Lue keskustelun säännöt.
Kyllä suuri osa työttömistä on itse kurjuutensa aiheuttanut.
24.11.2009 |
Ovat laiskoja ja passiivisia, ja asenne on se että yhteiskunnan pitää maksaa heille kaikki valmiina eteen.
Ja sitten kun ilmaiseksi saa ruokaa, niin se ei kelpaa.
Itse olen tehnyt pätkätöitä 10 vuotta, alalla, jolla paikkakunnallani on ehkä 5-10 paikkaa vuodessa avoimena työkkärissä.
Olen ollut melkein joka vuosi työttömänä, koska saan aina määräaikaisia sopimuksia.
Koskaan en ole ollut työtön kahta kuukautta kauempaa, koska haen aktiivisesti niitä töitä!
Soittelen firmoihin ja lähettelen n. 5 hakemusta JOKA PÄIVÄ.
Ei se työkkäri niitä töitä teille kotiin tule tarjoamaan, niitä pitää ihan itse etsiä.
Lienee monille liian vaikeaa?
Kommentit (36)
olen eri mieltä. mitä ilmaista ruokaa sitä saa jos on työtön? sentin senttiä ei tule ilmaisuuksia, jos mies käy töissä. työmarkkinatuki riippuu miehen tuloista. ja ei, en mene ilmaiseksi tukityöllistetyksi, koska näin vain lopetetaan kaikki palkalliset työt, kun ihmiset suostuvat tekemään ilmaiseksi töitä, niin että työpanoksen saava ei maksa palkka vaan valtio maksaa pienen palkan joka on yhtä suuri kuin työttömyysraha.
Tai tutustut uuteen alaan, josta olet aina haaveillut. Kun olet uutta alaa hetken kokeillut, se ei olekkaan unelmiesi ala. Eikä näin ollen jos olit ajatellut jopa kouluttautua tälle uudelle alalle, tulisi virhearviontia. Asioilla on aina kaksi puolta. Mitäpä jos saisit tukitoimien kautta pari määräaikaista työpestiä esim 4 kk. Olisi jo kahdeksan kuukautta kasassa - 10 kk oikeuttaa jo peruspäivärahaan, joka taas ei riipu puolison tuloista. Ansiosidonnaisesta puhumattakaa.
Ajan tällä vain takaa sitä ettei tukitoimet ole vain työkkäritätien puuhastelua vaan oikeasti keinoja päästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on vain työnantajien keino saada ilmaista koulutettua työvoimaa.Laillistettu orjuuden muoto.
MUTTA silti mä ymmärrän, että joka alalla ei ole sama tilanne,
Olen mt-potilas. Yli 15 vuotta hoidon piirissä. Psykoosilääkitys päällä. Ei ammattikoulutusta, ei työkokemusta. Koulutuksia yritetty, aina jäänyt kesken sairaalajaksojen vuoksi.
En oikein jaksa enää hakemuksia työkkärissä kirjoittaa kun kukaan ei ole koskaan yhteenkään hakemukseeni vastannut.
Mitä työtä ehdottaisit minulle? Ja mistä löytyisi työnantaja, joka minut palkkaisi?
yli 500 hakemusta eikä ole saanut yhden yhtään pätkätyötä. On akateemisesti koulutettu jne. Mutta on naamaltaan aika ruma ja takuulla putoaa sen vuoksi pois. En usko että hän on itse tätä aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin on rajoituksia, en voi tehdä mitä vaan työtä.
Sitten on se, että viisikymppinen ei myöskaän kelpaa mihinkään.
Tai jos on vaikka joku mielenterveyskuntoutuja tai selkäsairas tms. Yrittäjät haluavat priimaa vain. Ne saa töitä, muut ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terve kyllä saa töitä, kun oikein yrittää. Muut ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, nykyään saa olla kyllä aktiivinen hakija, jos meinaa vähemmän helpolta alalta löytää töitä. Kaverini (VTM) lähetti vastavalmistuneena jotain 250 hakemusta ennen kuin tärppäsi harjoittelupalkalla pätkätyö alaltaan. Pätkissä on menty vuosia, mutta aina on pätkä löytynyt vanhan jälkeen, CV:n kasvaessa aina helpommalla ja nyt jo ihan hyvissä hommissa kahden vuoden työsopparilla.
työttömät kuten ap aiheuttavat lisää sitä yhteiskunnan eriarvoistumista, kun jatkavat pätkätöitä vuositolkulla. Jos kaikki noin menee, niin tuskin tässä maassa on enää 20 v kuluttua vakituisia työsuhteita jäljellä. Suuret työnantajat pitää siitä huolen, että hankkivat työvoimaa halvimmin mahdollisin keinoin. Pieniä yrityksiä ymmärränkin, kun niissä omistajat repivät toimeentulonsa omasta selkänahastaan. Vielä kysyisin minkähän vuoksi ap ei ole onnistunut vielä vakituista työsuhdetta noin monen vuoden jälkeen saamaan? Onko se tilanne itse aiheutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viiskymppisenä lähäriks ja nyt on töitä niin paljon kun jaksaa tehä.
sukulaisia, jotka ei suostu ottamaan pätkätöitä, koska ei siitä taloudellisesti hyödy mitään. Tämä asenne on ollut kun ovat olleet 20-30v. Nyt sitten sanovat, että ei ota työtä, jollei makseta jotain 1600e/kuussa. Mutta hei. Se 1600e kuussa maksetaan niille, jotka on OLLU se 10v töissä...
Mutta kun ei osata katsoa omaa nenäänsä pidemmälle. Ei varmaan työttömyys ole kaikilla itse aiheutettua, mutta kyllä aika monella pitkäaikaistyöttömällä tuntuu olevan. Tavoitteet korkealla ja sitten oma osaaminen lähes nolla.
Eikä olla valmiita tekemään TÖITÄ sen eteen, että se palkka nousisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuostakin aiheesta saisi mielenkiintoisen keskustelun, mutta onnistuit esittämään asiasi kusipäiseen sävyyn. Sinua lienee vituttaa työnteko ja töihinhakuu? Vai mistä moinen nakertava sävy kirjoittaa aiheesta?
Ovat laiskoja ja passiivisia, ja asenne on se että yhteiskunnan pitää maksaa heille kaikki valmiina eteen.
Ja sitten kun ilmaiseksi saa ruokaa, niin se ei kelpaa.
Itse olen tehnyt pätkätöitä 10 vuotta, alalla, jolla paikkakunnallani on ehkä 5-10 paikkaa vuodessa avoimena työkkärissä.
Olen ollut melkein joka vuosi työttömänä, koska saan aina määräaikaisia sopimuksia.
Koskaan en ole ollut työtön kahta kuukautta kauempaa, koska haen aktiivisesti niitä töitä!
Soittelen firmoihin ja lähettelen n. 5 hakemusta JOKA PÄIVÄ.
Ei se työkkäri niitä töitä teille kotiin tule tarjoamaan, niitä pitää ihan itse etsiä.
Lienee monille liian vaikeaa?
Ap kuule, entäs, jos on alalla, jolla ei ole noita 5-10 paikkaakaan auki vuosittain?
Mieheni on toimittaja, itse olen kulttuurialalla. Molemmat erittäin hyvin koulutettuja, alle kolmikymppisiä, takana tusinoittain luottamustoimia ja monenlaista työkokemusta.
Viime aikoina avoimia paikkoja on tarjoutunut lähinnä jonkun KUOLLESSA. Pikku pätkiä toki pääsee tekemään pari kuukautta kerrallaan.
Onko tämä mielestäsi normitilanne työntekijän kannalta? Olemmeko sittenkin tietämättämme täydellisiä luusereita?
No - statukseltamme emme toki olekaan työttömiä. Emme näy tilastoissa. Teemme keikkaa, free-hommaa, sijaisuuksia ym. EMMEKÄ kuormita minkäänlaisia tukipalveluitakaan leipäjonoista puhumattakaan. Mutta tiedostamme aika vahvasti, että pysymme näinkin hyvin pinnalla juuri edeltä mainittujen koulutuksen ja aktiivisuudella rakennettujen verkostojen avulla. Vähänkin heikommilla lähtökohdilla olisimme siellä kortistossa aika epätoivoisina. ÄLÄ NIPUTA TÄMÄN PÄIVÄN TYÖTTÖMIÄ YHTEEN NIPPUUN!
Kerro, ap, oikein yksityiskohtaisesti selittäen, mitä äitini olisi pitänyt tehdä, kun lensi pankista pihalle yli 30 työvuoden jälkeen.
Haki sen jälkeen jokaikistä paikkaa, mikä silmiin osui, mm. kirkon vaksin äitiyslomasijaisuutta, erilaisia hotellihommia, toimistosiivoustyötä, pankista tietenkin ihan mitä vaan hommaa, turistioppaan paikkaa, jne.
Kielitaitoa ja työkokemusta on vaikka muille jakaa, mutta YHTEENKÄÄN haastatteluun ei kutsuttu. Tarkastin, että CV oli viimesen päälle hyvin tehty ja kaikki hakemukset oikein täytetty. Ei yli 50-kymppisille mitään töitä löydy mistään.
Äiti kävi työkkärissä kyykytettävänä monta vuotta, kunnes nyt vihdoin pääsee eläkkeelle.
Koko systeemi on täysin paska.
Pelkäättekö työntekoa vai ettekö vain jaksa...
Ap kuule, entäs, jos on alalla, jolla ei ole noita 5-10 paikkaakaan auki vuosittain?
Mieheni on toimittaja, itse olen kulttuurialalla. Molemmat erittäin hyvin koulutettuja, alle kolmikymppisiä, takana tusinoittain luottamustoimia ja monenlaista työkokemusta.
Viime aikoina avoimia paikkoja on tarjoutunut lähinnä jonkun KUOLLESSA. Pikku pätkiä toki pääsee tekemään pari kuukautta kerrallaan.
Onko tämä mielestäsi normitilanne työntekijän kannalta? Olemmeko sittenkin tietämättämme täydellisiä luusereita?
No - statukseltamme emme toki olekaan työttömiä. Emme näy tilastoissa. Teemme keikkaa, free-hommaa, sijaisuuksia ym. EMMEKÄ kuormita minkäänlaisia tukipalveluitakaan leipäjonoista puhumattakaan. Mutta tiedostamme aika vahvasti, että pysymme näinkin hyvin pinnalla juuri edeltä mainittujen koulutuksen ja aktiivisuudella rakennettujen verkostojen avulla. Vähänkin heikommilla lähtökohdilla olisimme siellä kortistossa aika epätoivoisina. ÄLÄ NIPUTA TÄMÄN PÄIVÄN TYÖTTÖMIÄ YHTEEN NIPPUUN!
Kerro, ap, oikein yksityiskohtaisesti selittäen, mitä äitini olisi pitänyt tehdä, kun lensi pankista pihalle yli 30 työvuoden jälkeen.
Haki sen jälkeen jokaikistä paikkaa, mikä silmiin osui, mm. kirkon vaksin äitiyslomasijaisuutta, erilaisia hotellihommia, toimistosiivoustyötä, pankista tietenkin ihan mitä vaan hommaa, turistioppaan paikkaa, jne.
Kielitaitoa ja työkokemusta on vaikka muille jakaa, mutta YHTEENKÄÄN haastatteluun ei kutsuttu. Tarkastin, että CV oli viimesen päälle hyvin tehty ja kaikki hakemukset oikein täytetty. Ei yli 50-kymppisille mitään töitä löydy mistään.
Äiti kävi työkkärissä kyykytettävänä monta vuotta, kunnes nyt vihdoin pääsee eläkkeelle.
Koko systeemi on täysin paska.
todella ylipainoinen nuori nainen, jolla on muutama lävistys ja erikoiset vaatteet. Aika rohkea valinta, mutta hän on aivan loistava hommassaan ja asiakkaat tykkää.
Se on se persoona, joka loppupelissä ratkaisee, ei ulkonäkö.
alalla mahdat olla? Voihan siitä, että sulle tarjotaan joka päivä töitä, tosiaan päätellä, että kaikille muillekin ihmisille tarjotaan. Ne muut vaan aina kieltäytyy ja menee sossuun.