Ystävä kiinnostunut vain uteliaisuuttaan
Yksi vanha ystävyys on alkanut ahdistaa. Tuntuu, että hän jatkaa yhteydenpitoa vain udellakseen meidän asioita. Hän on samalla alalla ja ollut aina ylettömän kiinnostunut minun työasioistani. Epäilen, että puhuu niitä eteenpäin yhteisille opiskelukavereille.
Häntä ei kiinnosta muu kuin " isot kuulumiset", eli minun ja miehen työt, ehkä lasten kouluun ja asumiseen liittyvät. Kyselee myös rahajuttuja( en tykkää).
Jos joskus laitan viestiä että käytiinpä kivassa paikassa tai haluan jakaa ajatuksiani vaikka teinien vanhemmuudesta, ei vastausta tai hyvin lyhyt.
Itsekin inhoan omien arkiasioiden vyöryttämistä esim.whatsapp ryhmissä, miljoona kukkakuvaa tai samanlaista käsityökuvaa joihin kaikkien on kommentoitava että ihana! Mielestäni itse en kuitenkaan toista itseäni enkä ihan tyhjänpäiväisiä laita. Muiden kavereiden kanssa on kiva pohdiskella asioita. Ja haluaisin puhua asioistani omasta näkökulmastani, jos uusi harrastus innostaa enemmän kuin työjutuista puhuminen, olisi kiva että ystävä kuuntelisi siitäkin.
Onko muilla kokemuksia ystävistä, joita teidän elämä ja ajatukset ei tunnu kiinnostavan, mutta haluavat kuitenkin olla " ajan tasalla" mitä teille kuuluu? Kenties motiivina lähinnä uteliaisuus.
Kommentit (8)
Itsellä oli vähän samanlainen opiskelukaveri. Ei ehkä ihan noin räikeä, että pystyttiin kyllä jjtella muustakin, mutta kova utelu työasioista. No, meitä ei varmaan oikein muu yhdistänyt kuin sama ala, joten tavallaan ymmärrettävää. Yhteydenpito sitten jäi.
Piristävää lukea kerrankin asia esitettynä toisin päin. Yleensähän muut ei paljon kysele. Teet niin tai näin teet aina väärin päin.
Mitä hän on sanonut kun olet kertonut miten sinä koet asian?
Kiitos Tiia-mummolle viisaasta kommentista ja numerolle 2 samanlaisen kokemuksen jakamisesta.
Kysymykseen että olenko puhunut hänelle tunteistani, niin ei oikein tunnu luontevalta sanoa että haluaisin nyt puhua lukemistani kirjoista ja syyslomasuunnitelmista. Jos häntä ei kiinnosta niin sitten ei.
Työ on tosiaankin varmaan ainoa meitä yhdistävä asia enää ja tapaamiset alkaa olla ristikuulusteluja kun hän inttää työjutuista. Tosi haikeaa koska meillä on hauskoja nuoruusmuistoja. Toisaalta on aina ollut näkyvissä että hän on utelias ja todella työkeskeinen.
Moniko on löytänyt esim. työpaikalta sydänystävän? Jonkinlainen epäluottamus ja kilpailullinen asenne taitaa jäädä usealla takaraivoon, ja jutut pitää kierrättää toisille työkavereille kuvitteellisen edun toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Moniko on löytänyt esim. työpaikalta sydänystävän? Jonkinlainen epäluottamus ja kilpailullinen asenne taitaa jäädä usealla takaraivoon, ja jutut pitää kierrättää toisille työkavereille kuvitteellisen edun toivossa.
Minulle työpaikka ei ole kaverikerho. Haluan selkeän rajan työhön ja ystäviin.
Kilpailulliseksi koen hänet kyllä vaikka emme ole samalla työpaikalla tai edes samassa kaupungissa töissä.
Hän katsoo työtilannettani jotenkin ylhäältä alaspäin, pitää minua peilinä jossa näkee itsensä sinä menestyneempänä joka jakaa uraneuvoja (vaikka kumpikin ollaan aika perustason työntekijöitä eikä ainakaan itselläni ole suurempia kunnianhimoja). Jos kerron että olen jossain projektissa, hän on vähättelevä että kohtahan se on ohi.
Tapasin työpaikalla kivan uuden tyypin. Kahvilla puheet meni koko ajan töihin (minunkin vikani toki). En halua enää toista vain töistäni kiinnostunutta kaveria.
Miksi hitossa olet kontakti häneen,jos saat mikreeniä?Jos et kerran luota häneen ja ahdistut ymm.Jätä taaksesi. Voit paremin.Kenenkään kanssa ei ole pakko olla kontakti,jos se tuo vain ahdistusta,eipäilyä henkilön moniveista ja pahaa oloa.meillä on vain 2 asia mihin emme itse voi vaikutaa,oma syntymämme ja kuolemamme. Valitse seurasi sen mukaan jotka tuovat sinulle iloa,sinä heille iloa.,Joiden kanssa on molemmin puolinen kunioitus ja luotamus, oikea vuorovaikutus:Niin iloissa kuin suruissa ja yhdessä olossa. Niin minäkin teen.