Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen jätti valtavat arvet mun poikaan. Tämä huoli ei varmasti koskaan lopu.
03.10.2021 |
Oli pienenä niin hiljainen ja mielyttämisen haluinen, että oli kiusaajille helppo uhri. Poika teki vaikka mitä typerää, koska luuli, että saisi sillä tavalla arvostusta muilta pojilta. Mä en aluksi edes ymmärtänyt, että kyse on kiusaamisesta vaan luulin, että mun poika on ilkeä ja ajattelematon ja vedettiin miehen kanssa aina yhä tiukemmat rajat pojalle. Jälkeenpäin mä oon syyttänyt tästä niin paljon itseäni, kun en heti huomannut.
Pojalla oli 11v synttärit, kun tämä koko kuvio mulle paljastui. Muistan kun askarreltiin hienot kutsukortit muutamalle luokan pojalle ja poika oli yhtä hymyä koko illan. Seuraavana päivänä soitti mulle töihin koulun jälkeen ja itki puhelimeen, että pojat repi ne kutsut ja nauroi hänelle. Silloin ymmärsin, että ei ne mitään kavereita olleetkaan.
Poika vaihtoi koulua ja uudessa koulussa kaikki meni hyvin. Siellä onneksi sattui olemaan toinenkin rauhallinen poika, jolla oli pari hyvää kaveria ja poika pääsi siihen porukkaan mukaan. Hänen on kuitenkin ollut vaikea luottaa ystäviin ja muistan monena iltana kertoneen hänelle, kuinka tärkeä ja arvokas hän on. Hän myös kysyi joskus suoraan, että rakastetaanko me häntä ja jos hän kuolisi, itkisinkö mä. Aivan kamalia keskusteluja oman lapsen kanssa.
Teini-iässä tuli tytöt kuvioihin ja pelkäsin niin paljon, että saa siipeensä ja sitten sattuu. Niinhän siinä kävikin ja poika taas kävi läpi sitä, voiko kukaan hänestä tykätä ja tykätäänkö me iskänkään kanssa oikeasti. Sitten se kääntyi siihen, että poika alkoi leikkimään tyttöjen kanssa ja mäkin monesti sanoin, että älä jatka tuota, mutta mitäpä se teini vanhempaansa tuossa asiassa kuuntelee.
Mutta nyt on jo yliopistossa ja aika on korjannut pahimmat haavat. On saanut ystäviä ja haluamansa opiskelupaikan. Silti arvet kulkee mukana ja epäluottamus muihin ihmisiin. Pari viikkoa sitten poika soitti mulle ja aloitti puhelun "ei olla soitettu pitkään aikaan, ootko jo unohtanut mut". Vaikka sen jälkeen sanoi, että se oli läppää, uskon, että pieni totuus siinä oli mukana. Sanoin hänelle siinä, että hän on mulle edelleen todella rakas ja ajattelen häntä usein niin hän totesi, että "niin varmaan, oikeesti et edes muistanut enää et mäkin oon olemassa". Ja nauroi päälle. Tuli tuohon taustaan peilaten hirveän paha mieli ja olen nyt muutaman päivän välein yrittänyt soittaa tai laittaa viestiä. Nyt mua sattuu ja on ikävä häntä. Kumpa hän tietäisi sen.
Kommentit (26)
Koulukiusaajat ovat alinta saastaa ja kuonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä jotenkin tuo viimeinen kappale. On jo noin iso, mutta silti epäilee jopa vanhempiensa rakkautta... Olen pahoillani, että poikasi on joutunut kokemaan tuollaisen paskan.
Eihän tuo mikään kiltti ja ujo poika kyllä ole, jos on jo teininä vehdannut ja pelaillut tyttöjen kanssa.
Sä oot selvästi sille tosi tärkeä. Pidä huoli, että teidän hyvät välit säilyy ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tosi pahoillani sun ja sun pojan puolesta. Mulla on kanssa poika, hän on ekaluokkalainen. Eskarissa alkoi tuntua, että hänen ainoa kaveri ei ehkä olekaan niin hyvä kaveri. Muutettiin ja poika kertoi, että hänen huonon käytöksen taustalla oli ollut halu todistaa, että on sen toisen kaveri. Oli painostanut häntä kaikkeen hölmöilyyn, vaikka meidän poika on oikeasti kiltti. Jotenkin ihan sairasta miten nuorena tämä alkaa. Pojalla vaikeaa muodostaa ystävyyssuhteita enkä yhtään ihmettele miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
❤️ täällä entinen koulukiusattu ja myönnän, että se vaikuttaa edelleen. Ihan samoja asioita oon poikasi kanssa käynyt läpi.
Täällä yksi kanssa, yläaste oli yhtä helvettiä. Vaikka on mennyt yli 20v, olen aika etäinen, kyyninen ja välillä tosi kylmä. Nuorena naiset käytti hyväksi, satutti ihan hitosti. En vaan voi uskoa että kukaan voi tykätä minusta.
Pidä yhteyttä poikaasi, ja muistuta sitä että rakastat. Jos ei muuta, niin auttaa jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hirveä jotenkin tuo viimeinen kappale. On jo noin iso, mutta silti epäilee jopa vanhempiensa rakkautta... Olen pahoillani, että poikasi on joutunut kokemaan tuollaisen paskan.
Melko tavallinen puolustusmekanismi. Pessimisti ei pety sanontaa ei ole keksitty tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta pojastani tuli myös yksinäinen ja hiljainen, kun asuimme muutaman vuoden ulkomailla pojan ollessa n. 10 v ja isänä jouduin jäämään ulkomaille vielä aika pitkäksi aikaa. Toinen nuorempi poikani pääsi siitä hyvin läpi ja sillä on paljon kavereita.
Välillä surettaa, kun poika on kotona kaiket päivät tietokoneen takana ja kavereita ei käy. Toki, nettipelien äänistä päätellen kavereita on.
Opiskelee kylläkin, mutta mitään ei kerro opiskelustaan eikä muutenkään mitään.
Ehkä aika parantaa ja pienenä iloinen poika muuttuu vielä vakavasta ja hiljaisesta parempaan. <3
Vierailija kirjoitti:
Kilttimiehen rooli ei ole helppo.
Minä kun luulin, että kilttimiehillä ei ole teini-ikäisenä tyttöystäviä, toisin kuin ap:n pojalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih.. Oma poika on aina ollut hiljainen ja tottelevainen. Nyt 10 v ja joskus kertoilee mitä tyhmää joku on sanonut koulussa, nyt mm. ei saanut koittaa jonkun toisen lelua (jota muut saivat koittaa), koska kuulemma on likainen tms.. Ja nyt ei ole moneen viikkoon saanut koulun jälkeen kaveria, pyynnöistä huolimatta 😭 olen niin huolissani 😟
Vierailija kirjoitti:
Blaa blaa blaa
Kiusaaja, älä lue kiusaamis-aiheista keskustelua, jos ei aihe miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveä jotenkin tuo viimeinen kappale. On jo noin iso, mutta silti epäilee jopa vanhempiensa rakkautta... Olen pahoillani, että poikasi on joutunut kokemaan tuollaisen paskan.
Tämä. Mäkin ajattelin silloin kun tuo koko kiusaamiskuvio selvisi, että on tärkeää löytää pojalle uusia kavereita ja osoittaa rakkautta. Poika kävi kuraattorilla koko ala-asteen lopun ja yläasteen. Mun mielestä me tehtiin ihan kaikki mitä voitiin pojan hyväksi tehdä, mutta silti tuo vaikuttaa edelleen. Koen siitä jopa vähän syyllisyyttä. Voisiko poika luottaa muhun ja isäänsä paremmin, jos oltaisiin heti nähty tuo kiusaaminen huonon käytöksen taustalla eikä vain rangaistu häntä huonosta käytöksestä? En tiedä, mutta mä pelkään, että se on yksi syy joka vaikuttaa jollain tavalla edelleen. Ap
Sydämeen sattuu lukea näitä.
Rukoilen kaikkien kiusattujen ja heidän läheistensä puolesta.
Hirveän surullista, mitä poikasi ja koko perhe olette joutuneet kokemaan koulukiusaamisen takia.
Kyllä poikanne varmaan sisimmässään tietää, että te vanhemmat rakastatte häntä. Hän on koko elämänsä ns. saanut todisteet siitä, kun olette olleet hänen tukenaan ettekä ikinä hylkää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Voisitko ottaa asian puheeksi poikasi kanssa? Kysyisit itseltään onko hänen vaikeaa luottaa, onko itse huomannut, ym. Suora keskustelu asiasta ei varmaan haittaisi vaikka voikin tuntua pojasta aluksi vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä jotenkin tuo viimeinen kappale. On jo noin iso, mutta silti epäilee jopa vanhempiensa rakkautta... Olen pahoillani, että poikasi on joutunut kokemaan tuollaisen paskan.
Tämä. Mäkin ajattelin silloin kun tuo koko kiusaamiskuvio selvisi, että on tärkeää löytää pojalle uusia kavereita ja osoittaa rakkautta. Poika kävi kuraattorilla koko ala-asteen lopun ja yläasteen. Mun mielestä me tehtiin ihan kaikki mitä voitiin pojan hyväksi tehdä, mutta silti tuo vaikuttaa edelleen. Koen siitä jopa vähän syyllisyyttä. Voisiko poika luottaa muhun ja isäänsä paremmin, jos oltaisiin heti nähty tuo kiusaaminen huonon käytöksen taustalla eikä vain rangaistu häntä huonosta käytöksestä? En tiedä, mutta mä pelkään, että se on yksi syy joka vaikuttaa jollain tavalla edelleen. Ap
Tuntuu pahalta sanoa, mutta varmasti vaikuttaa. Mun on vaikeaa luottaa mun äitiini ja uskon sen johtuvan siitä, kun hän sivuutti usein mun tarpeita, kun mä olin nuori. Hänellä oli niin kiire elää omaa elämäänsä, että hän ei koskaan ehtinyt kuuntelemaan mun murheita. Koin, että en riitä äidilleni ja vetäydyin kuoreeni... Mutta jos yhtään lohduttaa, olet viestiesi perusteella paljon yhteydessä lapseesi ja haluat hänen tietävän, että hän on sinulle tärkeä. Tilanne ei ole siis täysin sama kuin minulla ja äidilläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä jotenkin tuo viimeinen kappale. On jo noin iso, mutta silti epäilee jopa vanhempiensa rakkautta... Olen pahoillani, että poikasi on joutunut kokemaan tuollaisen paskan.
Tämä. Mäkin ajattelin silloin kun tuo koko kiusaamiskuvio selvisi, että on tärkeää löytää pojalle uusia kavereita ja osoittaa rakkautta. Poika kävi kuraattorilla koko ala-asteen lopun ja yläasteen. Mun mielestä me tehtiin ihan kaikki mitä voitiin pojan hyväksi tehdä, mutta silti tuo vaikuttaa edelleen. Koen siitä jopa vähän syyllisyyttä. Voisiko poika luottaa muhun ja isäänsä paremmin, jos oltaisiin heti nähty tuo kiusaaminen huonon käytöksen taustalla eikä vain rangaistu häntä huonosta käytöksestä? En tiedä, mutta mä pelkään, että se on yksi syy joka vaikuttaa jollain tavalla edelleen. Ap
Oletko kertonut tuon pojallesi? Kerro se hänelle ihan samoin sanoin kun tässä kirjoitit. Avoimuus omalta puoleltasi rohkaisee häntäkin puhumaan avoimesti. Usko pois, hän ei mene rikki vaikka juttelisitte avoimesti.
Voimia!
❤️ täällä entinen koulukiusattu ja myönnän, että se vaikuttaa edelleen. Ihan samoja asioita oon poikasi kanssa käynyt läpi.