Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetin terveyden, työn, ehkä miehenkin?
26.09.2024 |
Pitkäaikainen fyysinen sairaus on pahenemisvaiheessa, ja olen taas joutunut tottumaan koviin hermokipuihin. Monen helpon cuodem jälkeen tuntuu että olen kipuineni kuopassa, josta on vaikea nousta henkisesti. Tiedän että nousen, mutta paheneminen on aina kova kolaus.
En kykene tällä hetkellä kuin tietynlaiseen kotona tehtävään työhön. Olen sellaista tehnyt, mutta nyt töissä yt-neuvottelut, tehtäviä järjestetään uudelleen enkä usko saavani jatkaa näin. Voi olla että työt loppuvat kokonaan.
Nyt vielä miehen kanssakin ongelmaa. Todella pitkä suhde, paljosta selvitty, meillä on usein todella mukavaa yhdessä, hyvä olla, mutta. Luottamuspulaa ollut aiemmin miehestä johtuen, siitä osin selvitty, mutta nyt tuntuu että en ole enää hänelle tärkeä. En tiedä onko näihin tunteisiini mitään syytä, toisaalta ei hän ole nyt käyttäytynyt niinkään, ettenkö olisi. Mutta joku ksihertaa ja tuntuu pahalta että käy esimerkiksi työpaikan juhlissa, joissa terveitä, kauniita, hyväkroppaisia naisia siellä paljuilemassa. Kotona surkea, kipeä vaimo joka ei pysty huolehtimaan edes liikunnasta, koska ei vaan kivuilta pysty. Tuntuu etten tiedä rakastanko itsekään häntä enää. Tuntuu että ihan sama vaikka suhdekin menisi.
Miten voin tietää mitä tehdä tuon miehen kanssa? Onko virhe nyt ottaa ero? Onko vaan pää sekaisin.
Kommentit (18)
En osaa neuvoa, mutta paljon voimia jaksamiseen! Luottamusongelmat ovat vaikeita. Joissakin tapauksissa ne voivat helpottaa, jos kummallakin on tahtotila selvittää asiat jotta suhteessa olisi hyvä olla, ja suhde lopulta tarjoaa kummallekin sitä, mitä tarvitsee ja haluaa suhteelta. Mutta teidän tilannetta on mahdoton arvioida näillä tiedoilla näin ulkopuolisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huikkaa.vkonloppu pukkaa päälle..
Mene hoitoon, fyysiseen ja henkiseen.
Ikävä tilanne sinulla kaiken kaikkiaan, olen pahoillani!
Mielestäni kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa ei kannata tehdä mitään suuria elämän ratkaisuja, kuten nyt esim. jättää miestä. Odottele rauhassa siihen, kunnes voit fyysisesti paremmin, niin ehkä henkinen puolikin silloin selkiytyy. Tsemppiä!
Kiitos teille kaikille tsempistä ja kauniista sanoista. Itseluottamukseni on normaalisti paljon parempi, mutta kyllä tämä sairaus pahentuessaan sen vetää pohjamutiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä selviät. Ehkä tuo kipujuttu kuulostaa huolestuttavalta, kylmä sää voi lisätä vielä oireita, kylmä tulee sisälle. Onko mies pelimies vai luotettava. Ilmeisesti koet ettei välittäisi tarpeeksi. Mies haluaa käydä juhlissa ilmeisesti. Juoko. Onko äiti tai sukulainen tukenasi.
Kuulostaa siltä että peilaat omia tilanteen aiheuttamia tuntemuksiasi mieheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä selviät. Ehkä tuo kipujuttu kuulostaa huolestuttavalta, kylmä sää voi lisätä vielä oireita, kylmä tulee sisälle. Onko mies pelimies vai luotettava. Ilmeisesti koet ettei välittäisi tarpeeksi. Mies haluaa käydä juhlissa ilmeisesti. Juoko. Onko äiti tai sukulainen tukenasi.
No ei kovin luotettava jos haluaa käydä yhteissaunoissa naistyökavereiden kanssa.
Kirjoitinko minä tämän, enkä vain muista?! On nimittäin kuin omasta kynästäni.
Minäkin olen tilanteessa, jossa alan vaihdon vuoksi olen työelämästä irrallaan ilman selviä näkymiä. Sairastuin ensin uupumukseen ja sen jälkeen krooniseen suolistosairauteen, jonka 1,5 vuotta kestänyt akuutti vaihe on vihdoin helpottamassa. Entiseen työhöni en pysty, mutta yrittäjyys uudella alalla on ehkä mahdollista.
Minun kamppaillessa terveyteni ja työkriisini kanssa viimeiset kaksi vuotta mieheni on erkaantunut minusta ja lopulta hän myös aloitti seksisuhteen, koska minulla ei ole haluja. Uskomatonta kyllä, tämä oli alkuun jopa ok (avoin suhde), mutta tosi pian mukaan tuli valehtelua ja uuden naisen asettamista minun edelle, koska en "halua ja jaksa" mitään. Mies myös syyllisti minua sairaudesta, eikä suostunut vähentämään menojaan, koska "sitten meitä olisi kaksi masentunutta sohvalla istumassa". En siis ole ollut masentunut, vaan haavaisen coliitin vuoksi kipeä.
Tilanne on nyt päättymässä niin, että mies ei pysty luopumaan tästä panokaveristaan, johon meni ihastumaan, vaan aikoo jättää minut selviämään sairaudesta ja työttömyydestä yksin. Yhteiseloa takana 24,5 vuotta, lapsia kaksi ja yhteinen firma.
Ap:lle sanoisin, että usko intuitiota. Te voitte ehkä vielä tehdä korjausliikkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani.
Tarvitsette tervettä erillisyyttä toisistanne. Jatkuva kotona olemisesi vaikuttaa varmasti väliseenne dynamiikkaan.
Älä eroa.
Yritä löytää tapoja toteuttaa itseäsi. Oli se sitten mökkiloma, taideharrastus tai sähköpyöräily.
Pyydä mieheltä sympatiaa ihan suusanallisesti. Että voitko halata, voitko sanoa että me selvitään tästä.
Tuossa tilanteessa itsetunto on kovilla, ja mieli keksii kaikenlaista. Suosittelen keskustelemaan asioista virkeänä miehen kanssa, avaamaan omaa näkökulmaa. Toisaalta antaisin kyllä miehen elää omaa elämäänsä, eihän hän voi kotiinkaan jäädä pelkästään kyhjöttämään kanssasi. Yhdessä sovituista säännöistä toki on pidettävä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotain asioita, jotka tuottaisivat sinulle iloa? Saisi hiukan ajatuksia pois sairaudesta ja parisuhteesta? Voisitko koittaa keksittyä johonkin sellaiseen. En osaa varsinaisesti neuvoa. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinko minä tämän, enkä vain muista?! On nimittäin kuin omasta kynästäni.
Minäkin olen tilanteessa, jossa alan vaihdon vuoksi olen työelämästä irrallaan ilman selviä näkymiä. Sairastuin ensin uupumukseen ja sen jälkeen krooniseen suolistosairauteen, jonka 1,5 vuotta kestänyt akuutti vaihe on vihdoin helpottamassa. Entiseen työhöni en pysty, mutta yrittäjyys uudella alalla on ehkä mahdollista.
Minun kamppaillessa terveyteni ja työkriisini kanssa viimeiset kaksi vuotta mieheni on erkaantunut minusta ja lopulta hän myös aloitti seksisuhteen, koska minulla ei ole haluja. Uskomatonta kyllä, tämä oli alkuun jopa ok (avoin suhde), mutta tosi pian mukaan tuli valehtelua ja uuden naisen asettamista minun edelle, koska en "halua ja jaksa" mitään. Mies myös syyllisti minua sairaudesta, eikä suostunut vähentämään menojaan, koska "sitten meitä olisi kaksi masentunutta sohvalla istumassa". En siis ole ollut masentunut, vaan haavaisen co
Olen pahoillani puolestasi. Minulla on sairas mies, eikä ole kertaakaan tullut mieleen että sen vuoksi lähtisin vieraisiin että mies ei sairauden huonon vaiheen vuoksi kykene seksiin. Tämä on käsittääkseni se vastoinkäyminen mitä naimisiin mennessä luvataan elää yhdessä. Miehesi ei ole ollut sinulle pahimmalla hetkelläsi lojaali, ja tilanne on nyt tämä. Toisaalta olisi varmaan pettänyt muutenkin kun kerran tämä järjestely kävi hänelle ja on nyt lähdössä sen hoidon mukaan. Veikkaan että ei ole ensimmäinen jonka kanssa on sinua pettänyt. Mielestäni on täysin sikamaista käytöstä mieheltäsi.
Päästä hänet menemään mahdollisimman pian, kun paranet niin löydät rehellisen ja lojaalin miehen rinnallesi ja paremman esimerkin lapsillesi. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteluapu ammattilaisen kanssa antaa valoa.
Neuvoja en osaa antaa, mutta toivotan sinulle hyvää.
Toivottavasti löydät edes jotakin hyvää, jotakin pientä lohduttavaa jo vaikka heti tänään. Toivon sitä sinulle vilpittömästi.
En osaa neuvoa, mutta niin kovasti toivon parempaa aloittajalle.
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, ja voisin hyvin olla, kaksi asiaa, joita ehkä yrittäisin ratkaista: onko kipu hoidettu niin hyvin kuin mahdollista, ja onko puolisoillla avoimuutta ja halua pariterapiaan.
Kipu tekee kyllä kaikesta kamalaa.
Alue: Aihe vapaa
Nosto