Minkä ikäisenä "opit" käyttämään rahaa ettet enää tuhlannut kaikkea mikä tuli?

Kun aloin tienata sellaisia summia, että tuloja oli reippaasti enemmän kuin menoja. Olisko ollut kolmevitosena.

En ole koskaan ollut tuhlari. Sisko on ollut aina ja on edelleen (45v)

Olin kamalan pihi jo lapsena. Ja mulla on vieläkin yo-lahjarahat käyttämättä 😆

47 v

Ehkä noin 12-vuotiaana. Sitä ennen minulla nyt ei tosin omaa rahaa käytössä juuri ollutkaan.

27 vuotiaana kun siirryin työelämään ja aloin saada laskut omaan laatikkoon.

Lapsena jo, vaikka en silloin mistään vastuussa ollutkaan. Mutta säästäväisyys oli sitten jo valmiina kun muutin omilleni.

Heti kun pääsin töihin, eli 18 vuotiaana.

Nyt on mittava omaisuus ja olen eläkkeellä.

36-vuotiaana. Siihen asti käytin jokaisen euron joka kuukausi. En muista oliko joku yksittäinen juttu mikä havahdutti säästämään. Tuhlailen edelleen aika suruttu enkä vieläkään saa paljoa säästöön, mutta 100-200 euroa joka kuukausi kuitenkin.

Olin lapsesta saakka pihi koska vanhemmat oli köyhiä

Eiiköhän se ole rahan käytössä se että miten ihminen kokee sen sijoittavansakin mihinkin ja mitenkäkiin.

Joskus 35-vuotiaana. Nyt on harmittanut, etten tajunnut asiaa jo aiemmin. Toki olin ajoittain tilanteessa, jolloin säästäminen ei olisi edes ollut mahdollista.

Olen aina ollut säästäväinen. Rahankäyttö on luonteesta kiinni. Rahan käyttöä ei voi opettaa. Jos raha polttaa taskussa, niin sille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eiiköhän se ole rahan käytössä se että miten ihminen kokee sen sijoittavansakin mihinkin ja mitenkäkiin.

Se mikä on totuuus niin ihminenhän on aka lyhytnäköiinen. En mä esiim joka sekunti ajattele että maaailmassa joka 4 sekunti yksi ihminen kuoleee nälkään ja tauteiihin maailmassa ja kuiinka vauhdilla niitä syntyy lisäää. Ajattelen enemmänkin sittten kokonaisuuuksia.

Yläasteella opin taloustiedossa, että tietty prosenttiosuus tuloista pitää olla aina säästössä. 18v pääsin eka kerran töihin, siitä asti säästänyt tulojen mukaan. Myös opiskeluaikana, vaikka en tehnyt säännöllisesti töitä.

Siskoni on aina ollut säästeliäs, pienestä asti ja on edelleen.

Itse ole nyt 28v enkä saa silti rahojani riittämään kuun loppuun asti. Toisaalta näen asian omana valintanani, mielummin käytän huolettomasti rahaa 3 viikkoa, ja pahimmillaan paastoan viimeisen viikon. Tiedän kyllä miten rahat saisi riittämään koko kuukaudeksi.

Olen myös pienituloinen eli tuo huolettomasti eläminen tarkoittaa sitä, että ostan ruokaa josta pidän ja esimerkiksi uudet kengät tai talvitakin jos on tarvetta, nekin kyllä tarjouksesta. En siis suoranaisesti törsää mihinkään turhuuteen, ja silloin kun olin töissä matalapalkka-alalla, rahaa jäi joka kuukausi. Nykyään jatko-opiskelen, ja tulot siksi pienemmät.

Hauskaa ehkä jotenkin kuitenkin on, että nuukasti elävä sisareni asui joskus nuoruudessani kun olin opiskelijana ja hän töissä käyvä, minun luonani säästö syistä ja osti halvinta mahdollista ruokaa. Söi sitten minun parempia ruokiani (toki siis tarjosin), kun ei itse nuukuuttaan viitsinyt ostaa. Nykyään hän kyllä auttaa minua taloudellisesti tiukan paikan tullessa, ja on joskus kustantanut meille minilomankin kun itselläni ei olisi ollut muuten varaa lähteä matkaseuraksi.

Hän on siis iän myötä päässyt eroon nuukuudestaan jossain määrin, ja minä taas noh, elän taloudellisesti edelleen liian huolimattomasti. Saa nähdä tuleeko siihen iän myötä muutosta.

33 vuotiaana. Jostain tuli valaistuminen, että joka kk ei tarvi shoppailla vaatteita ja rahaa on hyvä säästää+sijoittaa. Ei ole aikuisen elämää, jos kortit on aina maksimissa ja laskut kerääntyy.

Kolmekymppiseksi käytin kaiken, koska oli pakko syödä jne. Kun aloin tienata, en todellakaan käyttänyt pakkomielteisesti koko palkkaa.

Heti kun sain rahaa käsiini. Olin pihi lapsi ja kohtalaisen pihi aikuisenakin :D

Pienestä pitäen olen ollut säästäväinen jopa pihi. Joskus 30+ -vuotiaana vasta tajusin, että aina ei tarvitse pihistellä ja ostaa halvinta. En vieläkään pystyisi tuhlaamaan kaikkia tuloja, kuulostaa tosi ahdistavalta.

16 vuotiaana kun äiti heitti pihalle ja piti itse alkaa maksaa oma elämänsä.