Ihmiset jotka vertailee itseään muihin kun luulee että elämä on kilpailu, yhteistä näille on jatkuva tyytymättömyys (ali-ja ylisuorittajilla) johon olisi ihan helppo ratkaisu. Lopeta.

Facebookissa eräs tuttuni säännöllisesti voivottelee kun mielenterveys on huono kun ei menesty. Tyypillä on alansa työ, eräs todella merkittävä saavutus tänä vuonna jne. Tutustuin häneen sen verran, että sain tietää hänen kaveripiirinsä olevan hyvin rahakkaasti menestyneitä. Ja niitä sitten ilmeisesti miettii.

Koko ajan hokee että "kaikki ihmiset on arvokkaita vaikka eivät olisi rikkaita". Tuntuu että hän ei itse käsitä sitä, tai haluaisi olla rikas, joka voisi näin laupeasti ajatella.

Miksi ei sano "minulla on vaikeaa pitää itseäni arvokkaana kun en ole rikas"

Kiitos, tämä oli valaisevaa.

Tunnen muutaman niin ahkeran vertailijan että eivät voi olla tuttuja ihmisten kanssa, joiden kokevat olevan parempia/rikkaampia/jne kuin he. 

Niimpä. Rehellisyys on tärkeää :) Parempi rehellinen idiootti kun pelkkä idiootti..

Sun pitäis kirjotella tänne useemmin. Hyviä ajatuksia..

Mistä tuollainen vertailu kumpuaa? Kertokaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

up

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman niin ahkeran vertailijan että eivät voi olla tuttuja ihmisten kanssa, joiden kokevat olevan parempia/rikkaampia/jne kuin he. 

Joo. Tällästä vertailua eivät vaan pysty tekemään "olen kyvytön olemaan tekemisissä ihmisten kanssa joiden menestys ja hyvä saa minut pahalle mielelle"

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuollainen vertailu kumpuaa? Kertokaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

Varmaan riippuu paljon millaisilla ihmisillä ympäröi itsensä.. Joku voi luulla että suorittaminen on ”miehen mitta” eikä ymmärrä että motiivi merkitsee enemmän ja sitten epävarmuuden takia yrittää todistaa muille omaa arvoaan. Se on noidankehä jossa pysyy tyytymättömänä niin kauan että sen rikkoo ymmärtämällä yli-/ali-suoriutumisensa eli epärealistiset ajatuksensa.

Lopeta... miten?

Sama nää kaikesta neuvojat. Muissa nähdään omia virheitä mutta ei suinkaan lähestytä kertomalla että "mä kanssa tein tässä väärin ja olin tässä tyhmä ja hölmö" vaan "siis ihmiset luulee että pitää tehdä näin kun pitää tehdä näin"

Vierailija kirjoitti:

Lopeta... miten?

Myöntämällä itselle että omat ajatukset on epärealistisia. Näin ainakin itse ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Sama nää kaikesta neuvojat. Muissa nähdään omia virheitä mutta ei suinkaan lähestytä kertomalla että "mä kanssa tein tässä väärin ja olin tässä tyhmä ja hölmö" vaan "siis ihmiset luulee että pitää tehdä näin kun pitää tehdä näin"

Etkös sä itse nyt syyllisty samaan? Miksi aina täytyy ajatella että kaikessa on koira haudattuna? Aloittaja on selvästi itse (ehkä kokemuksesta) oppinut tämän ja valistaa siitä muita.

Mua sanotaan jatkuvasti alisuoriutujaksi. "Kun sussa olisi niin paljon potentiaalia vaikka mihin saavutuksiin!" 

Miksi pitäisi saavuttaa jotain? Jos tykkään piirtää ja maalailla omaksi ilokseni ja jonkinlainen lahja siihen on suotu, niin miksi mun pitäisi lähteä markkinoimaan töitäni minnekään saadakseni "mainetta"? Sitä en ymmärrä. Pelottaisi, että jos pitää alkaa tekemään niitä jollekin niin luovuus kärsisi. Se luovuus ja inspiraatio, joka iskee välillä viikoittain ja joskus on vaan useamman kuukauden tauko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama nää kaikesta neuvojat. Muissa nähdään omia virheitä mutta ei suinkaan lähestytä kertomalla että "mä kanssa tein tässä väärin ja olin tässä tyhmä ja hölmö" vaan "siis ihmiset luulee että pitää tehdä näin kun pitää tehdä näin"

Etkös sä itse nyt syyllisty samaan? Miksi aina täytyy ajatella että kaikessa on koira haudattuna? Aloittaja on selvästi itse (ehkä kokemuksesta) oppinut tämän ja valistaa siitä muita.

Oikeastaan yhdentekevää. Muiden neuvominen on melkein aina mautonta ja helpoin tapa parantaa omia käytöstapojaan on lopettaa neuvominen tai säännöstellä sitä minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Mua sanotaan jatkuvasti alisuoriutujaksi. "Kun sussa olisi niin paljon potentiaalia vaikka mihin saavutuksiin!" 

Miksi pitäisi saavuttaa jotain? Jos tykkään piirtää ja maalailla omaksi ilokseni ja jonkinlainen lahja siihen on suotu, niin miksi mun pitäisi lähteä markkinoimaan töitäni minnekään saadakseni "mainetta"? Sitä en ymmärrä. Pelottaisi, että jos pitää alkaa tekemään niitä jollekin niin luovuus kärsisi. Se luovuus ja inspiraatio, joka iskee välillä viikoittain ja joskus on vaan useamman kuukauden tauko. 

Mulla on sisko joka tykkää maalata ja ajattelee samalla tavalla. Vaikkei niitä tahdo myydä niin kannattaa silti jollain tavalla jakaa taidettasi :).

Olen huomannut, että jokainen aikuinen kiukuttelee, jos ei saa tahtoaan läpi. Ne ei kiukuttele, jotka ovat saaneet mitä ovat halunneet.

Iso osa ihmisistä ei saa motivoitua itseään tekemään oikein mitään ilman kilpailua ja vertailua muihin. Itse olen harrastanut melkein vuosikymmenen juoksua, mutta vieläkään en tiedä missä omat rajat oikeasti menee. Kovavauhtisilla lenkeilläkin aina jää aina voimia reserviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama nää kaikesta neuvojat. Muissa nähdään omia virheitä mutta ei suinkaan lähestytä kertomalla että "mä kanssa tein tässä väärin ja olin tässä tyhmä ja hölmö" vaan "siis ihmiset luulee että pitää tehdä näin kun pitää tehdä näin"

Etkös sä itse nyt syyllisty samaan? Miksi aina täytyy ajatella että kaikessa on koira haudattuna? Aloittaja on selvästi itse (ehkä kokemuksesta) oppinut tämän ja valistaa siitä muita.

Oikeastaan yhdentekevää. Muiden neuvominen on melkein aina mautonta ja helpoin tapa parantaa omia käytöstapojaan on lopettaa neuvominen tai säännöstellä sitä minimiin.

Kukaan ei pakottanut sinua lukemaan tätä ketjua. Se on jokaisesta itsestä kiinni milloin ottaa neuvoja vastaan, mutta en ymmärrä mikä niiden jakamisessa olisi väärin jos on oikeassa. Pahimmassa tapauksessa joku pahoittaa mielensä… Parhaassa tapauksessa jonkun elämänlaatu paranee.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että jokainen aikuinen kiukuttelee, jos ei saa tahtoaan läpi. Ne ei kiukuttele, jotka ovat saaneet mitä ovat halunneet.

Mitä tarkoitat tällä?