Toipuminen seksuaalisesti turhauttavasta suhteesta?

Oliko siis kyseessä panosuhde? Jos mukana olisi aitoa rakkautta, tuollaiset asiat kyllä selviäisivät puhumalla...

JA SAMA KAPPALEJAOILLA:

Jouduimme hiljattain lopettamaan melko tuoreen seurustelusuhteemme eriparisten seksihalujen vuoksi. Itselleni naisena meidän kuviossamme oli rankinta se, että mies oli hyvin hellä ja rakasti minun kosketteluani, mutta tuo esileikinomainen toiminta harvemmin johti seksiin. Eli mies kiihotti minut kosketuksellaan ja vetyäytyi sitten. Viime aikoina en enää uskaltanut tehdä varsinaisia aloitteita näissä tilanteissa, koska aistin miehen innostumattomuuden. Mies ei ilmeisesti iästään johtuen enää niinkään kiihottunut. Silloin kun homma johti seksiin, se rajoittui lähinnä molemminpuoleiseen käsiseksiin, eikä hän tuntenut aina tarvetta laueta (mikä sinänsä on aivan ok).

Olen kuitenkin ihan kaunis nainen, ja sain paljon ihailua häneltä, eli en usko hänen tunteneen inhoakaan minua kohtaan. Olen melko seksuaalinen, turhauduin voimakkaasti tuosta useimmiten mihinkään johtamattomasta kiihotuksesta ja muutuin toisinaan aggressiiviseksi. Kun nostin kissan pöydälle, se johti yleensä riitaan, mies alkoi huutaa, ja viimeinen näistä riidoista johti sitten eroon. Silloin kun seksiä oli, yleensä aamulla (olimme silloin jo valmiiksi sängyssä), se tuntui tietysti hyvältä, mutta yhä useammin epäilin, että se oli vain minua varten, jotta pysyisin tyytyväisenä. Onkohan tuo yleinenkin kuvio parisuhteissa?

Miten uskallan enää uusiin parisuhdekokeiluihin, kun olen joutunut kokemaan, että oma haluni on ainakin ajoittain ollut rasittavaa ja ahdistavaa toiselle (erotessamme hän kertoi usein helliessään pelänneensä, että taas haluan viedä homman loppuun asti. En ymmärrä mitä pahaa siinä olisi ollut). Ja siis en mielestäni vaatinut mahdottomia, sain häneltä keskimäärin yhden orgasmin parissa viikossa, eli hiukan enemmän kuin hän otti minulta vastaan (nähtiin harvakseltaan) ja muuten sitten harrastin omaa kivaa yön hiljaisuudessa, kun vartaloni oli ensin sivelty kiihottuneeksi ennen kuin mies nukahti.

Nyt tuntuu lähes epätodelliselta, että voisin vielä jonkun miehen kanssa vain kuherrella vaikkapa keittiössä ja sen jälkeen siirtyä ihan ex tempore sänkyyn rakastelemaan. Niinkuin joskus, nuoruuden parisuhteissa. Että haluihini vastattaisiin, joskus jopa heti ja kiihkeästi. Miten saan mahdollisen uuden miehen tavatessani selvitettyä nämä asiat, etten taas ehdi ensin ihastua ja sitten kokea massiivisia pettymyksiä seksin saralla?

Hassua, että vaikka sain paljon kehuja ja minua ja vartaloani pidettiin kaikin puolin kauniina, koin jonkinlaisen naisellisen itsetunnon romahduksen tämän suhteen myötä. Tunnen, että en kelvannut haluineni ja tarpeineni, senkään vuoksi kun yhdyntöjä ei ollut ollenkaan (vaikka tilanne ei johtunutkaan minusta, eikä syy tod. näk. ollut enää korjattavissa). Miten tästä eteenpäin, onko jollakin saman tapaisia kokemuksia?

Eipä siitä mitään takuita saa, pitää vain elää tilanteen mukaan ja tehdä sekä itselleen, että toiselle selväksi, millaisen suhteen haluaa. Kaipa se on sekä kemiasta, että osapuolten libidoista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Eipä siitä mitään takuita saa, pitää vain elää tilanteen mukaan ja tehdä sekä itselleen, että toiselle selväksi, millaisen suhteen haluaa. Kaipa se on sekä kemiasta, että osapuolten libidoista kiinni.

Näinpä. Ja se libido olisi hyvä selvittää heti alussa, eli seksi kannattanee ottaa vastaisuudessa kuvioihin melko heti. Ja jos se ei miehelle sovi, niin sekin on jo tärkeää informaatiota. Tuo pääongelma, eli kiihotus —> vetäytyminen oli jotakin täysin uutta minulle ja hahmotin sen selkeämmin vasta matkan varrella. Eli sellainen pikkukiusoittelu on aivan eri asia, se on molemminpuoleista ja tähtää useimmiten toimintaan, vaikkakaan ei ihan heti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko siis kyseessä panosuhde? Jos mukana olisi aitoa rakkautta, tuollaiset asiat kyllä selviäisivät puhumalla...

Ei ollut panosuhde.

Vierailija kirjoitti:

JA SAMA KAPPALEJAOILLA:

Jouduimme hiljattain lopettamaan melko tuoreen seurustelusuhteemme eriparisten seksihalujen vuoksi. Itselleni naisena meidän kuviossamme oli rankinta se, että mies oli hyvin hellä ja rakasti minun kosketteluani, mutta tuo esileikinomainen toiminta harvemmin johti seksiin. Eli mies kiihotti minut kosketuksellaan ja vetyäytyi sitten. Viime aikoina en enää uskaltanut tehdä varsinaisia aloitteita näissä tilanteissa, koska aistin miehen innostumattomuuden. Mies ei ilmeisesti iästään johtuen enää niinkään kiihottunut. Silloin kun homma johti seksiin, se rajoittui lähinnä molemminpuoleiseen käsiseksiin, eikä hän tuntenut aina tarvetta laueta (mikä sinänsä on aivan ok).

No,tuo seksuaalisen halukkuuden eriparisuus on tavallistakin tavallisempaa. Yleensä menee niin päin että naista ei kiinnosta, mutta sinulle nyt sattui kohdalle mies jolla oli naisellinen tapa suhtautua seksiin. Jos olisit mies niin sinua syyllistettäisiin tyyliin "eikö sinulla todellakaan ole mitään muuta mielessäsi". Miehillä on tuontyyppistä,kuvailemaasi tapaa toteuttaville naisille nimitys "munanseisottaja". Antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.  Yhtä kaikki, rasittava tilanne olipa mies tai nainen kyseessä.

Olen kuitenkin ihan kaunis nainen, ja sain paljon ihailua häneltä, eli en usko hänen tunteneen inhoakaan minua kohtaan. Olen melko seksuaalinen, turhauduin voimakkaasti tuosta useimmiten mihinkään johtamattomasta kiihotuksesta ja muutuin toisinaan aggressiiviseksi. Kun nostin kissan pöydälle, se johti yleensä riitaan, mies alkoi huutaa, ja viimeinen näistä riidoista johti sitten eroon. Silloin kun seksiä oli, yleensä aamulla (olimme silloin jo valmiiksi sängyssä), se tuntui tietysti hyvältä, mutta yhä useammin epäilin, että se oli vain minua varten, jotta pysyisin tyytyväisenä. Onkohan tuo yleinenkin kuvio parisuhteissa?

On erittäin yleinen kuvio. Vähemmän haluava määrittelee parisuhteessa seksin määrän. T

Sitä voi sitten käyttää kiristysvälineenä, niin että puolison toimintaa voidaan ohjailla haluttuun suuntaan seksiä säännöstelemällä. Yllättävä päänsärkykohtaus kesken alkavan esileikin pistää kovakalloisemmankin ymmärtämään mitä kuuluu ja kuka käskee. Kissan voi tietenkin nostaa pöydälle, mutta se johtaa liki aina riitaan, sekä syyttelyyn enemmän haluavaa kohtaan pinnallisuudesta, oman halun yliarvostamisesta, ymmärtämättömyydestä, henkisyyden puutteesta, jne jne. Ja kyllä, ne harvat seksikerrat ovat ihan vain sitä enemmän haluavaa varten, tyyliin "no pane sitten, mutta nopeasti, ja sitten annat olla ainakin kaksi viikkoa ruinaamatta..." Se se sitten tekeekin itsetunnolle hyvää, ja parantaa parisuhteen perustuksia...

Miten uskallan enää uusiin parisuhdekokeiluihin, kun olen joutunut kokemaan, että oma haluni on ainakin ajoittain ollut rasittavaa ja ahdistavaa toiselle (erotessamme hän kertoi usein helliessään pelänneensä, että taas haluan viedä homman loppuun asti. En ymmärrä mitä pahaa siinä olisi ollut). Ja siis en mielestäni vaatinut mahdottomia, sain häneltä keskimäärin yhden orgasmin parissa viikossa, eli hiukan enemmän kuin hän otti minulta vastaan (nähtiin harvakseltaan) ja muuten sitten harrastin omaa kivaa yön hiljaisuudessa, kun vartaloni oli ensin sivelty kiihottuneeksi ennen kuin mies nukahti.

Erittäin yleistä tämäkin. Ei tee itsetunnolle hyvää, olipa mies tai nainen. "Kyllähän minä sinut muuten voisin lähelleni ottaa, mutta kun sinä sitten innostut haluamaan jotain seksuaalista...?!" Käytännössä, kuten jo edellä mainittu, vähemmän haluava määrittelee seksin määrän ja enemmän haluava keksii keinot sopeutua tilanteeseen. Tuttua peruskauraa valtaosassa parisuhteista, mitä pidempi suhde, niin sen yleisempää. Samoin mitä iäkkäämmät ihmiset, sen yleisempää. Niin että 1. ero, 2. seksiin halukkaamman rakastajan/rakastajattaren löytäminen, 3. masturbaatio. Siinäpä ne yleisimmät ratkaisumallit. Sinä käytit keinoja 3 ja 1, ja niin käytin jokusia vuosia sitten minäkin.

Nyt tuntuu lähes epätodelliselta, että voisin vielä jonkun miehen kanssa vain kuherrella vaikkapa keittiössä ja sen jälkeen siirtyä ihan ex tempore sänkyyn rakastelemaan. Niinkuin joskus, nuoruuden parisuhteissa. Että haluihini vastattaisiin, joskus jopa heti ja kiihkeästi. Miten saan mahdollisen uuden miehen tavatessani selvitettyä nämä asiat, etten taas ehdi ensin ihastua ja sitten kokea massiivisia pettymyksiä seksin saralla?

No, eihän se selviä muutoin kuin koeajamalla. Jos ei edes suhteen alussa ole fyysistä halukkuutta ja seksiä , niin pitää ymmärtää että ei se siitä vuosien mittaan tule ainakaan lisääntymään. Tällöin on hyvä tehdä, joskus tuskainen, ratkaisu jo suhteen alussa ennekuin on ennättänyt kiintyä liikaa, ja pistää peli poikki ja etsiä uutta matoa koukkuun. Tämä tietysti riippuen siitä kuinka korkealle seksin arvottaa omassa elämässään. Ennen kunnollista koeajojaksoa ei kannattaisi näitä ihastumis-juttuja päästää päähänsä, kuten kirjoititkin niin voivat olla niitä massiivisen pettymyksen paikkoja jos huonosti käy. Sitä samanlaista kiihkoa kuin nuoruudessa tuskin enää saat, ihan biologista johtuen, mutta hyvää seksiä ainakin. Eikä sinun halussasi ole mitään väärää, joskus vain elämässä asiat eivät mene niinkuin niitten haluaisi menevän. Niin seksin osalta, kuin muutoinkaan.

Hassua, että vaikka sain paljon kehuja ja minua ja vartaloani pidettiin kaikin puolin kauniina, koin jonkinlaisen naisellisen itsetunnon romahduksen tämän suhteen myötä. Tunnen, että en kelvannut haluineni ja tarpeineni, senkään vuoksi kun yhdyntöjä ei ollut ollenkaan (vaikka tilanne ei johtunutkaan minusta, eikä syy tod. näk. ollut enää korjattavissa). Miten tästä eteenpäin, onko jollakin saman tapaisia kokemuksia?

Erittäin tavallista tämäkin. Itsekin kokenut tuon, vaikka miehenä tottunut kovettamaan nahkansa ja henkisen kanttinsa parisuhde- ja seurusteluasioissa, niin ei se siltikään mitenkään mukavaa ole tai siltä tunnu. Helposti miettii sitä onko itsessä jotain pahasti vialla, tai että pystyykö antamaan enää kenellekään mitään, tai että tosiaan ei kelpaa kenellekään. Eteenpäin pääsee siten että jatkaa elämäänsä. Jos jotain suhderintamalla tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Jos ei, niin sitten ei. Tiedän että pärjään ihan tällä tämänhetkisellä olotilallakin. Vanhemmiten tulee nirsommaksi suhteen aloittamisen suhteen. Nuorempana, ihan biologisista syistä, halut suhteeseen pääsemiseksi olivat kovemmat ja rima matalammalla. Ikä on tuonut- en tiedä onko tuonut viisautta- mutta kyynisyyttä ainakin. Niin että samantapaisia kokemuksia on minulla, ja karkealla yleistyksellä rohkenen väittää että samansuuntaisia kokemuksia on 60%-70% miehistä. Ja 20% naisista.

Tarkoitus oli vastata kappaleittain, mutta ei näköjään onnistunut kuin osittain. Vastaukset näkyvät tuossa alkuperäis-tekstissä kappaleitten perässä. Vähän epäselvää, tarkoitus oli parempi mitä toteutuma sitten tuli.

Saman tien haihtuisi sinun traumat, kun veisin sinut seitsemänteen taivaaseen, jossa tähdet lentävät silmissäsi orgasmien sarjana.

Se vaan vaatisi uskallusta heittäytyä vierasn viemäksi, seurustelemaan en halua, mutta seksi suhteeseen voisin alkaa

Pystyiskö tuon aloituksen referoimaan vaikka viiteen lauseeseen?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus oli vastata kappaleittain, mutta ei näköjään onnistunut kuin osittain. Vastaukset näkyvät tuossa alkuperäis-tekstissä kappaleitten perässä. Vähän epäselvää, tarkoitus oli parempi mitä toteutuma sitten tuli.

Kiitos paljon kommenteistasi. ”Koeajon” olisin itse halunnut jo toisilla treffeillä, ja olin niin hölmö, että kuvittelin sen tapahtuvan kun menen hänelle kylään. Seksiin siirtyminen kuitenkin venyi useilla viikoilla (siinä oli koronaeristystäkin välissä), ja hän halusi varmistaa, että olen tosissani enkä etsi pelkkää seksiä. Sain kuitenkin paljon kehuja ja hellyyttä alusta alkaen, ja olin hänen sanojensa mukaan todella seksikäs. Mutta koska hän lopetti koronan vuoksi suutelun kokonaan heti suhteemme alussa, niin sekin vaikeutti tutustumista. Suuteluun palaaminen tapahtui, kun nostin taas kerran kissan pöydälle ja ilmoitin, etten jatka suhteessa ilman suutelua. Näin jälkikäteen ajatellen olen ollut ihan käsittämättömän kärsivällinen ja odotellut ihan normaaleja asioita tapahtuviksi aivan kohtuuttoman kauan. Ei ihme, että olin tolaltani pääosan ajasta ja työkykykin alkoi jo kärsiä. Mutta en ymmärtänyt varoitusmerkkejä, koska aiemmin olin tavannut vain normaalilibidoisia ja -kykyisiä miehiä ja elimme tavatessamme jonkinlaisessa koronakuplassamme, josta minun oli vaikeaa noin vain lähteä. Me kuitenkin viihdyimme hyvin yhdessä, ja hän oli minulle ison osan ajasta kiltti ja ystävällinen. Niinpä minäkin vain enimmäkseen olin ”kiva” ja yritin sopeutua. Vaihtoehtona ainakin pahimpina koronakausina olisi ollut vetäytyminen yksinäisyyteen ja eristykseen. Nykyisin sentään voi jo liikkuakin ja ehkäpä jälleen pienen toipumisajan jälkeen lataan Tinderin tai jonkun muun sovelluksen. Hyvä seksi on tällä hetkellä tärkein prioriteettini uusissa kohtaamisissa, jos niitä uskallan enää harrastaa. Käytännössä se voi tarkoittaa lyhyempiä kokeilusuhteita ja ehkä hiukan nuorempien miesten kanssa. Olen 50+ ja olisi kiva tietää, minkälaisia miehet keskimäärin ovat tässä iässä. Voinko ajatella ikäistäni kumppania (edellinen olis siis 60+), vai alkaako monien miesten libido jo merkittävästi laskea viisikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Pystyiskö tuon aloituksen referoimaan vaikka viiteen lauseeseen?

Ei oikein taida pystyä. Paljon mielen päällä ja minussa myös jonkin verran kirjoittajan vikaa. Nyt kun kaikki on ohi, en pelkää myöskään tunnistetuksi tulemista enkä koe tarvetta mihinkään suureen lojaaliuteen näin anonyyminä. Ja toisaalta tiedän, ettei hän ikinä lue tällaisia palstoja. Kirjoittaminen toimii myös terapiana. Myöhemmin ehkä kadun tätä avautumistani, mutta toivon, että joku toinen voisi saada tästä keskustelusta jotakin työkaluja itselleen. Silloin tämä on ollut sen arvoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus oli vastata kappaleittain, mutta ei näköjään onnistunut kuin osittain. Vastaukset näkyvät tuossa alkuperäis-tekstissä kappaleitten perässä. Vähän epäselvää, tarkoitus oli parempi mitä toteutuma sitten tuli.

Kiitos paljon kommenteistasi. ”Koeajon” olisin itse halunnut jo toisilla treffeillä, ja olin niin hölmö, että kuvittelin sen tapahtuvan kun menen hänelle kylään. Seksiin siirtyminen kuitenkin venyi useilla viikoilla (siinä oli koronaeristystäkin välissä), ja hän halusi varmistaa, että olen tosissani enkä etsi pelkkää seksiä. Sain kuitenkin paljon kehuja ja hellyyttä alusta alkaen, ja olin hänen sanojensa mukaan todella seksikäs. Mutta koska hän lopetti koronan vuoksi suutelun kokonaan heti suhteemme alussa, niin sekin vaikeutti tutustumista. Suuteluun palaaminen tapahtui, kun nostin taas kerran kissan pöydälle ja ilmoitin, etten jatka suhteessa ilman suutelua. Näin jälkikäteen ajatellen olen ollut ihan käsittämättömän kärsivällinen ja odotellut ihan normaaleja asioita tapahtuviksi aivan kohtuuttoman kauan. Ei ihme, että olin tolaltani pääosan ajasta ja työkykykin alkoi jo kärsiä. Mutta en ymmärtänyt varoitusmerkkejä, koska aiemmin olin tavannut vain normaalilibidoisia ja -kykyisiä miehiä ja elimme tavatessamme jonkinlaisessa koronakuplassamme, josta minun oli vaikeaa noin vain lähteä. Me kuitenkin viihdyimme hyvin yhdessä, ja hän oli minulle ison osan ajasta kiltti ja ystävällinen. Niinpä minäkin vain enimmäkseen olin ”kiva” ja yritin sopeutua. Vaihtoehtona ainakin pahimpina koronakausina olisi ollut vetäytyminen yksinäisyyteen ja eristykseen. Nykyisin sentään voi jo liikkuakin ja ehkäpä jälleen pienen toipumisajan jälkeen lataan Tinderin tai jonkun muun sovelluksen. Hyvä seksi on tällä hetkellä tärkein prioriteettini uusissa kohtaamisissa, jos niitä uskallan enää harrastaa. Käytännössä se voi tarkoittaa lyhyempiä kokeilusuhteita ja ehkä hiukan nuorempien miesten kanssa. Olen 50+ ja olisi kiva tietää, minkälaisia miehet keskimäärin ovat tässä iässä. Voinko ajatella ikäistäni kumppania (edellinen olis siis 60+), vai alkaako monien miesten libido jo merkittävästi laskea viisikymppisenä?

Selvää on se että kyvykkyys ei miehillä viisissä-kuusissakymmenissä ole tyyliä parikymppinen. Syyt ovat luonnolliset. "Ei ole Kööpenhamina kuin ennen..." lauloi Junnu Vainio aikoinaan. Olen kuullut että kaikensortin pillereitä on olemassa, mutta en osaa niistä sanoa kun ei ole kokemusta moisista. Miellän itseni hyvin keskiverroksi joka suhteessa, ja kun viimeksi olin seksiä sisältävässä suhteessa parisen vuotta sitten niin ymmärtääkseni sujui ihan ok, eli naisen vetovoima voitti vielä selkeästi maan vetovoiman, tosin ei niin selkeästi kuin silloin pari-kolmekymppisenä.Ymmärsin neidon käyttäytymisestä ja puheista  hänen olleen tyytyväinen. Muitten miesten, niin ikäisteni kuin ei-ikäisteni, puolesta on hankala sanoa mitään varmaa, yksilökohtaista varmastikin suurelta osin. Sen mitä olen tällä palstalla nähnyt, niin selkeä kuvio parisuhteissa tuntuu olevan halujen epäsopivuus niinpäin että pitkissä suhteissa nainen ei halua ja mies kärsii siitä. Näin oli avioliitossa ollessani oma tilanteenikin. Kymmenestä suhteesta seitsemässä mies haluaisi enemmän, yhdessä onnekkaassa halut käy tasan, ja kahdessa nainen haluaa enemmän. Tämä ei ole mikään tieteellisesti tutkittu juttu, vain oma mutu-tuntumani. Näin ajatellen voisi olettaa että ikäryhmässä 50-60 vuotta on paljonkin seksiä haluavia ja siihen pystyviä miehiä. Uskon vakaasti että mukavan mummon kohdatessani saisin muutakin tehdyksi kuin hiukset sekoitettua, mutta tässä asiassa vain aika näyttää olenko liian optimisti vaiko en.

Vastauksena että voit ajatella ikäistäsi kumppania jos siltä tuntuu. Ikä on vain suuntaa antava vehkeitten pelaamisen suhteen. Onnea etsintään.

Vierailija kirjoitti:

Pystyiskö tuon aloituksen referoimaan vaikka viiteen lauseeseen?

Esileikki ja siitä seuraa useita orgasmeja.

Yhdyntä jotka aiheuttavat vahvoja orgasmeja ja sumentavat tietoisuuttasi muusta, kuin nautinnosta.

Tätä jatkuu ja orgasmit syvenevät ja tyydytyt kaikella tasoa.

Lopuksi silittelyä, suukottelua ja hyväilyä ja puute ja traumat ovat hävinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus oli vastata kappaleittain, mutta ei näköjään onnistunut kuin osittain. Vastaukset näkyvät tuossa alkuperäis-tekstissä kappaleitten perässä. Vähän epäselvää, tarkoitus oli parempi mitä toteutuma sitten tuli.

Kiitos paljon kommenteistasi. ”Koeajon” olisin itse halunnut jo toisilla treffeillä, ja olin niin hölmö, että kuvittelin sen tapahtuvan kun menen hänelle kylään. Seksiin siirtyminen kuitenkin venyi useilla viikoilla (siinä oli koronaeristystäkin välissä), ja hän halusi varmistaa, että olen tosissani enkä etsi pelkkää seksiä. Sain kuitenkin paljon kehuja ja hellyyttä alusta alkaen, ja olin hänen sanojensa mukaan todella seksikäs. Mutta koska hän lopetti koronan vuoksi suutelun kokonaan heti suhteemme alussa, niin sekin vaikeutti tutustumista. Suuteluun palaaminen tapahtui, kun nostin taas kerran kissan pöydälle ja ilmoitin, etten jatka suhteessa ilman suutelua. Näin jälkikäteen ajatellen olen ollut ihan käsittämättömän kärsivällinen ja odotellut ihan normaaleja asioita tapahtuviksi aivan kohtuuttoman kauan. Ei ihme, että olin tolaltani pääosan ajasta ja työkykykin alkoi jo kärsiä. Mutta en ymmärtänyt varoitusmerkkejä, koska aiemmin olin tavannut vain normaalilibidoisia ja -kykyisiä miehiä ja elimme tavatessamme jonkinlaisessa koronakuplassamme, josta minun oli vaikeaa noin vain lähteä. Me kuitenkin viihdyimme hyvin yhdessä, ja hän oli minulle ison osan ajasta kiltti ja ystävällinen. Niinpä minäkin vain enimmäkseen olin ”kiva” ja yritin sopeutua. Vaihtoehtona ainakin pahimpina koronakausina olisi ollut vetäytyminen yksinäisyyteen ja eristykseen. Nykyisin sentään voi jo liikkuakin ja ehkäpä jälleen pienen toipumisajan jälkeen lataan Tinderin tai jonkun muun sovelluksen. Hyvä seksi on tällä hetkellä tärkein prioriteettini uusissa kohtaamisissa, jos niitä uskallan enää harrastaa. Käytännössä se voi tarkoittaa lyhyempiä kokeilusuhteita ja ehkä hiukan nuorempien miesten kanssa. Olen 50+ ja olisi kiva tietää, minkälaisia miehet keskimäärin ovat tässä iässä. Voinko ajatella ikäistäni kumppania (edellinen olis siis 60+), vai alkaako monien miesten libido jo merkittävästi laskea viisikymppisenä?

Aivan mainiosti voit ajatella ikäistäsi tai vanhempaakin kumppania (60+).  Kestävyyttä ei välttämättä mitata iällä.  Vanhempi mies voi olla huipputaitava erotiikasta nauttiva ja taitava, todellinen eskpertti  tai sitten täydellinen surkimus; kysehän aina yksilöstä.

Jos haluat halukkaan miehen, se pitää mielestäni olla hiukan Sinua nuorempi.  Seurustelu on sitten asia erikseen, siinä ei taidot merkkaa niin paljon kun rakastaa toista.

Kiitos vastauksista, ehkä sitten kuitenkin uskallan luottaa, että oman ikäisistä ja vanhemmistakin miehistä voisi löytyä innokasta seuraa. Miehet (niin kuin naisetkin) lienevät tosiaan yksilöitä, ja libidoerot eri yksilöiden välillä varmasti kasvavat, kun ikää tulee. Epävarmuus oman vanhenevan kropan viehätysvoimasta puoltaa keskittymistä vanhempiin miehiin, mutta nuoremman miehen kanssa voisi olla ihan kivaakin, kun vain uskaltaisi. Alkaa jo tuntua valoisammalta. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvä seksielämä.

On tosi tärkeää kuunnella omia tarpeitaan. Eihän tuollaisesta seksistä riitelemisestä mitään tule.

Ihan järkyttävää, että mies kieltäytyi koronan takia suutelemisesta. Tosi loukkaavaa.

Ei ne pelkät ihailevat sanat riitä. Kyllä nainen haluaa kokea ja tuntea olevansa haluttava.