Ristiriitainen tilanne: olenko ihan pöpi…
Eli: olen rakastunut ystävääni, samaan aikaan olen lapsettomuushoidoissa mieheni kanssa. Rakastan molempia. Mieheni kanssa en voi lapsiasiaa lykätä, olen jo 40v.
Ystävälläni ja minulla on jotain, mitä en ole koskaan muiden kanssa kokenut. Uskoisin tunteen olevan molemminpuolinen. Hän on myös varattu, joten luulen ettei kumpikaan uskalla aloitteeseen…
Olenko ihan hullu? Välillä tuntuu, että elän jotain saippuaoopperaa todeksi, enkä kehtaa puhua kenellekään ja asia paisuu omassa päässäni.
Kommentit (24)
Jos ajattelet että hetken huuma on miehesi menettämisen arvoista, nii anna palaa vaan! Mutta, lupaa se että et tule itkemään jos ja kun sössit kaikki ihmissuhteesi ja jäät yksin.
Ei kai se auta kuin kuunnella sydäntään. Mutta se, miten erottaa sydän ja himo toisistaan vasta onkin hankalaa.
Toisena näkökulmana: kaikenmaailman kaksoisliekit ja ainoa sielunkumppani -jutut on huuhaata. Voi hyvinkin olla, että olisit aivan onnellinen niin miehesi kuin ystäväsikin kanssa, kumman sitten valitsetkin. Useimmilla ihmisillä taitaa pitkän parisuhteen salaisuus olla juuri siinä, että toistuvasti tällaisissa tilanteissa valitsee just sen oman kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta kuin kuunnella sydäntään. Mutta se, miten erottaa sydän ja himo toisistaan vasta onkin hankalaa.
Toisena näkökulmana: kaikenmaailman kaksoisliekit ja ainoa sielunkumppani -jutut on huuhaata. Voi hyvinkin olla, että olisit aivan onnellinen niin miehesi kuin ystäväsikin kanssa, kumman sitten valitsetkin. Useimmilla ihmisillä taitaa pitkän parisuhteen salaisuus olla juuri siinä, että toistuvasti tällaisissa tilanteissa valitsee just sen oman kumppanin.
Joskus olisi suotavaa kuunnella sitä järkeä, eikä olla jokaisen ohimenevän tunteen riepoteltavissa. Hyvää harvoin kannattaa korjata.
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan sekopää olet.
Lopeta hoidot ,eroa miehestäsi ja ala leikkiä kotia ,sen kanssa johon olet rakastunut.Ei pitäisi olla vaikeaa?
Rakastat molempia. Jos rakastat molempia tahdot silloin molemmille hyvää ja laitat omat tarpeesi taka-alalle. Jos taas et, et tiedä rakkaudesta mitään, etkä ole sen arvoinen.
Joskus olin ihastunut toiseen. Sitten eräänä päivänä leikin ajatusleikkiä (kun ei tyyliin ollut kotona silloin kun piti) että mitä jos mieheni joutuisi onnettomuuteen ja kuolisi. Ajatus oli ihan hirveä ja alkoi itkettää kun mietin miten voisin jatkaa elämääni ilman häntä. Sitten mietin että jos saisin tietää että se ihastus joutuisi onnettomuuteen, ja se ajatus ei tuntunut juuri missään. Vähän harmittaisi mutta ei mitään sen rinnalla mitä koin kun ajattelin miestäni.
Ihastus hiipui siihen kun tajusin miten loistokumppani mulla onkin. Sen jälkeen ei tämmöisiä haihatteluja ole tullut.
Voisiko ajatella, että kertoisit tunteet tuolle ystävälle? Näkisit miten hän reagoi?
Vierailija kirjoitti:
Rakastat molempia. Jos rakastat molempia tahdot silloin molemmille hyvää ja laitat omat tarpeesi taka-alalle. Jos taas et, et tiedä rakkaudesta mitään, etkä ole sen arvoinen.
Näinhän Ap on tehnyt - koska pitänyt asian itsellään.
Jos kyseessä on ystävä jonka ap tuntee, en usko että kyseessä ns.hetken huuma? Tosi vaikea tilanne. Luin tän jo eilen ja jätin hautumaan mutta en mä kyllä vieläkään osaa neuvoa. Ikäkysymys haastava; lapsettomuushoidot vie aikaa ja 40 v ei sitä hirveästi ole tähän hommaan jäljellä…
Mietin vaan että kuinka moni elää vastaavassa tilanteessa pelko mielessään - pelko menetyksestä - eikä uskalla kertoa mitään vaikka sydän sanoisi.
Kiitos tähän astisista kommenteista. Tilanne tosiaan on aika vaikea.
Miten te toimisitte?
Ap
Pim psa vaan jakoon ja yrität lasta kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tähän astisista kommenteista. Tilanne tosiaan on aika vaikea.
Miten te toimisitte?
Ap
Noh, minä tietysti eroaisin miehestäni. Sitten tunnustaisin rakkauteni tälle sielunkumppanilleni ja pyytäisin häntä eroamaan puolisostaan. Hän tosin saattaisi ihmetellä mitä oikein höpötän.
Kyllä kai meistä suurimmalle osalle tulee pitkässä parisuhteessa ihastumisia muihinkin. Voi tuntea "sielujen sympatiaa" jonkun toisenkin kanssa. Se voi tuoda myös omaan parisuhteeseen mukavaa uutta kipinää.
Itse antaisin neuvon näissä tilanteissa, että ihastua voi ja saa, se on ihan inhimillistä, vain teoilla siinä tilanteessa on merkitystä. Ihastumisesta voi nauttia ja haaveilla näitä "päiväunia" itsekseen sen enempää asiaa eteenpäin viemättä. Jos oikeasti vakavasti miettii, että lähtisi tuomaan ihastustaan julki ja mahdollisesti rakentamaan suhdetta tms. tuon toisen kanssa niin kannattaa todellakin miettiä rauhassa useammankin kerran ennenkuin laittaa tuumasta toimeen tunteen palossa. Miettiä olemassa olevan suhteen plussat ja miinukset, voisiko todella jättää nykyisen kumppanin sen vuoksi, rikkoa toisenkin suhteen sen edestä että haluaa varatun ihmisen ja onko se loppujen lopuksi kaiken sen arvoista. Onko valmis kantamaan kaikki ne seuraukset, mitä tällaisesta kuviosta voi syntyä ja seisomaan toimintansa takana. Ja että perustuuko ihastuminen mielikuvaan tuosta toisesta ihmisestä-entä jos parisuhde ei toimisikaan? Vai voisitko rakastaa tuota toistakin kaverillisesti, olla hänelle hyvä ja luotettava ystävä.
Kannattaa myös tilanteessasi miettiä, mitkä kaikki asiat ovat johtaneet näihin ajatuksiin ja tunteisiin: voisiko mahdollisilla lapsettomuushoidoilla ja sillä, ettette kumppanisi kanssa ole "luomusti" voineet saada yhteistä lasta olla vaikutusta siihen, että joku ulkopuolinen tuntuukin yhtäkkiä olevan "se oikea" ja mahdollinen pelastus elämääsi?
On sulla ongelmat. Eroa ja pysy yksin.
Et tiedä toisen miehen tunteista tai ajatuksista mitään ja olet perustamassa jo perhettä hänen kanssaan?
Jotkut vaan on niin sekaisin 😂
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tähän astisista kommenteista. Tilanne tosiaan on aika vaikea.
Miten te toimisitte?
Ap
Pysyisin miehen kanssa ja lopettaisin ihastuksen tunteiden ruokkiminen. Sielunkumppanuutta voi olla ystävyyden tasolla. jos haaroja kutkuttaa niin fantasioisin ja runkkaisin.
Naiset..