Voinko vaan lähteä pois täältä
En vaan jaksa. En ikinä kuvitellut olevani niitä jotka avautuu vauva.fi mutta täällä ollaan.
Olen kärsinyt masennuksesta nuoresta asti ja olen jälkeen kerran masentunut pahemmin kuin ikinä. Yritän tsempata ja pitää itsestäni huolen vaikka olen aivan poikki ja en jaksa, enkä tottapuhuen näe siinä edes järkeä. Mielessäni vilahtaa aina välillä ajatus jos vain menisin uimaan syksyiseen, kylmään järveen humalassa tai menisin makoilemaan junaraiteille. Lääkärillä käyty jo mutta avunsaanti on hidasta enkä usko minkään lässytyksen auttavan tähän taakkaan mitä kannan.
Päädyin jokin aika sitten raskaudenkeskeytykseen koska puolisoni hylkäsi minut raskauden myötä. Tämä on pääsyy masennukseeni ja tiedän, etten tule ikinä saamaan kumpaakaan takaisin. Sattuu olla edes olemassa kun kaipaan syntymätöntä lastani ja katson päivittäin kuinka muut elää elämää, jota olen aina halunnut ja se nykyään on minun saavuttomattomissa. Ja vaikka saisin ison perheen ja ihanan miehen niin se ei toisi takaisin tuota lasta jolle en antanut mahdollisuutta.
Kommentit (17)
Sulla on haavat vielä tuoreita. Kun aika kuluu, olo käy helpottamaan. Voimia. Hae keskusteluapua, esim. ryhmiä.
Elämä on kaikesta huolimatta lahja. Pidä lahjastasi kiinni!
Jokainen päivä elossa on parempi kuin olla kuollut.
Et saa miestäsi takaisin? Miksi sitä pitäisi edes ajatella tapahtuvaksi? Maailma on täynnä hyviä miehiä, katso vaan avoimesti missä tutustua uusiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päivä elossa on parempi kuin olla kuollut.
Et saa miestäsi takaisin? Miksi sitä pitäisi edes ajatella tapahtuvaksi? Maailma on täynnä hyviä miehiä, katso vaan avoimesti missä tutustua uusiin miehiin.
En edes tiedä. En usko löytäväni enää ketään muuta. En oikeasti usko, että kukaan haluaa minua enää.
Toivottavasti olet masennuslääkkeissä. Minuun ne ovat auttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet masennuslääkkeissä. Minuun ne ovat auttaneet.
Totta. Helpompi tehdä valmistelut ja päättää päivänsä, kun on turrutettu kemialla.
Oikein hyvin voit. Teit oikein kun et ottanut lasta muiden elätiksi vaan keskityit itseesi. Kannattaa valmistautua hyvin, ettei muiden tarvitse esim. siivota asuntoa tyhjäksi.
Voit lähteä. Sitä ei laissa, eikä Raamatussa kielletä.
Entäpä jos "lapsi jolle et antanut mahdollisuutta" saisi uuden mahdollisuuden syntyä, mikäli tulisit uudelleen raskaaksi.
Ap:lle vastauksena sen verran, että itse en ole, eikä kukaan muukaan tällä palstalla voi väittää olevansa päteviä auttamaan sinua elämäntilanteessasi. Oli surullista lukea tekstisi ja en voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti haet apua ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
Jos sinulla ei ole perhettä tai läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisit keskustella asiasta, niin ota rohkeasti yhteyttä kuntasi sosiaalihuoltoon tai palvelevaan puhelimeen ja keskustele, keskustele, juttele ja keskustele! Pahinta on, jos jäät neljän seinän sisälle ja haudot tätä mielessäsi päivästä toiseen. Olen varma, että jos löydät ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäntilannettasi, saat myös lukuisia syitä jaksaa ja jatkaa eteenpäin.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kaikesta huolimatta lahja. Pidä lahjastasi kiinni!
Todellakin. Päivä kerrallaan. Kannattaa sinnitellä. Käänne parempaan tulee aina, kun vaan uskoo huomiseen. Vaikeita aikoja on jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Voit lähteä. Sitä ei laissa, eikä Raamatussa kielletä.
Kaikenlaista voi, mutta kaikenlaista ei kannata. Ei vapaus tarkoita sitä, että säntäät rotkoon. Meidät on tarkoitettu elämään, katsomaan kaikki annetut päivät. Näin uskon itse.
Voit lähteä palstalta. Viimeistään klo 23.00 se ei edes ole enää sinun käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet masennuslääkkeissä. Minuun ne ovat auttaneet.
Totta. Helpompi tehdä valmistelut ja päättää päivänsä, kun on turrutettu kemialla.
Olen ollut vakvasti masentunut ja nykyään onnellinen lääkkeiden ansiosta.
Jaa, outoa ettei masennuslääkitys auta, jos sinulla sellainen on.
Entäs terapia.
Näyttää siltä että olet juuttunut vain menneeseen, etkä haluakaan päästää siitä irti.
Ei sinua voi kukaan auttaa, jos et ensin sitoudu omaan paranemiseesi ja yritä pois menneestä ja suunnata katse tähän hetkeen ja tulevaan.
Ei mikään vakava tulehduskaan parene ilman hoitoa, pahenee vaan.
En osaa sanoa muuta kuin että elä päivä kerrallaan äläkä luovuta. Jotain hyvää on varmasti tulossa vielä. Hengitä, syö, nuku ja mene hetki kerrallaan. Ja hae apua, älä jää yksin. Oot tärkeä <3