Kysymys teille, jotka syytätte sellaisia, jotka aina muka syyttelevät vain muita:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Aika defensiivistä aggressiivisuutta. Enpä viitsi jatkaa edes keskustelua kun veit sen noin alhaiselle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Aika defensiivistä aggressiivisuutta. Enpä viitsi jatkaa edes keskustelua kun veit sen noin alhaiselle tasolle.

Etpä viitsi nyt jatkaa keskustelua, koska et halua kuulla tosiasioita itsestäsi, jotka eivät myötäile kuvaa itsestäsi humaanina ja arvostelmiasi ihmisiä parempana ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Aika defensiivistä aggressiivisuutta. Enpä viitsi jatkaa edes keskustelua kun veit sen noin alhaiselle tasolle.

Etpä viitsi nyt jatkaa keskustelua, koska et halua kuulla tosiasioita itsestäsi, jotka eivät myötäile kuvaa itsestäsi humaanina ja arvostelmiasi ihmisiä parempana ihmisenä.

Nyt uskon 100% että sinulle vastuun ottaminen ja peiliin vilkaisu tekisi todella hyvää

Tuli vain tämä aloitus mieleen tästä Maisasta tehdystä kommentista:

”Valitettavasti minä ja varmasti moni muu tunnistaa tämän ihmistyypin. Vika on aina muissa, itsessä ei mitään moittimista. Joskus nämä asiat ovat todella räikeitä.

Henkilö itse ihmettellee miksi hänestä ei pidetä ja on herkkä arvostelemaan ja moittimaan muita. Yksikin poikkipuolinen sana tällaisesta ihmisestä saa hänet uhriutumaan ja sanomaan että koko maailma on häntä vastaan.”

Hommahan on se, että Maisa joko aidosti KOKEE (ja juu-u, harhaisesti toki) kaikki asiat vääryytenä itseään kohtaan, en tajua, miten se triggeröi ketään, joka on kiinni realiteeteissa?

Tai sitten Maisa vain valehtelee itselleen, että on kokenut vääryyttä, edelleen siinäkin tapauksessa ihmettelen kommentoivan ihmisen tyhmyyttä, ettei ymmärrä sitä ja että hänen OMA kommenttinsa on sen vuoksi kertakaikkisen turha ja sen ainoa pyrkimys on nostaa itseä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Aika defensiivistä aggressiivisuutta. Enpä viitsi jatkaa edes keskustelua kun veit sen noin alhaiselle tasolle.

Etpä viitsi nyt jatkaa keskustelua, koska et halua kuulla tosiasioita itsestäsi, jotka eivät myötäile kuvaa itsestäsi humaanina ja arvostelmiasi ihmisiä parempana ihmisenä.

Nyt uskon 100% että sinulle vastuun ottaminen ja peiliin vilkaisu tekisi todella hyvää

Kun mulle on tehty väärin ja mua loukattu, niin ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakin. Esimerkiksi silloin, kun isäni ei tullut hakemaan minua eskarista. Ajattelin olevani tylsä ja mitätön lapsi.

Tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, kun joku valittaa, että ”tämä aina syyttää muita”. Ja nämä sanojat ovat sitä mieltä, että muita ei saa syyttää, vaan ”pitää ottaa vastuu”?

Kiinnostaisi siis tietää, että millaisissa tilanteissa he itse katsovat olevansa vastuullisia, eivätkä syytä toisia, jos heille on tehty jotain pahaa tai väärää?

En usko että tämmöinen kritiikki kohdistuu niihin joille on tehty pahaa vaan niihin jotka uhriutuvat joka tilanteessa vaikka omassa toiminnassa on ollut vikaa.

Tätä juuri tarkoitan. Silloin sellainen sanoja on kykenmätön ns. katsomaan asiaa sen väittämänsä uhriutujan kannalta ja argumentoi itse, kuin wajacci.

On älyllisesti samaa tasoa lyödä päätään seinään, kuin kauhistella, miten henkilö ”uhriutuu”, eikä ”ota vastuuta”, jos itse ei omaa edes kykyä a) tunnistaa toisen ajatusmalleja (= kokemus, että hänelle ON tehty vääryyttä) ja b) ymmärtää, ettet sä määrää siitä, mitä se toinen kokee ja c) muttaa sen toisen ajatusmalleja, joka olisi ainoa hedelmällinen teko arvostelijalta kyseisessä tilanteessa.

Ainoa, mihin tällainen seinään päätään hakkaava määkijä pystyy on haukkua ja arvostella toista siitä, ettei tämä syytä itseään koettuaan vääryyttä, vaikka eihän sanoja itsekään sellaisessa tilanteessa syytä itseään! LOL

Aika defensiivistä aggressiivisuutta. Enpä viitsi jatkaa edes keskustelua kun veit sen noin alhaiselle tasolle.

Etpä viitsi nyt jatkaa keskustelua, koska et halua kuulla tosiasioita itsestäsi, jotka eivät myötäile kuvaa itsestäsi humaanina ja arvostelmiasi ihmisiä parempana ihmisenä.

Nyt uskon 100% että sinulle vastuun ottaminen ja peiliin vilkaisu tekisi todella hyvää

Samat sullekin aina, kun sua on satutettu.

Googlettamalla löytyy "tendency for interpersonal victimhood", jos kielitaito antaa myöten. Jotkut ihmiset kokevat olevansa uhreja kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa.

Vaikka en halua puolustaa Maisan tekoja, niin mua ällöttää tuollaiset henkilöt, jotka sössöttävät Maisasta, että ” Vika on aina muissa, itsessä ei mitään moittimista.

Henkilö itse ihmettellee miksi hänestä ei pidetä ja on herkkä arvostelemaan ja moittimaan muita. Yksikin poikkipuolinen sana tällaisesta ihmisestä saa hänet uhriutumaan ja sanomaan että koko maailma on häntä vastaan.”

Tuollainen tyhmä kommentti ei AUTA YHTÄÄN MITÄÄN EIKÄ KETÄÄN! Tuo henkilö olisi edes jollain lailla tasokas, jos haluaisi miettiä, miksi Maisa kokee kokeneensa vääryyttä, uskallanpa nimittäin väittää, että kukaan ei synny sellaisena, vaan Maisaa on kohdeltu jollain lailla huonosti, kun hän itse oli lapsi ja se ei ole hänen vikansa. Tai jos kyseinen henkilö vaivautuisi miettimään, miksi Maisa valehtelee kokevansa vääryyttä jopa siihen pisteeseen saakka, joka on erittäin haitallinen Maisalle itselleen.

En voi ymmärtää ihmisiä, joilla on kova tarve satuttaa Maisaa eikä vain sääliä häntä. Tai jos haukkuukin, niin tee se edes älykkäästi, pliis. Älä osoita olevasi itsekin tyhmä kuin saapas.

Vierailija kirjoitti:

Googlettamalla löytyy "tendency for interpersonal victimhood", jos kielitaito antaa myöten. Jotkut ihmiset kokevat olevansa uhreja kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa.

Kiinnostava ilmiö minusta, eikä tavisten varmaan kannata yrittää asiaan perehtyä, heillä kun on vain kova tarve syytellä muita aina kaikesta, eikä koittaa ennemminkin ymmärtää, mistä toisen käytös johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Googlettamalla löytyy "tendency for interpersonal victimhood", jos kielitaito antaa myöten. Jotkut ihmiset kokevat olevansa uhreja kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa.

On myös sellaisia lapsuuksia, joissa lasta ihan oikeasti kohdellaan väärin ja hänen reaktioistaan syytetään ja opetetaan lapsi pitämään puoliaan (tai lähinnä ei pitämään) aivan vinksahtaneesti. Minusta on vain tervettä, jos sellainen lapsi aikuisenakin ilmaisee, että muiden tavallinen käytös on vääryys häntä kohtaan. Se on sen henkilön kokemus. Eikö teillä ole minkäänlaista munaa jos toisenkin traumoista kumpuavasta, epärealistisesta kokemuksesta pitää loukkaantua?

Jotenkin tulee sellainen olo, että henkilö, joka ei tunnista sitä, milloin toisen henkilön kokemus vääryydestä on _sen_toisen_kokemus_, on aika pahasti itse irti todellisuudesta. Moni rupeaa siinä sitten vouhottamaan ja touhottamaan, miten se traumaisesti asiat kokeva ihminen on muka paha tms. Itse olet, kun sellaista sanot, itseltäsikin puuttuu tarkka kosketus realismiin, koska edes koet tarvetta hyökätä (=puolustautua).