Tunnetteko omasta halustaan työttömiä, jotka eivät edes halua töihin?
Eli henkilöitä, joilla ei ole mitään fyysistä tai psyykkistä estettä työnteolle, mutta ei vaan huvita?
Minä kun tunnen useitakin (sekä miehiä että naisia) ikähaitarilla 20-55 v. Yhteistä heille on lähinnä asennevamma työnantajia ja kateus muita kohtaan. Työnteko ei kuulemma kannata ja kotona istumisesta maksetaan.
Ovatko nämä tyypit harvinaisuus?
Kommentit (56)
Ei, en tunne yhtään sellaista joilla ei olisi mitään fyysistä tai psyykkistä estettä. Toki ne fyysiset tai psyykkiset esteet saattavat välillä olla sivullisen mielestä aika hataria. Mutta eihän sitä toisen kipuja tai ahdistuksia aina tiedä niin tarkasti.
En varsinaisesti, mutta tunnen henkilön joka haluaisi töihin ainoastaan marginaalisen pienelle taidealalle johon hänellä valitettavasti ei ole riittävästi lahjoja. Hyvin lähelle sama asia.
Kaikki, jotka tunnen ja väittävät olevansa työttöminä ok ovat ehkä diagnoosia vailla mutta normaali heistä ei ole kukaan. On autistista, päihdeongelmaista ym.
Käyn osa-aikatyössä ja minulla on pitkäaikaissairaus.
Oletettavasti en pysty tekemään täyttä työpäivää sairauteni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei, en tunne yhtään sellaista joilla ei olisi mitään fyysistä tai psyykkistä estettä. Toki ne fyysiset tai psyykkiset esteet saattavat välillä olla sivullisen mielestä aika hataria. Mutta eihän sitä toisen kipuja tai ahdistuksia aina tiedä niin tarkasti.
Ei todellakaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Käyn osa-aikatyössä ja minulla on pitkäaikaissairaus.
Oletettavasti en pysty tekemään täyttä työpäivää sairauteni vuoksi.
Silloinhan sulla on fyysinen este. Kysymyksessä kysyttiin heistä, kenellä ei ole mitään tuollaista estettä, mutta eivät silti halua töihin.
En haluaisi olla työtön vaan toteuttaa omia visioitani. Voisin samalla tehdä osa-aikaista työtäkin mutta se ei käy työnantajalle.
Eikö se ole psyykkinen este, ellei työhaluja ole.
Itse en haluaisi töihin, mutta opiskelen nyt silti. Ei ole asennevammaa työnantajia kohtaan eikä kateutta, haluaisin vaan pysyä mukavuusalueellani tekemättä mitään.
Tunnen. On 45v ja on tehnyt koko elämänsä aikana yhteensä noin 2v töitä. Kerran on joutunut puoleksi vuodeksi tukityöllisyys hommiin, ei kertaakaan mihinkään kursseille, joten eipä pirkanmaalla kovin paljoa patistella hommiin. On ihan tyytyväinen olotilaansa kun saa pelailla tietokonepelejä vaikka 24/7 ja nukkua silloin kun nukuttaa.
Tiedän yhden joka sanoo olevansa työtön vapaasta tahdosta, mutta en tiedä pystyisikö oikeasti enää edes säännöllisiin töihin. Sen verran päihdeongelmainen tapaus.
En enää. Olin jonkun aikaa sellainen. Kummallinen pysähtyneisyyden tila, ja ajatus kulki sitä rataa, että kun en kerran kelpaa kellekään töihin, niin antaa olla sitten. Kuvainnollinen potku persuksiin auttoi, ja tässä sitä ollaan töissä jo toista vuotta. P.S. oon lakisääteisellä tauolla juuri tällä hetkellä.
Minä olen. Voisin tosin mennä töihin, jos löytäisin hyvän työpaikan. Ei ole vielä löytynyt tai en ole tullut niihin valituksi.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti, mutta tunnen henkilön joka haluaisi töihin ainoastaan marginaalisen pienelle taidealalle johon hänellä valitettavasti ei ole riittävästi lahjoja. Hyvin lähelle sama asia.
Lasketaanko siihen liittyvä seksityö harrastukseksi?
Tunnen, itseni, en ole työmarkkinoiden käytettävissä enkä saa mitään rahallista tukea yhteiskunnalta, enkä ole käyttänyt muuta palvelua, kuin verottaja jolle kelpaavat minun rahani, kiinteistövero, sähkövero, autoilun verot, pääomatuloista ja osingoista myös ahnaasti haluaa kolmanneksen vaikka minä kannan riskin osakkeista!
Kyllä mun tuntemat työttömät haluavat töihin.
No yhden tunnen, mutta hänelläkin on kyllä jotain ongelmaa mielenterveydessä.
En tunne yhtään työtöntä.