Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Ei uutta suhdetta eron jälkeen
08.10.2021 |
Onko täällä ketään, joka ei ole eron jälkeen enää aloittanut uutta suhdetta, vaan päättänyt viettää loppu elämän itsekseen.
Minulla on tunne, että en halua enää uutta suhdetta. Ja ei en ole yksinäinen ja nautin yksin olosta. Isäni ei koskaan sopinut uutta suhdetta, kun erosi äidistäni ja on ollut ilman kumppania nyt 20 vuotta.
Onko muita, jotka ovat pysyneet yksin?
Itse koen, että koin sen suuren rakkauden exäni kanssa, vaikka se ei onnistunut. Minulla ei ole edes halua yrittää löytää uutta rakkautta, mutta tuntuu, että henkilöä, joka päättää pysyä yksin, koska ei tietyn suhteen jälkeen halua aloittaa uutta, pidetään jotenkin menneisyydessä roikkujana tai ettei ole päässyt erosta yli.
Ehkä en ole päässyt yli, mutta miksi se on automaattisesti vain surullista tai säälittävää? Miksi ei voi olla niin, että koki sen oman elämänsä suuren rakkauden, mutta se ei vaan onnistunut ja ei halua mitään korvaavaa.
Kokemuksia?
Kommentit (40)
Minä. Ei siinä mitään surullista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on niin verrattomasti helpompaa kuin surkeassa suhteessa, josta ei lopulta saa yhtään mitään positiivista.
Mä nautin kun saan olla ja elää itselleni ekan kerran elämässäni nyt 55-vuotiaana.
Kuopuskin muutti omilleen. Oon hommani hoitanut ja hip hei, loppuelämä on omani.
Minä olen päättänyt olla etsimättä suhdetta millään tavoin.
En siis ole varsinaisesti päättänyt olla yksin mutta uskon näin käyvän.
Minäkin ajattelen, että olen elämäni rakkauden kokenut ja menettänyt. Ei silloin halua ketään ”ihan kivaa” parisuhdemielessä.
Parempi yksin. Jos rakkaus vielä tulee itsekseen vastaan niin sitten se tulee ja asiaa voi miettiä uudelleen.
Ei ole kokemusta, mutta nykyinen parisuhde on niin kriisiytynyt ja jumissa, että ero on vain ajan kysymys. Jos nyt pohdin eron jälkeistä aikaani, niin ihan heti en uuteen suhteeseen lähde, voi olla, että joskus voisi yrittää elää siten, että mies asuu omillaan ja minä omillani ja nähdään vaan viikonloppuisin tai jotain. Olen vain jotenkin tosi kypsä katsomaan miestä kattoni alla, ei heistä loppujen lopuksi kovin paljon iloa ole, joten jos ei uutta suhdetta tule, tuskin hirttäydyn.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päättänyt olla etsimättä suhdetta millään tavoin.
En siis ole varsinaisesti päättänyt olla yksin mutta uskon näin käyvän.Minäkin ajattelen, että olen elämäni rakkauden kokenut ja menettänyt. Ei silloin halua ketään ”ihan kivaa” parisuhdemielessä.
Parempi yksin. Jos rakkaus vielä tulee itsekseen vastaan niin sitten se tulee ja asiaa voi miettiä uudelleen.
Jaan tuon täysin. En halua ketään, joka on ihan kiva tai jonka kanssa rakkaus ei yltäisi sille samalle tasolle mille rakkauteen ylsi toisen kanssa.
Minä yritin etsiä, mutta se etsiminen tekee minut onnettomaksi. Ei se, etteikö löydy vaan nimenomaan, koska niitä I kivoja kyllä tulee, mutta tuntuu, että rakkaus osaltani, ainakin tällä hetkellä on kulutettu loppuun. Lapselleni riittää rakkautta, mutta romanttist rakkautta en vain edes halua jakaa kenellekään.
Jos joskus tömään henkilöön, joka saa minut tuntemaan toisin, niin mietin sitä silloin, mutta en koe edes tarpeelliseksi yrittää etsiä mitään vain, koska parisuhde on jokin normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos on kokenut elämänsä rakkauden mutta se oli yksipuolista? Olimme vuosia näennäisesti suhteessa ja saimme lapsenkin ja mies oli se elämäni suuri rakkaus, mutta lopulta selvisi, että hänelle en sitä ollut. Hän vain haki minusta jonkinlaista äitiä ehkä, en osaa sanoa.
En ole asiasta vihainen, surullinen tietenkin, mutta siitäkin huolimatta minulle mies oli elämäni suuri rakkaus. Tuntu vaan, että ihmiset ajattelevat että olen jotenkik surullinen/säälittävä tai roikun miehessä, mutta en usko että kyse siitä. En vain koe pakottavaa tarvetta tuoda kotiini ja lapsen elämään uutta miestä vain koska parisuhde tekisi elämästä jotenkin paremman. Olen aina viihtynyt yksin, ystäviä on paljon. En halua enempää lapsia ja edelleen tunnen rakkautta miestä kohtaan, vaikka tiedän, ettemme tule koskaan enää olemaan yhdessä.
En vaan haluaisi, että ihmiset ajattelee minua jotenkin raukkaa, joka elää menneessä.
Ei romanttista rakkautta riitä kuin sille yhdelle elämän aikana. Miksi yrittäisi väkisin kenenkään kanssa. Kun ei lähde niin ei lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päättänyt olla etsimättä suhdetta millään tavoin.
En siis ole varsinaisesti päättänyt olla yksin mutta uskon näin käyvän.Minäkin ajattelen, että olen elämäni rakkauden kokenut ja menettänyt. Ei silloin halua ketään ”ihan kivaa” parisuhdemielessä.
Parempi yksin. Jos rakkaus vielä tulee itsekseen vastaan niin sitten se tulee ja asiaa voi miettiä uudelleen.Jaan tuon täysin. En halua ketään, joka on ihan kiva tai jonka kanssa rakkaus ei yltäisi sille samalle tasolle mille rakkauteen ylsi toisen kanssa.
Minä yritin etsiä, mutta se etsiminen tekee minut onnettomaksi. Ei se, etteikö löydy vaan nimenomaan, koska niitä I kivoja kyllä tulee, mutta tuntuu, että rakkaus osaltani, ainakin tällä hetkellä on kulutettu loppuun. Lapselleni riittää rakkautta, mutta romanttist rakkautta en vain edes halua jakaa kenellekään.
Jos joskus tömään henkilöön, joka saa minut tuntemaan toisin, niin mietin sitä silloin, mutta en koe edes tarpeelliseksi yrittää etsiä mitään vain, koska parisuhde on jokin normi.
Näin minäkin ajattelen. En aktiivisesti etsi ja kaverisuhteet saavat riittää. Täytyy vain toivoa, ettei kukaan vastakkaista sukupuolta olevista kavereista ajattele toisin...
Viimeisimmän eron jälkeen päätin, että nyt saa riittää. En jaksa enää uutta suhdetta, en draamaa, riitoja, mustasukkaisuutta enkä yhteistaloutta. Haluan elää yksin ja itsenäisesti, vain itseäni miellyttävällä tavalka. En myöskään jaksa ajatusta uuden kumppanin sukulaisista ja ystävistä, joista en mahdollisesti pidä, joiden kanssa pitäisi olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako vuotta olet jo ollut parittelematta? Itse 3v.
N29
Vierailija kirjoitti:
Montako vuotta olet jo ollut parittelematta? Itse 3v.
N29
Seksiä kyllä saa aina halutessaan, mutta viimeksi harrastin seksiä kesällä. Erosta 2 vuotta.
Minulle seksi on aina ollut parisuhteesta erillinen asia. On seksiä suhteessa, rakastelua, ja sitten on esim . Pidempiaikaisia seksikumppaneita. Mutta ei kyllä ole kumppaneitakaan ikävä, kyllä itsekin saan itseni hoidettua. Ei seksi ole maailman tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei romanttista rakkautta riitä kuin sille yhdelle elämän aikana. Miksi yrittäisi väkisin kenenkään kanssa. Kun ei lähde niin ei lähde.
Olen samaa ja eri mieltä. Toisilta ihmisiltä varmasti löytyy, mutta itseni kohdalla ehkä ei. Koin ensi rakkauteni 26-vuotiaana, saimme lapsen ja lopulta erosimme. Sitä ennen olin kyllä ihastunut usein, mutta ne menivät ohi. Tämä henkilö iski kovaa ja iski syvälle.
Uskon, että jollain ihmisillä on elämänsä aikana vain yksi, ehkä kaksi tuollaista kokemusta.
Jollain taas voi olla useita suuria rakkauksia elämänsä aikana.
Mitä sitä koko lehmällä tekee? Kun litra maitoa riitää silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut olla yksin loppuelämän. Viime erosta 4 vuotta eikä ole hetkeäkään käynyt mielessä uuden suhteen aloittaminen. Itse asiassa en keksi yhtään hyvää syytä olla parisuhteessa.
Itse viihdyn muuten sinkkuna (en halua muuttaa yhteen, en kaipaa yhteistaloutta, haluan paljon omaa aikaa, ystäviä on paljon, jne jne) mutta seksi on itselläni se syy, miksi motivoidun kumppanin etsimiseen. Toki joku pelkkä seksisuhdekin riittäisi, mutta yhden illan jutuista en tykkää (tai en saa niistä "mitään"). Joten seksi on itselläni se syy, miksi toivoisin löytäväni kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Itse viihdyn muuten sinkkuna (en halua muuttaa yhteen, en kaipaa yhteistaloutta, haluan paljon omaa aikaa, ystäviä on paljon, jne jne) mutta seksi on itselläni se syy, miksi motivoidun kumppanin etsimiseen. Toki joku pelkkä seksisuhdekin riittäisi, mutta yhden illan jutuista en tykkää (tai en saa niistä "mitään"). Joten seksi on itselläni se syy, miksi toivoisin löytäväni kumppanin.
Tuon ymmärrän, mutta jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vähemmän sekään enää painaa vaakakupissa mitään.
Ja monesti saa täällä tai Facebookissa lukea kuinka seksi suhteessa alkanut vähenemään ja jompaakumpaa ei kiinnosta yms., joten en näe edes seksiä tarpeeksi hyvänä syynä etsiä kumppania. Vakikumppanin varmasti löytää ilman suhdetta.
Nainen saa or... antamalla suihkun lorottaa haluamallaan voimakkuudella sinne, jos haluaa sek siä...
Kunnollisen parisuhteen saaminej on vaikeampaa.
Nainen elää tyytyväisenä sinkkuna pidempään kuin huonossa parisuhteessa.
Ei vaan jaksa jakaa elämäänsä. En halua asua kenenkään kanssa tai kysellä perään. En halua joutua tekemään päätöksiä siten, että aina pitää ottaa toinen huomioon. Usein käy meinaa niin, että se toinen osapuoli ei koskaan ota minua huomioon, kun tekee päätöksiä omassa elämässään. Tarpeeksi monta kertaa on tullut petyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisimmän eron jälkeen päätin, että nyt saa riittää. En jaksa enää uutta suhdetta, en draamaa, riitoja, mustasukkaisuutta enkä yhteistaloutta. Haluan elää yksin ja itsenäisesti, vain itseäni miellyttävällä tavalka. En myöskään jaksa ajatusta uuden kumppanin sukulaisista ja ystävistä, joista en mahdollisesti pidä, joiden kanssa pitäisi olla tekemisissä.
Tuo oli hyvä esimerkki juurikin sen uuden kumppanin sukulaiset ja mahdolliset ystävät. Nykyisenkin kumppanin kanssa tulee sanomista, kun miehen sukulaiset ovat niin tunkeutuvia, tulevat miten sattuu ja ovat miten sattuu, kyllä parisuhde loppujen lopuksi on aika helvetillisen raskas tapa elää. Uutta miestä en ihan heti ottaisi, en tiedä, en siedä miehiä lainkaan, kaikki ovat enempi tai vähempi sikoja.
Ei ole mikään pakko olla parisuhteessa. Tajusin tämän viimeisimmän eron jälkeen. Parisuhteessa olo oli vain tapa mitä en ollut kyseenalaistanut. Nyt kun on ollut vuosia sinkkuna niin en keksi ainuttakaan syytä miksi olisin parisuhteessa. En kaipaa mitään asioita parisuhteesta. Jos koit itsellesi merkityksellisen suhteen ja se riittää sinulle niin siihen on hyvä lopettaa.