Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin väsynyt siihen että ihmiset eivät arvosta minua lainkaan.
12.10.2021 |
Olen siis aikuinen ihminen. Minua ei koskaan kuulla, oteta vakavasti. Minua ohitetaan. Jos keksin jonkun jutun niin hetken päästä sitä tehdään jossain porukassa ja luonnollisesti mä on jäänyt ulkopuolelle.
Olen joutunut taas ghostatuksi, petetyksi, unohdetuksi.
Olen uskomattoman väsynyt ja yksinäinen elämään ja pää ei kestä enää.
Olen täysin normaali ja kiva ihminen kaiken puolin. Minulla ei ole mitään autismia eikä lukihäiriötiä.
Mua ignoorataan vapaalla ajalla, työmahdollisuuksissa.
Olen rohkea ja ahkera silti hillitty. Ihmisiä aina jälkikäteen harmittaa kun mua on unohdettu jostain.
Elämäni huutaa tyhjyyttä. En myöskään jaksa enää jatka missään asioissa tämän ongelman takia.
Kun puukkoa väännettäisi haavassa kun näen sitten somesta miten kiva ihmisten elämä on. He pääsevät eteenpäin,saavat lapsia,on pippaloita on häitä.
Kommentit (13)
Osaatko kertoa syyn, miksi sinua ei muka arvosteta? Kai siihen joku syy on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sinulla toivoa jos et käytä huumeita. Ainakaan itse en narkkeja kuuntele pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko kertoa syyn, miksi sinua ei muka arvosteta? Kai siihen joku syy on.
Pari läheistä arvelivat että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan. Etten ole sopivissa jutuissa mukana tarpeeksi kauan että ehtisi kunnolla ystävystymään.
Kouluajan kaverit mennyt kaikki erii suuntiin, sukua ei ole. Koko elämä täynnä puolituttuja työelämästä ja vapaa-ajan harrastuksista.
Mä enn edes enää mieti tommosia. Jos asumisjärjestelyt oliisi niin että olisin omassa rauhassa niin oliisi jo moottorisaha kädessä ja aloittaisin muokkaamaan kasvojani.
Mutta miten ekstroverttina jaksaa elää yksin loppuelämän? Tämä nyt näyttää siltä että näin tulee olemaan. Minulta puuttuu kaikki kohtaamiset, tutut.
Olen niin yksinäinen etten edes tarvitsisi älypuhelinta.
Ei tule saamaan lapsia, ei muistoja, ei häitä, ei pikkujouluja, ei iloa elämässä, ei sosiaalisuutta. Mikään ei tule jäämään. Muistoina vain laskuja ja palkkaa.
Miten saisin elämäni kuntoon ettei tarvitsisi enää kärsiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, ettei sinulla ole sukua. Mitä se tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten ekstroverttina jaksaa elää yksin loppuelämän? Tämä nyt näyttää siltä että näin tulee olemaan. Minulta puuttuu kaikki kohtaamiset, tutut.
Olen niin yksinäinen etten edes tarvitsisi älypuhelinta.Ei tule saamaan lapsia, ei muistoja, ei häitä, ei pikkujouluja, ei iloa elämässä, ei sosiaalisuutta. Mikään ei tule jäämään. Muistoina vain laskuja ja palkkaa.
Miten saisin elämäni kuntoon ettei tarvitsisi enää kärsiä?
💗
Ihmiset kommunikoivat niin paljon arvostamattomuuttaan, välillä huomaamattaan. Kehitä itseäsi niin, että arvostat itseäsi ihmisenä. Harjoittele niin kauan, että alat arvostaa. Silloin aliarvioiminen ei tunnu enää niin pahalta. Ime myös korkeamman voiman rakkautta itseesi päivittäin (mikä se sinulle sitten onkin, itse käytän samaa Jumala, mutta moni on allergisoitunut tuolle sanalle...). Mielikuvaharjoituksena ota rakkautta vastaan itseesi, kuin se valuisi yläpuolelta sinuun. Jatka tätä harjoitusta (sen mahdollisesta koomisuudesta tai kummallisuudesta huolimatta) säännöllisesti. Lopultahan ei ole mitään väliä, valuuko sieltä "rakkautta nyt aivan konkreettisesti". Viisas ihminen ymmärtää symboleja ja metaforia. Älä jaa tietoa tästä harjoituksesta kenellekään, koska yllätys, yllätys: kohtaat halveksuntaa, jos niin teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi väärässä porukassa. Tutustu parempiin ihmisiin, heitäkin on
Alue: Aihe vapaa
Niin ne sanoo, että harmittaa, mutta se on tahallista unohtamista kun toistuvasti tapahtuu.
Et vain elä sinulle sopivassa elinpiirissä.