Kerro ÄÄNEKKÄIN tuntemasi kuorsauskokemus!

Aloitan:
Junassa olen aina tykännyt olla mutta muutamia vuosia sitten olin täpötäydessä junassa matkalla Helsingistä pohjoiseen, yöjuna.
Ihmiset istuivat lattialla reppujensa päällä, penkeillä iäkkäimmät, junaan vaan tuppautui enemmän ihmisiä.

Eräässä kaksoispenkissä, sellaisessa pöytäryhmäistuinosastossa oli myöhäisen keski-ikäinen pari.
Nauttivat olutta hyvin kohtuullisesti, keskustelivat laivareissustaan, KUNNES mies alkoi nukkua ja nukahti.
Ensimmäiseen kuorsausääneen havahtuivat useimmat vaunussa. Miehen vieressä istuvalta mieheltä tippui säikähdyksestä sanomalehti maahan.
Nainen luki kirjaa miehensä vieressä. Mies päästeli kauheita ääniä pää rinnalla retkottaen. Lopulta nainen törkkäsi miestään ja mies kallistui tuota säikähtänyttä miestä Carsten kaksinkertaistaa äännähtelynsä joka loppui hirveään korinaan ja hengenhaukkomiseen.
Ihmiset oli kauhuissaan, miehen jalat sätkivät ja paukuttivat lattiaa, koko keho kramppasi kuorsaksen tahtiin. Se oli aivan hirveää katsottavaa, paha uniapnea.
Nainen luki siinä kirjaa vaan vieressä. Lopulta nainen lähti vessaan ja lähellä istuva vanhempi mies tökkisi kuorsaajaa kepillä jalkaan niin kauan että tämä heräsi. Juna pysähtyi asemalle siinä ja oli autuaan hiljaista.

Kohta nainen tuli paikalleen, hyvin kohteliaasti pyyteli anteeksi tungoksessa. Antoi penkiltään kirjan miehelleen ja alkoi käydä nukkumaan. Mies piti sitä kirjaa käsissään ja luki sitä aika pitkään, nainen tuhisi vieressä rauhallisesti nukkuen.
Tampereen seudulla jo hyvin myöhään mies alkoi uudestaan torkkua. Aivan pian tuo jylinä jatkui. Se kuorsaus oli kuin huutoa, huulet pärskahtelivät, happi tuntui välillä loppuvan ja taas henkeä vedettiin koko kurkkuputken voimilla silmien muljahdessa ja syljen pärskyeasä avoimesta suusta.

Moni alkoi nousta tavaroitaan keräten, läheisillä penkeillä ei voinut istua. Minäkin luoviin penkistäni kun lähellä istuvat joutuivat nousemaan jo täydelle käytävälle.
Omituisimta oli, ymmärrän että kyseessä oli sairaus ja kamala asia mutta samalla hetkellä, aivan jotenkin yhtäaikaa kun tuo mies alkoi uudestaan kuorsata, vieressä tuhissut nainen aloitti vielä hirveämmän kuorsaksen. Tuo nainen oli nukkunut jo varmaan tunnin hyvin vienosti mutta kun tuo kuorsaus alkoi niin nainen jotenkin rentoutui ja alkoi kuorsata. Hän kuorsasi niin voimakkaasti että tuo mies heräsi. Mies hieman vain kosketti vaimoaan jotenkin asentoa parantaen ja naisen kuorsaus loppui.
Mies vielä sanoi siinä että vaimoni on toisinaan hieman äänekäs unissaan vaimon tuhistessa hiljaisesti.
Kun mies taas nukahti niin he aloittivat yhteiskuorsauksen.

Parinvalintajututkin tosi monimutkaisia mutta tämä pariskunta ainakin näiltä osin sopi yhteen sängyssä. Tosiaan junassa tuli paljon tyhjiä paikkoja, useita penkki rivejä tyhjäksi siitä ympäriltä vaikka ihmiset seisoivat ja istuivat reppujensa päällä jouluna junassa matkalla pohjoiseen.