Huono hyvä pomo

Meillä on iso työyhteisö ja sillä esimies, joka taipuu jokaisen vahvan mielipiteen mukana.

On tosi raskasta, kun pomo haluaa miellyttää kaikkia. Esimiesten pitäisi omata selkäranka.

Mitenpä toimit, kun ensiksi hänellä on toimintaotapoihin jokin hyvin perusteltu mielipide, josta olen samaa mieltä käytännössä lähes aina. (Fiksu, kokenut tyyppihän hän on.)

Tästä tulee käytännön ohjeistus, sitova sellainen. Mutta kun osa ihmisistä haluaa päästä mistä aita on matalin ja toinen osa on muutosvastarintaista muuten vain, valtaosa ihmisistä viis veisaa pomon ohjeistuksista.

Sitten esimies on turhautunut ja ärtynyt kun sitä muutosta ei ala näkymään. Ensiksi hän muistuttelee näistä jutuista vuoden pari harvakseltaan. Ensin kivaan sävyyn, myöhemmin kipakammin. Lopulta hän lopettaa.

Mikään ei muutu. Ne pari "kympin tyttöä" tekevät asiat uudella tavalla sovitusti koska huomaavat alaistaitoisina kiltteinä ihmisinä pomoa totellessaan, että tämä on kyllä paljon parempi tai fiksumpaa hoitaa näin.

Ne, jotka eivät toteuta esimiehen toiveita tai edes sitovia käytänteitä, jäävät seurauksetta. Monet eivät edes tee kaikkia niitä hommia, jotka heidän vastuullaan ovat. Niitä ei tee kukaan.

Pahimpia ylilyöntejä esimies aluksi meille aikanaan tultuaan yritti hillitä kahdenkeskisin keskusteluin, joilla ei ollut näille työntekijöille mitään seuraamuksia. Nekin ovat nyt jo loppuneet.

Mutta nyt kun esimies ei saa mitään rotia, hän on vihainen mielessään ja siirtää tuon tunteen siihen kuulumattomiin tilanteisiin. Hän äksyilee työntekijöille jossakin täysin mitättömässä jutussa.

Toisaalta hän turhautuneena sitten mikromanageeraa näitä tunnollisimpia työntekijöitään, jotka kyllä hoitaisivat työnsä hyvin ilmankin tätä kyttäämistä. Vaatii näiltä muutamilta sitten ihan hurjasti.

Esimies ikään kuin osoittaa valtaansa edes näin. Varmaan se auttaa häntä jaksamaan.

Mutta minua kiinnostaa, miten tässä havaitsemassani kuviossa se esimies itse ajattelee.

Miksi hänen näkökulmastaan näitä työelämässä mahdollisia sanktioita ei tule edes niille, jotka ovat röyhkeimpiä ja laiskimpia? Osa porukoista hädin tuskin tekee työnsä.

Ja miten asian voisi ilmaista niin, että nämä muutamat uuvutetut tunnollisimmat tyypit saisivat edes hitusen töitään jaettua niille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa?

Me emme ennen nimittäin olleet tällainen yhteisö, emme näin jakautunut. Ulkoa meidän esimiestämme kehutaan mutta itse näen, että selkärangattomuus on luonut eräänlaisen villin viidakon, jossa vahvimmat ja röyhkeimmät elävät leveimmin.

Ja esimies on mies tässä tapauksessa, joten ei nyt kannata puhua mistään kategorisesta naisten kyvyttömyydestä johtaa jne.