Onko kellään täällä koiraa Viipurista ?

mutta kaverilla on



koira tuli aikuisena ja ei ollut tottunut mihinkään "normaaleihin" juttuihin mutta kun kesyyntyi niin on ihan mieletön tapaus, niin hellä ja lapsiystvällinen ja uskollinen.

Kouyluttaminenkin ollu helppoa, on tosi perso ruualle kun on ollu nälässä venäjällä.



Kaikki toimi tosi hyvin, koira tuotiin suomeen sen yhdistyksen toimesta jja oli kaikki rokotukset ja lääkärintarkastukset tehty

Lisää otetaan vastaan:)



Ihania pentuja siellä sivuilla, mutta niin on myös ihania aikuisia... tosin lukee ettei aikuisia anneta lapsiperheeseen, miksiköhän?

ettei niistä voi ikinä tietää käykö kimppuun. Koirien taustoja ei tiedetä niin on hankala myöskään tietää onko koskaan purrut jotakuta.



Meillä on otettu koira Pelastetaankoirat ry:stä.

aikuisista koirista ei voi tietää, ovatko esim. olleet perheessä, joka on pahoinpidellyt. Sitten jos lapsi vaikka koskeekin yllättäen nukkuvan koiran päätä (lapsi kun ei välttämättä osaa ensialkuun ottaa koiran kanssa varovaisemmin), niin siinä saattaa äkkiä olla hampaat kädessä, kun koira on tottunut puolustamaan itseään. Siksi varmaan eivät ota riskiä, kun eivät voi varmuudella luvata ei-aggressiivista koiraa.



En siis sano, etteikö aikuisestakin pelastetusta koirasta saisi lapsiystävällistä, mutta ensin se kaivannee varmuuden vuoksi pelkkää aikuista seuraa, joka osaa kohdella sitä koiran mielestä turvallisin ottein. (Ja jotkuthan saattaa esim. pelätä miehiä muttei naisia, jos pahoinpitelijä on ollut mies jne.)

Meillä oli juuri sellainen todennäköisesti piesty koira joka pelkäsi miehiä :/ Tai siis on edelleen mutta alkuajan hankaluuksista jne on päästy yli eikä koira enää pelkää miehiä.

Mutta oli kyllä alkuun tosi säikky ja arvaamaton. Ei kylläkään ollut hyökkäämässä kimppuun mutta jos liikahti nopeasti niin koira katosi kuin pieru saharaan.

Joo näitä juttuja olen kuullut, joku koira pelkäsi sanomalehdensivun kääntämisen ääntä, kun ilmeisesti sitä oli hakattu sanomalehtitollolla... Huoh. Onneksi teidän koira voi jo paremmin :)

Eli Espanjan senjoritoja :D Toinen oli 1v, kun tuli ja toinen 11v. Nyt koirat 5 ja 13. Aivan täydellisiä. Alkuun oli opetus sisäsiistiksi ja remmissä kävelemään, mutta todella helposti on käynyt. Molemmat todella lapsi rakkaita, vanhempi ei juuri välitä kuin ruuasta =)

Ainoa "ongelma" on ollu se että nuorempi osaa avata roskiskaapin ja monesti on ollut roskis leviteltynä ympäri kämppää ja pöydälle jätetyt ruuat katoaa hätäseen. Mutta minkäs teet kun toiset on joutuneet kadulla tappelemaan ruuasta. :( Meillä on roskiksessa lapsilukko ja ruuat pois pöydiltä syönnin jälkeen. Ei enään ongelmia =)



Niin täydelliset rakkauspakkaukset on nuo kaksi, että parempia koiria en voinut edes toivoa. Niiden silmistä näkee, että ne nauttii täydellä sydämellään kun jaksaa hetken silittää. Nuo on vienyt palan mun sydämestä, enkä voi kuvitella elämää ilman niitä...

Toki meilläkin koirat alkuun pelkäsi miehiä (ja vieläkin tuntemattomia) mutta rakkaudella ja sillä että antoi koiran itse tulla luokse tutustumaan niin on siitäkin yli päästy. =)

Onneksi juu. Alkuun se oli aika hysteerinen muutamissa asioissa. Esimerkiksi vettä eikä ruokaa voinut laittaa paljon, söi ja joi kaiken heti ja oksensi. Oli ilmeisesti pidetty nälässä ja janossa. Ikinä ei saada tietää mitä koira on kärsinyt enkä välttämättä haluaisikaan. Pieniä lapsia ei pelännyt mutta jos pieni lapsi oli veden lähellä niin koira meni ihan hysteeriseksi.



Tälläisistä paikoista otetut koirat on arvaamattomia monella tapaa ja mistään perinnöllisistä sairauksista ei ole tietoa joten pentuja ei saa ymmärrettävistä syistä myöskään teettää. Täytyy olla vain valmistautunut siihen, että koirasta ei välttämättä ole elämään tietynlaisissa paikoissa, esimerkiksi kaupungissa.

Monet koirat kyllä tottuvat, paljon rakkautta ja ymmärrystä ja määrätietoisuutta auttaa alkuun :)



Ihmiset jotka ottavat koira tälläisestä paikasta ja saavat siitä iloisen ja avoimen lemmikin, tekevät hyvän teon jonka jo lemmikin luottamus ja rakkaus ihmistä kohtaan palkitsee suuresti :)