Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä "opit" käyttämään rahaa ettet enää tuhlannut kaikkea mikä tuli?
25.10.2021 |
Eli milloin tämä valaistuminen sinulla entiselle tuhlarille tuli että säästöönkin on hyvä saada rahaa? Minulle tämä tuli ihan äsken kun täytin 38v. Toki iso elämänmuutos samalla aiheutti tämän että aloin laittamaan säästöön rahaa enkä enää elä hetkessä vaan ajattelen asioita myös pidemmälle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)
Kommentit (51)
Olen kyllä oppinut sen jo lapsena, silloin pysyi lahjarahat säästössä. Aikuisiällä menikin sitten varmaan 15 vuotta aika lailla kädestä suuhun, kun oli niin pienet tulot. Nyt on taas mistä säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kiinni käteen tulevan rahan määrästä. Vähät rahat kuluivat kaikki tarpeeseen. Vasta 5-kymppisenä tuloni ovat sellaiset, että niistä jotain jää säästöönkin. Ei oivalluksia eikä valaistumisia, vaan olen tuhlaavaisempi kuin nuorempana, koska voin. Silti rahaa jää. Olen hiukan yli keskituloinen. Kituuttamisen osasin hyvin joskus silloin ennen, mutta rahaa ei jäänyt säästöön.
43 -vuotiaana, kun hakeuduin ulosottoon velkaneuvonnan suosituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut säästäväinen. Rahankäyttö on luonteesta kiinni. Rahan käyttöä ei voi opettaa. Jos raha polttaa taskussa, niin sille ei voi mitään.
Ehdottomasti luonteesta kiinni. Martin Lutherkin sanoi näin!
Ei mitään kypsyyttä olekkaan olemassakaan. Itse esim olen alkoholisti ja olen tälläinen koska minut luotiin tälläisenä. Kiitos Martin Luther että opetit minut hyvin <3
En ole vielä onnistunut 41 ikävuoteen mennessä, kaikki menee mitä tulee ja on velkaakin pankille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella opin taloustiedossa, että tietty prosenttiosuus tuloista pitää olla aina säästössä. 18v pääsin eka kerran töihin, siitä asti säästänyt tulojen mukaan. Myös opiskeluaikana, vaikka en tehnyt säännöllisesti töitä.
Ironista kuinka peruskoulu opettaa meitä elämään väärin. Nämä kaikki säästöt miinustetaan toimeentulotuesta.
Mulle valkeni homma siinä vaiheessa kun opintolainan maksu alkoi - että hupsis, sitä varten piti laittaa rahaa syrjään, koska lasku tulee....hummailin aika iloisesti ja minulla oli jo parin kortin edestä luottokorttivelkoja. Mutta varsinaisesti vasta, kun raskaustestissä näkyi plussaa, ja tajusin että hoitovapaatakin varten pitäisi erikseen säästää ja ne luottokortit nollata. Pihistely alkoi, kun ostin kaikki lastentarvikkeet kirpparilta, sain kortti- ja opintovelat maksettua ja ostettiin oma asunto. Ajan kanssa pihistely on mennyt paljon tiukemmaksi ja nyt 52 -veenä lämmittelen ylijäänyttä kahvia mikrossa. Kyttään kilohinnat ja mietin mitä todella tarvitaan. Ja olen kauhea roskisdyykkäri ja kirppisihminen. Mutta en hamstraa mitään turhaa, vaan aina tarpeeseen, ja koskaan en lokkeile kenenkään kustannuksella, vaan aina maksan osani ja tarjoan.
Vuosien varrella on pakko ollut oppia venyttämään senttiä, kun oli maksussa asuntolaina, kesämökkilaina ja lasten tarhamaksut. Siihen meni täysin toisen palkka. Mökkiäkin sisustettiin kierrätyskamalla ja roskislöydöillä.
Nyt on velat maksettu, mutta nuukuus on jäänyt....ja Visa on edelleen, velkaa 0 euroa. (Olen pitänyt sitä siksi, että jos sattuisi vaikka matkalla jotakin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella opin taloustiedossa, että tietty prosenttiosuus tuloista pitää olla aina säästössä. 18v pääsin eka kerran töihin, siitä asti säästänyt tulojen mukaan. Myös opiskeluaikana, vaikka en tehnyt säännöllisesti töitä.
Ironista kuinka peruskoulu opettaa meitä elämään väärin. Nämä kaikki säästöt miinustetaan toimeentulotuesta.
meillä on se kuuluisa peltipurkki. Ei miinusteta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-27-vuotiaana. Oli tietysti helpompi alkaa säästämään kun pääsi työelämään. Opiskelijana oli vaikea alkaa säästämään tyhjästä, kaikki rahat kun menivät vuokraan ja ruokaan eli välttämättömyyksiin. Mulla on yksi kaveri, joka on tradenomi eikä säästä rahaa ollenkaan. Kaikki mikä tulee menee ja vähän päälle. Visa vain vinkuu. Koulutuksen puolesta pitäisi tietää rahankäytöstä jotakin, mutta ei näköjään ole mitään oppinut. Ihmettelen sivusta tätä.
Alle 10-vuotiaana kun ostin ensimmäiset osakkeeni synttäri/joulu/lapsilisärahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljääkymppiä minäkin lähentelin. Toisaalta myös tajusin, että olen ollut alipalkattu ja alisuoriutuja lähes koko elämäni aja. No tässä sitä nyt koitetaan muuttaa elämän suuntaa...
Jo lapsena, heti kun alkoi olla viikkorahaa käytössä. Minulla oli aina säästössä ja usein lainasin veljilleni jotka olivat vähän tuhlareita. Elämä on ollut helppoa kun on osannut pitää suun säkkiä myöten, kiitos vanhempieni opetusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kotona jo opitaan / opetetaan. Eikös se ole viikkorahojen pointti, että opetellaan rahankäyttöä?
Alle kouluikäisenä aloin kerryttämään säästöjä pienistä viikkorahoistani.
Heti kun sain ensimmäisen säästöpossun. Vuosi myöhemmin pankkiin ja tilille 100 mk.
Edes opiskelija-aikana ei koskaan tarvinnut miettiä riittääkö raha ruokaan. Tuki likimain riitti, joten vain "ylimääräistä hyvää" ostettiin kesätienesteillä.
Aina ollen ollut säästäväinen. Toki lapsena synttärilahjarahat ja viikkorahat tuli aina käytettyä, ja ensimmäiset kesätyörahat myös. Mutta siitä lähtien kun olen pitemmissä työsuhteissa ollut niin olen osan palkasta laittanut säästöön.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut lapsesta saakka säästäväinen, siksi mulla on jo nyt 28 vuotiaana mm. oma asunto, kaksi autoa ja reilusti säästöjä.
Perintöäkin on tullut.
M28