43-vuotias nainen: Elän teinielämää
En käy töissä. Ei ammattia. Opiskelut ei aikoinaan kiinnostaneet. Eikä ole myöhemminkään kiinnostaneet. Eikä työssä käyminenkään ole koskaan kiinnostanut. Joitain pätkiä olen ollut jossain. Mt-ongelmia paperilla. Ei nyt päässä oikeasti niinkään paljon. Siitä eläke. Ei lapsia. En ole koskaan halunnut. Puoliso on ja yhteinen koti. Elän vieläkin teinielämää: meikkaan, ostan vaatteita, hengailen kaupungilla, kaupoissa päivät. Kotona oma huone. Siellä lojun, kuuntelen musaa. Syön mitä huvittaa. Joskus vain karkkeja, energiajuomaa jos ei huvita syödä ruokaa. Vaatteet nuorekkaita. Suosin vaaleanpunaista. Minusta on ihana olla lapsellinen ja elää, kuin teini vieläkin. Syventyä vain elämän mukaviin asioihin. Kotitöitä teen silloin, kun mieheni ”pakottaa” auttamaan siivouksessa. Muuten en tee mitään, koska en pidä tärkeänä. Mies tekee meillä ruoat, hoitaa raha-asiat, laskun maksamiset, pyykin pesut ja siivoaa enemmän, kuin minä. Elämää voi elää näinkin.
Kommentit (9)
Oikeassa olet. Elämää voi elää noinkin. Se on sinun valintasi, hienoa että se on sinulle taloudellisesti mahdollinen.
Kuulostaa ihan kivalle. Minä haaveilen rikastumisesta niin, että voisi palkata kotiapulaisen hoitamaan kaikki kotityöt ja ruuanlaiton, itse voisi makoilla kartanomaisessa kodissa uima-altaalla tai kirjastohuoneessa tai tehdä muuta mikä huvittaa. Kävisin töissä korkeintaan harrastusmaisesti pari päivää viikossa... Sori, jäin unelmoimaan :D
Jatkoa: En kuitenkaan elä ihan tyhjää elämää. Olen taiteellisesti lahjakas. Harrastuksena teen sitä ja olen saanut siitä myös epävirallista työhommaa. Teen sitä kotona. Omassa huoneessani, musaa kuunnellen. Harrastan liikuntaa. Tykkään pitää itseni hyvännäköisenä. Siinä auttaa, että olen aina ollut kaunis ihminen ja vieläkin ulkonäkö hyvä. En leuhki, mutta se tuo tyytyväisyyttä elämään. Välillä matkustan sukuni toisen haaran luo ulkomaille etelän lämpöön. Siellä voi vierähtää vaikka kuukausi pari. Ja kiva rusketus. Miten elämääni ajatellut vielä kehittää: jotain hyvin kevyttä opiskelua ehkä, jotain luovaa ainetta. Ihan omaksi iloksi. Etenemistä taiteellisessa harrastus/työssäni. Sen kautta ”päästä piireihin” saada uusia kontakteja.
Kun lähtee työelämä/urahössötykseen mukaan, siinä ei mene pitkään, kun näkee itsensä merkityksellisenä vain työn kautta ja työn/uran menettäminen olisi melkein pahempi asia kuin jonkun läheisen menettäminen. Ei sellainenkaan ole normaalia.
Onneksi teit tuon lisäyksen, että sulla on kuitenkin sun taide. Muuten sanoisin, ettet tule kestämään tuollaista elämää ilman päämäärää, tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Millaista taidetta teet?
Piirrän "kirkkoveneitä"
Ap
Onneksi miehesi halusi teinin :)