Elämätön opiskelijanuoruus masentaa
Nuorempana päätin mennä helpomman kautta ja menin opiskelemaan toisen asteen tutkintoa korkeakoulun sijasta. Tuli tehtyä myös hanttihommia. Nyt valmistuttuani ammattikoulualalta työllisyys ei ole päätä huimaava ja teen taas hanttihommia. Viimeaikoina on alkanut harmittaa, kun en mennyt korkeakouluun. Jäi kaikki kivat bileet, irtosuhteet, tapahtumat ja ehkä mahdollinen kumppanin löytyminenkin välistä. Tiedän että opiskella voi vaikka 60-vuotiaanakin, mutta ajattelen jotenkin niin että opiskelijaelämä on parasta juurikin parikymppisenä. Seuraan sivusta kaverien riemuntäyteistä opiskelijaelämää. Tuntuu, etten pääse asiasta millään yli :(
Kommentit (9)
Itse taas olen juuri tuota mieltä, että parikymppisen opiskelijaelämä on ihmisen parasta aikaa, vaikka en itsekään mikään superbilettäjä ollut. Kuitenkin tapahtumat, ystävät ja se kumppani ovat lämpimänä mielessä.
En oikein osaa neuvoa mitä tehdä nyt asian kanssa, mutta kannusta lapsiasi opiskelemaan. Hakeudu myös itse korkeakoulutettujen ystävien pariin, sillä me ainakin vieläkin järjestämme jotain vähän niinkuin opiskelijahommia ja niistä voi saada vähän ajatusta.
Opiskelen itse nyt 30+-vuotiaana toista yliopistotutkintoa huvin vuoksi työn ohella ja pakko kyllä sanoa, että vaikea olisi nyt lähteä juhlimaan parikymppisten fuksikavereiden kanssa :D
Jotakin kuitekin kiinnostaa, niin olen pian 25
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotakin kuitekin kiinnostaa, niin olen pian 25
Ap
Olet vielä nuori!
En minäkään päässyt, koska olen liian ujo. Yritin kyllä hakeutua mukaan tapahtumiin ja ihan hyvät suhteet mulla oli toisiin opiskelijoihin, mutta ei vaan tullut sellaista vaihetta, että olisin päässyt mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin kuitekin kiinnostaa, niin olen pian 25
Ap
Et ole ollenkaan vanha opiskelemaan. Hae rohkeasti vaan, opiskelijaeläämääkin ehdit vielä viettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin kuitekin kiinnostaa, niin olen pian 25
Ap
Et ole ollenkaan vanha opiskelemaan. Hae rohkeasti vaan, opiskelijaeläämääkin ehdit vielä viettää.
Kiitos tsempistä :)
Ap
Taas yksi akka lisää, joka on irtosuhteiden perään. M26
Olihan se hienoa joskin hieman pelottavaa aikaa. Suoraan lukiosta omaan kotiin ja itsenäisyyteen vieraalle paikkakunnalle, mutta vapauden tunne oli kyllä huumaava.
Seikkailla toki ehtii myöhemminkin. Jostain syystä vain monista tulee turvallisuudenhakuisia heti kun he sulkevat yliopiston ovet. Ehkä tärkeämpää olisikin elää elämää myös opiskeluajan jälkeen, eikä pelätä pudotusta pikkuporvarillisen arjen mukavalta oksalta.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ei se opiskelijanuoruus kaikille tämmöstä ole. Vaikka itse olen AMK:n käynyt, ei tuo mitenkään kummallinen vaihe elämässäni ollut. Paljon lämpimämmin muistelen esim. lukioaikaa Kumppanikin löytyi lopuksi netistä eikä opiskeluporukasta :D.