jo kotihoidon tuki, joten vauvaikäistä ei tarvinnut viedä hoitoon. En ymmärrä kommenttiasi miesten hyvistä palkoista, pineipalkkaisia miehiä oli silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli pieni palkka ja isä päätti kaikesta. Äiti oli niin väsynyt työn ja kodin hoitamisesta, että ei juuri välttämättömyyksiä enempää jaksanut huolehtia. Isä kyykytti, haukkui ja oli väkivaltainen viikonloppuisin kännissä. Rahaa äidin vaatteisiin tai oman itsensä hoitoon ei ollut, eikä ajokorttia. Lasten tarpeet menivät äidin omien tarpeiden ohi. 

Joo-o, meillä siis  oli ongelmia, mutta olisi kiva tietää, oliko kovinkin yleistä. 

Meillä oli tätä samaa ja vähän pahempaa, sillä narsisti ISÄN tarpeet ja halut tuli aina ensin ja lapset oli viimeisenä. Isä rohmusi ruuastakin aina lihapalat ja lapset sai jos jotain sattui jäämään.

Isä pahoinpiteli lapsia ja äitiä, äiti salaili ja piilotteli ja piti kulissit pystyssä. Mikään taho ei auttanut, oltiin näennäisesti ”parempaa sakkia” niin ei mikään lasu olisi edes tehnyt mitään. Naapurit tiesi ja kuulo että lapset saa kovaa kuritusta, kukaan ei puuttunut.

Äiti kaikessa alistettu ja isä despootti määräsi kaiken.

Lapsuus oli ihan hirveää, en kaipaa enkä ikävöi sitä. En ole väleissä vanhempieni kanssa.

Ihan tavallisia. Tulin äidiksi 81 ja 83, köyhä duunariperhe oltiin. Kaikki rahat oli seinissä kiinni, asuntolainan korko 13% joten toisen palkka meni suoraan lainan korkoihin. Töissä käytiin kumpikin. 

Ruokaa (itsetehtyä silloinkin) oli joka päivälle mutta murto-osa siitä mitä ihmiset nykyään syövät. Painoin vielä 3. lapsen jälkeenkin 52 kiloa. Ensin otti ruokaa mies, sitten lapset ja jos jotain jäi minä söin loput. Herkkuja vain sunnuntaisin kun käytiin mummolassa lounaalla lasten kanssa. Viikon ainoa parempi ruoka ja pullaa tai kiisseliä jälkkäriksi. 

Lomat vietettiin vanhempien mökillä, vaatimaton rintamamiestalo itä-Suomessa, lasten paratiisi. Muutaman kerran saatiin sellainen tuettu loma, ne oli mukavia.

Ei poltettu eikä juotu, hyvin oli rauhallista ja sovinnaista elämää alkupuoli kerrostalossa ja loput rivarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksakytluvulla käytiin töissä. En muista että kenenkään äiti oli ollut kotiäiti.

Mun hullu äitini oli kotiäiti. Ja se oli kamala häpeä koska kaikkien muiden äidit olivat töissä.

Ohhoh, minua taas kovasti harmitti kun äiti ei odottanut kotona ja olin kateellinen kavereille joiden äidit odotti.